Äitipuoli kertoo: mieheni eksä omii lapset
Lasten vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta eron jälkeen on valitettavan yleistä. Tämä äitipuoli kertoo, millaista on kun äiti vieraannuttaa isää lapsista:
”Tulin tahtomattani äitipuoleksi tavatessani nykyisen mieheni. Itselläni on 26v. aikuinen poika, joka on opiskellut itselleen ammatin, hänellä on vakituinen työpaikka ja hän elää omaa elämäänsä avovaimonsa kanssa.
Olen niin surullinen mieheni puolesta, kun hän ei saa olla lastensa kanssa riittävästi. Yhteishuoltajuus on vain sana paperilla, lähivanhempi päättää kaikesta ja voi tehdä kiusaa miten vaan. Tapaamiset sovitaan aina kirjallisesti, jotta on todistettavasti sovittu asioista. Silti tapaamisia jää väliin, milloin mistäkin syystä.
Lasten äiti järjestää lapsille isäviikonloppuna jotain extra kivaa, kutsuu lasten kavereita yökylään, retkiä tms. Jos isä yrittää pitää kiinni oikeudestaan tavata lapsia, on hän ilkeä, kun ei anna lasten tavata ystäviä…
Ylin kuva Shutterstock.
Lapset ovat aivan ihania ja tuntuu todella epäreilulta asettaa heidät ikävään välikäteen. Eron jälkeen lapsia pitäisi vain tukea, jotta heistä kasvaa tasapainoisia aikuisia. Kaikki kiva mitä me teemme lasten kanssa kyseenalaistetaan ja uusien asioiden oppimisen ilo sammutetaan kotona.
Vanhempi lapsista joutuu jatkuvasti olemaan lapsenvahtina kotonaan, siellä kun on kaksi pienenpää pikkuveljeä äidin luona. Tuntuu, että olemme pahasti alakynnessä. Isällä ei ole oikeuksia ja kaikki sanovat, että ettekö te voi sopia? Mitä se auttaa, kun ”sopii” mitä tahansa, se ei toteudu?
Koskaan ei voi olla varma mistään, matkoja ei voi varata, jos ei annetakaan passeja mukaan. Kelakorttejakaan ei saa meille, jos lapsi sairastuu, hänet pitää viedä kotiin ja äiti vie lääkäriin. Neljän lapsen kanssa mieluummin lääkäriin, kun vaihtoehtona isä voisi viedä. Mitä järkeä tässä on??”
Nimim. Äitipuolen tuskaa yhteishuoltajaisän puolesta
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen työni puolesta nähnyt näitä vieraannuttajia ja sitä tuhoa mitä se lapsille aiheuttaa 😔
Ei voi kun ihmetellä miten sokeita jotkut ovat, kun katkeruus myrkyttää mielen. Ja juurikin nämä samat ihmiset pitävät itseään vuoden vanhempina.
Täällä myös yksi joka seuraa vierestä kun puolison ex-vaimo vieraannuttaa lapsia. Tämä alkoi kun muutimme yhteen ja on vuoden aikana vain pahentunut.
Meillä tosin viikko-viikko- systeemi vielä toimii mutta tämä lasten äiti aktiivisesti puhuu lapsille pahaa meistä, käännyttää lapsia meitä vastaan ja uhkailee isää vähän väliä vievänsä huoltajuuden. He ovat käyneet lastenvalvojalla tekemässä sopimukset mutta sehän ei estä uhkailua tai muutakaan toimintaa. Hän jättää lapsien tavaroita pakkaamatta vaihdossa ja lähettää heidät meille vajavaisin vaattein ym. Jossain kohtaa alkoi lelujen hamstraaminen ja yhtäkkiä lähes kaikki lasten lelut olivat kulkeutuneet äidin luo mutta eivät takaisin meille. Hän ilmoitti itse että lapset eivät kuulemma halua leluja meidän luo. Olen sitten itse ostanut puolison lapsille leluja tänne että heillä olisi edes jotain koska en kestänyt katsoa vierestä lelujen perään surevia lapsia tekemättä mitään. Ja puolisolle sanoin että ehkä kannattaa hankkia tänne omat vaatteet lapsille kun ei voi luottaa että vaatteita pakataan riittävästi (vaikka tästäkin kirjallisesti sovittu).
Puolisoni on erittäin hyvä isä ja sydäntä särkee katsoa hänen tuskaansa ja stressiä ex-vaimon toiminnan takia.
Lapset eivät saisi nauttia meillä olosta ja aina kun olemme tehneet jotain kivaa niin äiti provosoituu tästä vain lisää ja tilanne eskaloituu entisestään.
Lapset myös oireilevat pahasti, etenkin vanhin lapsista jolla on autismikirjon häiriö. Surettaa lasten puolesta kun tuntuu ettei meillä ole heidän kanssa oikeutta onnelliseen elämään. Enkä ymmärrä miksi aikuinen ihminen toimii näin? Itse olen erinomaisissa väleissä oman exäni kanssa ja meillä oman lapseni yhteishuoltajuus ja yhdessä toimiminen sujuu moitteetta. Ei tulisi mieleenkään toimia samalla tavalla kuin puolison ex-vaimo..
Äiti lapselle: voit mennä isälle jouluksi mutta meiltä et sitten lahjoja saa, olen kyllä ehtinyt jo ostaa mutta jaan ne pikkusiskoillesi ja isälläsi saadut lahjat pitää jättää sinne, tänne ei tuoda sieltä mitään.
Ja kun mummi antoi lapselle kuvia missä lapsi oli isänsä tai mummonsa kanssa, lapsi sanoo ettei voi ottaa niitä, äiti polttaa ne heti
Lasta ei enää ole, ei jaksanut elää