Elätkö pelkästään somea varten?
Pitääkö ihan kaikesta ottaa kuva ja pitääkö ihan joka ikinen asia postata someen?
Teemmekö me enää mitään asioita pelkästään tekemisen ilosta, vai onko kaikessa taustalla ajatus siitä, että miltä tämä näyttää postattuna sosiaaliseen mediaan? Osaammeko enää vain olla ja nauttia, sitä miettii tämä kirjoittaja:
”Ihailetko kateellisena kun facekamut postaa kuvia lomalta?! On drinksulasit kourassa ja varpaita huilutellaan altailla. Koko episodi alkaa Facebookissa kutakuinkin laskurikuvalla, että lomaan on vielä 52 päivää. Mietit, että kiva kiva, omaan lomaan on noin niinku ainakin vuosi jäljellä.
Näillä facelomahifistelijöillä on joka välissä loma. Juuri kun olet kateellisena päässyt katsomasta kesälomakuvia, pukkaakin jo syyslomakuvia jostain Mauritiukselta. Joka loma on jossain reissussa.
Sitten jos ei olla lomalla, on villasukkaa, kynttilää, viiniä ja takkaa, on viimesenpäälle tuunattuja koteja. Muistetaan myös moneen kertaan toitottaa, miten elämä on ihanaa hästägeillä #lifeisgood. Monenko elämä oikeasti on sitä ihanaa?
Kuva Ali Abdul Rahman.
Menetkö sinäkin lomalle, jotta saat sen Facebookkiin?! Miten voi olla, että juuri postaus olostasi Helsinki-Vantaan lentokentällä porautu kaikkien facekamujen verkkokalvolle, niin samassa tulee pläjäys kuvia Rhodoksen hotellin altailta, varpaat ja drinkkilasit?!
Teemmekö siis kaiken, jotta saamme sillä pönkittää faceen jotain?! Nautimmeko edes lomasta, vai haahuilemmeko kaikkialla vain känny kourassa kuvataksemme jopa ne hamppariateriat, mitä reissussa syömme? Sitten se koti kiiltää, on kuvakulmat juuri siitä sohvan ja takan nurkasta ja kirjat viinilasien kera aseteltuna kuin odottamaan lukijaa. Miksi tämäKIN pitää sinne faceen laittaa?!
Onko kuitenkin ympärillä se kaaos, mutta pitää vain äkkiä keksiä jotain, jotta tämäKIN päivä voisi olla hyvä, ainakin facekamujen silmissä?!
Minä ainakin juon nyt kahvini keittiössä, pöytä täynnä rojua, jopa leluja. Tukkani on sekaisin ja ja mietin rääpiskö jotain ylikuivunutta leiväntynkää naamariin. Ja ei, en kuvaa sitä Facebookkiin. Seuraava lomani on ensi kesänä. Mietin, että hyvällä tuurilla jos säästelisin rahaa, pääsisin reissuun perheen kanssa ja kyllä, AION NAUTTIA siitä reissusta viinilaseineen ja huilutella varpaita altaalla, mutta aitäkään en koe tarpeelliseksi raportoida Facebookkiin.
Miksi me elämme niin, että meillä on pakonomainen tarve esitellä ja kehuskella kaikella Facebookissa ja kaikkialla?!? Osaako kukaan enää vain olla ja nauttia hetkestä?!? Niin, että se naama nousisi sieltä kännyn näytöltä edes ulkona kulkiessa!”
Nimim. Marakatti mielensä pahoitti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkastavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itse päivitän suht. usein Facebookia ehkä 2-5 kertaa viikossa, kirjotan ja pistän kuvia niin kivoista kuin vähemmän kivoista jutuista, ihan tavallisista asioista ja erityisemmistä, välillä päivitän myös hauskoja yksittäisiä tapahtumia. Ruokakuviakin laitan välillä.
Tiedän, että osa FB-ystävistäni mielellään lukee ja katsoo ja osaa ei kiinnosta tippaakaan – eikä tarvikaan.
MUTTA mulle FB on vähän kuin oma päiväkirja, jonka kuitenkin jaan muillekin mahdollisesti kiinnostuneille. Parasta FB:ssa on joka päivä katsoa omat muistot. Ihan mieletöntä nähdä kuvia ja lukea tapahtumia 11 vuoden takaa, välillä jotain, mitä lapset on sanoneet ja tehneet tai mitä itse on tehnyt, ja mitä en todellakaan olisi muistanut ilman Facebookia. Lisäksi nämä iänikuiset ruokakuvat saavat aina aikaan ahaa-elämyksen: ”Ai niin, toi oli todella hyvää, täytyykin taas tehdä!” (Tee siis ruokaa mielelläni ja melkeen joka viikko kokeilen jotain uutta reseptiä.)
Tää on vähän ristiriitaista. Onko sun pakko jakaa kaikki sun ajatukset tänne blogiin miljoonan ihmisen luettavaksi? Mikset voi vaa olla hiljaa omien ajatusten kanssa, jos muiden jakamat kuvat häiritsevät? Miksi jaat kaiken tänne blogiin, etkö voi elää ilman blogia? Mene terapeutille puhumaan, jos huolia. Toi ei ole millään tavalla normaalia, kertoo vaan huonosti itsetunnosta.
”🤗 Parhautta!” – tana…
Itse postaan joskus vastaavia kuvia someen. En usein, mutta joskus. Syy miksi en postaa useammin on tämä kirjoittaja ja kaltaisensa. En postaa niitä siksi, että eläisin somea varten vaan siksi, että olen niin iloinen ko. hetkestä. Postaushan voi olla tehty myös myöhemmin, hetkestä nauttimisen jälkeen.
Minulla on kaunis, iso ja siisti koti, paljon matkoja, hyvä parisuhde, ihanat lapset, sellaiset stipendienkerääjät, joille tulee vain positiivisia wilma-merkintöjä. Minulla on myös haasteellinen työ josta pidän ja josta maksetaan ihan hyvin. Nautin ruuanlaitosta, osaan tehdä haastavia neuleita. Kullan kainaloon käpertyminen viinilasi kädessä takkatulen loimutessa on meille normaali viikonloppu. Tykkään elämästäni, viihdyn saappaissani. Mutta näitä asioitahan ei Suomessa saa sanoa ääneen, kyllä nyt jonkun asian pitäisi vituttaa ja vastustaa. Olen pahoillani, jos sinua kirjoittaja korpeaa tämä, mutta joidenkin elämä on ihan oikeasti tosi kivaa. En aio kääntää naamaa nurinpäin vain siksi, että sinulla olisi ehkä helpompi niin.
Facessa on ihana toiminto ”älä seuraa”
Käytän sitä useinkin. Vasta eronneet ystävä pariskunnat jotka keulivat uusilla suhteilla, päivittäiset eläinpostaukset, lapsi, vaate tai oikeestaan mikä tahansa sama teema jos se on enemmän kuin 2-3kuvaa kuussa. Jatkuvat in your face- matkakuvat jossa ei näy kun matkalaukkuja tai jotain muuta täysin epäkiinnostavaa. Käytännössä kaikki jolla on poliittisia mielipide postauksia. Voit olla seuraamatta tätä kaikkea, elämän laatusi paranee huomattavasti, et ole ärtynyt luettuasi tuttaviesi kuulumisia ja kykenet iloitsemaan heidän puolestaan.
Suosittelen
Minusta tuntuu, että kirjoittajaa taitaa nyt harmittaa ihan jokin muu asia kuin se, että kuvia napsitaan koko ajan. Kenties se, mitä tuossa vähän itsekin paljasti, kun ei ole itsellä mahdollisuutta samoihin asioihin.
Monelle some on hyvänmielen paikka. Sinne halutaan tarkoituksella taltioida hyviä hetkiä. Itse teen näin. On ihana palata vanhoihin kuviin ja videoihin harmaana sadepäivänä.
Jos some aiheuttaa sinulle ahdistusta, paineita tai pelkkää vitutusta, suosittelen miettimään mistä tuo tunne kumpuaa. Ja myös lopettaa seuraamasta tällaisia ihmisiä tai sulkee somen kokonaan. Some kun on sitä varten, että sinne voi laittaa kuvia ja videoita vaikka viiden sekunnin välein jos haluaa.
OI että, olen jo pitkään pullikoinut somea vastaan, Poistin facen kännykältä, luen sitä rajoitettuina annoksina kotoa läppäriltä, siellä on myös hyviä ryhmiä, joihin kuulun ja saan sopivaa infoa jne.
Harmittaa, kun ihmiset tulee töistä, hakevat koiran, joka on ollut pitkän päivän yksin, ulos, ja tuijottavat koko ulkoilutuksen ajan kännykkää. Koira ois ansainnut hänkin huomiota ja kontaktia.
Koetan omaa elämääni elää mahdollisimman paljon IRL In real life… totally.
Tänään töista tullessani mietin, että kohta vois alkaa tarjota ihmisille IRL -kursseja.. miltä tuntuu kävellä luonnossa, kuulla puun suhinaa ja lintujen laulua, tai maistaa ihan oikeaa makkarakastiketta sushien tilalla, pelata skibboa ja Unoa. Uida alasti.. Ja kun tän osais markkinoida, ni vois kerätä hyvät rahat, joilla sit vähentää omaa työkuormaa ja elää enemmän vielä luomumpaa ja aitoa elämää.
Kieltäydyn laittamasta kaikesta kuvia sosiaaliseen mediaan. Edelleen syön , matkailen, harrastan, tapaan ystäviä.. En vaan raportoi. Enkä tykkäile, ihastele ja kehu kuinka kauniilta joku taas näyttääkään. Pyh sellainen.
Onko käynyt mielessä, että joillekin, esim. meillä koko perheelle lapsia myöden, maistuu sushi paremmin kuin makkarakastike, jota meillä ei syödä oikeastaan ikinä? Että se sushi, avokadosalaatti tai hieno kakku voi olla se normaali jollekin, eikä keulimista.
Tuttua puhetta. Mulla on ystäviä jotka ovat 16 tuntia töissä joka päivä. Sitten he urheilevat salilla tai lenkillä ainakin 3 tuntia. Nukkuvatkin joka yö vähintään 8 tuntia… Lisäksi siivoavat, muuttavat kaverin uuteen taloon jnejne. No hyvä kun toisilla on vuorokaudessa yli 24 tuntia. Ja nämä kaikki tekemiset sitten postataan someen😂 ehkä on kuitenkin kyseessä se kerran puolessa vuodessa aktiivipäivä niin sitä sitten jaetaan. Tai sitten ovat niin sokeita omille jutulle etteivät hoksaa postanneensa mitään ihmeellistä kuten 27 tuntia on vuorokaudessa.
Minä olen ollut just sellainen faceloma-tyyppi jne. Mutta ditten rupesin miettimään että miksi postaan lomakuvia, ravintolakuvia ym. Ja hoksasin syyn: ei ole oikeita ystäviä ja elämä on ihan tavallista tylsää niin minä postasin kuvia sentakia että ihmiset eivät tietäisi että minulla ei ole ystäviä ( on vaan facekavereita) ja tylsä elämää!
Mun yksi ystävistäni kuvaa koko ajan instaan ihan kaiken. Jos olemme kahvilla/lasillisella/syömässä, en saa juoda/syödä ennenkuin on kuvat otettu joka kulmasta, käsitelty ja postattu someen. Sen jälkeen hän katsoo koko ajan kuinka paljon on kuvista tykätty ja kommentoitu. Keskustelu keskeytyy jatkuvasti enkä ainakaan minä nauti illasta/kahvihetkestä pätkääkään. Ymmärrettävistä syistä emme enää tapaa kovin usein. Mäkin otan kuvia, mutta laitan ne vasta kotona someen, jotta se ei häiritsisi yhteistä aikaa. Jos joku haluaa jakaa elämänsä somessa, se hänelle sallittakoon.
Nauttiminen ja fb/ig ei sulje toisiaan pois. Olen varmaan juuri tuollainen inhokkityyppisi. On kiva talo, joka on useimmiten siisti, ihana piha, kivat lapset, taitoa käsitöihin, tarpeeksi rahaa harrastuksiin ja matkoihin. Sori, mutta se ei ole keltään pois.
Noh noh, ei kai ole tarvetta olla noin katkera muiden hyvästä elämästä jos et itse jaksa siivota ja laittaa tukkaa ja naamaa kuntoon. Ei vaiten, kyllä minä ainakin kerään häiritsevät sotkut ympäriltä jos otan kuvan ja postaan sen someen. Ja takuulla ottaisin allasdrinksukuvia jos kävisin ulkomailla. Älä ota niin vakavasti. Ehkä susta vaan tuntuu siltä että muut tahallaan ärsyttää sua ja naljailee jos ne haluaa ottaa kuvan kun ollaan lasten kanssa metsässä. Mene sinäkin, metsässä on kaunista <3
Minä jaan kuvia vain silloin, kun itse koen, että nyt on jotain oikeasti erikoista minun elämässäni, jonka haluan jakaa kavereille, ja samalla saada oman muistojäljen ihan itselleni. Viimeksi olen jakanut siis jotain vajaa vuosi sitten, kun oltiin reissussa. Toki kieltämättä oma faceni saattaa näyttää siltä, että en muuta teekkään, kuin reissaan 😅 Mutta tämä tosiaan johtuu ihan vain siitä, että en vaan näe tarpeelliseksi jakaa mitään normaalista arjestani. Ja reissuista jaan ehkä muutaman kuvan. En mitään kymmenien kuvien albumeita. Tämä toimii minulle, mutta minusta on hauskaa lukea kavereitten myös ihan arjesta. Ja juhlasta. Ne muutamat, joilta tulee päivittäin tosi tylsää tarinaa olen blokannut uutisvirrastani. Muiden jutut ovat erittäin tervetulleita 🙂🙂 Niin, siis tämä yksi kaveri tosiaan pitää päiväkirjaa fb:lla. Ja hänen elämänsä ei todella ole niin mielenkiintoista, että jaksaisin siitä päivittäin kiinnostua. Yksi toinen kaveri jakaa myös asioita usein monta kertaa viikossa, mutta hänellä on taas niin hauska ja elämäntäyteien tapa kertoa asioita, että hänen juttujaan jopa odotan.
Ei somea kannata noin vakavasti ottaa. Minusta on kiva kuulla ystävieni kuulumisia, myös lomalta. Jos some aiheuttaa mielenpahuutta, kannattanee vähentää käyttöä eikä häiriintyä muiden kuvista 😊
Niin se näköjään on. Kun kiillottaa kruununsa, saa siitä kirkkaamman. Some mahdollisti sinullekin tämän tähtihetken.
Mukavaa lomaa sinulle.