Mikä siinä viestiin vastaamisessa on niin vaikeaa?!
Some on tehnyt viestittelystä ja kaikesta yhteydenpidosta ihan erilaista kuin ennen, ja se tietysti tarkoittaa sitä, että sopivana pidetyt käytöstavatkin muuttuvat. Toisista on kätevää, kun viestejä voi nyt lähetellä kellon ympäri, ja toisista se on sietämätön juttu. Mutta entäs viesteihin vastaaminen? Tällä kirjoittajalla on mennyt täysin hermot:
”Kun nämä pikaviestit, messengerit sun muut, tulivat, piti ihan erikseen ilmoittaa jos ei ole hetkeen tai pidempään aikaan viestittelemässä takaisin. AFK sanottiin, jos lähdettiin pois, Away From Keyboard. Nykyään kukaan meistä ei ole AFK eikä poistumista tarvitse erikseen ilmoittaa. Poistuja sitä paitsi tulee kuitenkin pian takaisin, koko ajanhan sitä kännykkää räplätään.
Sitten messengereihin ja whatsappeihin tuli läsnäolotiedot ja lukukuittaukset. Niistä meni pata jumiin aika monella. Että nyt kaikki näkee että milloin olen ollut paikalla! Ja nyt kaikki näkee että en ole vastannut!
Sehän se ongelma onkin! Miksi se viesti pitää lukea mutta siihen ei vastata mitään? YHTÄÄN MITÄÄN? Ei vie edes sekuntia lykätä siihen se peukun kuva, joka kertoo lähettäjälle että olet nähnyt viestin ja tämä on ok. Tai hymiö, josta lähettäjä tietää että sinustakin oli hauska nähdä tämä kuva!!
Jos viesti taas vaatii vastaamista, mutta juuri ei ehdi alkaa kirjoittamaan, menee alle viisi sekuntia että sanoo vaikka palaan myöhemmin. Kenelläkään ei ole niin kiire että viittä sekuntia ei voi käyttää vastaamiseen, jos kerran on aikaa myös lukea viesti!
Kuva Rawpixel, ylin kuva Alvaro Serrano.
Vastaamattomuus on todella epäkohteliasta. Viestin lähettäjälle tulee sellainen olo, että asia ei kiinnosta eikä hän ihmisenä. Joskus se on tarkoituskin. Nythän on tämä uusi ilmiö ”ghostaaminen” jossa viesteihin vaan jätetään vastaamatta ja lopetetaan ihmissuhde sillä tavalla. Se on lapsellista, ilkeää ja epäkohteliasta.
Joskus tietysti käy niin että viestiin vastaaminen unohtuu. Mutta nykyään kuuluu tapoihin että viestiin vastataan jotain jos se on kerran avattukin. Jos et ehdi jutella, sano se, mutta älä jätä viestiä vain nähdyksi. Siitä tulee lähettäjälle paha mieli.
Jos taas et halua nähdä ihmistä enää, on kaikkien kannalta helpointa ja aikaa säästävintä vain sanoa että ei kiitos. Kukaan ei ole niin tyhmä etteikö huomaisi, jos viestittelytahti harvenee tai vastaaminen loppuu, että toista ei kiinnosta. Mutta on paljon yksinkertaisempaa sanoa asiasta suoraan.”
Nimim. Ei se ole niin vaikeaa
Mitä mieltä olet? Onko viestiin pakko vastata edes jotain? Saako yhteydenpidon lopettaa ilmoittamatta? Kerro kommenteissa!
P.S. Säkin varmasti tunnet just tällaisia ikäviä ämmiä..?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen mukana vapaaehtoistoiminnassa. Jos lähetän kysymyksen sisältäviä viestejä koko ryhmälle niin en välttämättä saa joka kerran vastausta tai osa ei vastaa. Kyseessä on kuitenkin joka kerran ollut tärkeä asia mihin tarvitsen vastausta tai neuvoa. Onneksi isoon osaan viesteistä vastaus tulee. Ehkä en osaa viestejä aina kirjoittaa selkeästi tms..kun joskus joudun lähettämään 2-3 lyhyttä viestiä peräkkäin kun unohdan jotain sanoa. Tai sitten heidän mielestään pitäisi osata ilman apua. Itse pyrin aina vastaamaan kysymyksiin. Ja koetan selkeyttää koko ajan omaa viestintää.
Olen vähän eri mieltä toimituksen kanssa. Tietenkin on epäkohteliasta jättää vastaamatta viesteihin kokonaan, mutta nykyiset pikaviestisovellukset lukukuittauksineen ja paikallaolostatuksineen ovat opettaneet ihmiset turhan kärsimättömiksi. Kirjottajan mielestä pitäisi heti viestin nähtyään laittaa joku reaktio tai kertoa että vastaan myöhemmin. Se voi olla ihan hyvä asia, jos viestin aihe on kiireellinen tai muuten tärkeä. Mutta jos toinen laittaa hauskan videon, kertoo päivän sattumuksestaan tai jakaa kuvan uusimmasta hiustyylistään, onko silloin pakko reagoida heti? Eikö viestintäsovellusten idea ole se, että jokainen voi vastata omassa tahdissaan?
Itse olen vähän hitaasti lämpiävä ihminen ja haluan rauhassa keskittyä viesteihin vastaamiseen. Joidenkin ahkerien viestittäjien kanssa tulee käytettyä viestireaktioita, mutta niistäkin voi tulla sellainen robottimainen tapa, vähän kuin ihmisillä jotka tykkäävät instafeedin kuvista ns ketjussa viipyen jokaisessa julkaisussa ehkä puoli sekuntia. Olenkin ruvennut karsastamaan tällaista nopeaa vastaamista, koska jossakin tilanteessa viestin lukeminen voi olla mahdollista, mutta viestiin vastaaminen ei, koska haluaisi oikeasti olla läsnä viestin sisällössä eikä vaan reagoida konemaisesti, jotta toiselle tulisi hyvä mieli. Lisäksi pikareaktioiden lähettäminen siinä tilanteessa, että on tarkistanut sattumalta viestin eikä oikeasti kerkeä viestittelemään, voi poikia joltakin lisää viestejä, ja sekös jää vaivaamaan, jos kyseinen henkilö yleensä odottaa jotakin vastinetta. Nykyajan viestitulvasta tulee mieleen Lappareiden säe ”ihminen ei liikaa tietoa kestä / pian löydät itsesi suon silmäkkeestä”. Less is more, jos minulta kysytään.
Mielestäni ihmisillä voi olla erilaisia viestintätapoja, kunhan muistetaan kunnioittaa toisia. Voi esimerkiksi erikseen kertoa viestintäkaverilleen että ”hei mä vastailen aika nopeasti, koska mulla on tylsää” tai ”mä vastailen hitaasti, mutta oot mielessä vaikkei musta kuuluiskaan heti mitään”. Sillä tavoin toinen ymmärtää ja muistaa, mitä viestittelytyylin takana on, vaikka joskus ärsyttäisikin. Ja jos ihminen unohtelee vastata viesteihin, niin voi muistuttaa jonkin ajan päästä uudella viestillä tai – yllättävää kyllä – soittaa! Uskokaa tai älkää, monet nuoretkin ihmiset ilahtuvat, kun heille soittaa ja asioiden läpikäyminen on paljon syvällisempää ja tehokkaampaa. Puhelun ajan kumpikin soittaja saa olla toisilleen sen hetken tärkein ihminen, ja se tunne on monille tärkeä edelleen tänä päivänäkin.