Mies lyttää ja raivoaa. Kauanko pitää antaa anteeksi?
”Tänään luin parisuhdeväkivallasta kertovan kirjan Kaikki anteeks. Kovin oli tutun oloisia tilanteita, varpaillaan oloa, kulissien ylläpitoa, henkistä loppuunajamista.
Sillä erotuksella, että päähenkilö oli bonusäiti, eli lapset olivat miehen. Itse äitinä en pystyisi yksin paeta, jos lapset jäisivät keskelle helvettiä. Kirjan päähenkilö kertoi katselevansa jälkikäteen valokuvia, jotka kuvan perusteella ovat iloisia hetkiä, mutta hän itse tietää mikä musta pilvi milloinkin vaelteli taustalla.
Niin kovin tuttua kun itsekin elämääni ajattelen. Tai se miten hän kertoi aurinkoisesti elämästään työkavereille vaikka kaikki oli päin helvettiä. Tai miten kylässä kävijät katsoivat retuperällä olevaa puutarhaa, koska voimat eivät enää riittäneet sen ylläpitämiseen, kaikki voima meni kulissin ylläpitoon ja siihen, että yritti hengittää. Tai että päähenkilö vähätteli tilannetta terapeutille, joka sanoi että teidän tilanteenne on järkyttävä ja tuskin paranee. Aivan kuten minunkin terapeutti sanoi minulle jo vuosia sitten.
Vaikken fyysisesti saa turpaani, minut on henkisesti lyöty niin mutiin vuosien saatossa, ettei kukaan uskoisi. Kulissi on kauniisti pystyssä ja kaksi kaunista lasta leikkii pihassa. Olen niin turta, etten enää jaksa edes itkeä. Minkäänlaisia positiivisia tunteita minulla ei ole miestäni kohtaan, mutta hän ei suostu eroon.
Äsken hän sai taas raivokohtauksen lapsille, lapsen kaverikin oli kylässä kun meillä raikuu iskän vittusaatanat pitkin seiniä. Kaveri järkyttyi, näen sen. Omat lapseni ovat niin tottuneita tähän huutamiseen. Painelin kiireesti paikalle tiuskaisemaan miehelleni ”nyt turpa kiinni”.
Kuva Thanos Pal, ylin kuva Hailey Kean.
Lempiharrastukseni on etuovi.comin surffaaminen. Haaveilen omasta elämästä lasten kanssa, jossa ei tarvitsisi koko ajan elää varpaillaan ja toimia ukkosenjohdattimena, ettei salama iskisi lapsiini.
Ainoa, mikä minua pelottaa, on se ettei mieheni antaisi lapsia minulle. Silloin lapsistanikin tulisi yhtä kaistapäisiä kuin miehestäni. Anopillekin kerroin rehellisesti tilanteesta, mutta hän vain kertoi, että on itse saanut turpaan mieheltään useasti, että jos sitä ei ole, niin ei ole syytä lähteä, jos nyt joskus sanotaan vähän ikävästi.
En ilkeä kenellekään kertoa miten ihmisyyteni on viety minulta, ja ne arvet eivät koskaan parane.”
Nimim. Kaikki anteeks – miten kauan?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
HAE APUA:
– Hätätilanteessa soita 112!
– Naisten Linjan maksuton tukinumero: p. 0800 02400, ma-pe 16-20, la-su 12-16.
– Nollalinja – Auttava puhelin lähisuhdeväkivaltaa tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai niiden uhkaa kokeneille. Nollalinja on maksuton, ympäri vuorokauden auki oleva valtakunnallinen auttava puhelin. Soittaessa ei tarvitse kertoa nimeä ja päivystäjä ei näe puhelunnumeroa. Väkivalta- ja kriisityön ammattilaiset auttavat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Nollalinja 080 005 005 (auki 24/7).
– Ensi- ja turvakotien liiton päivystävien turvakotien yhteystiedot löytyvät täältä (klikkaa auki kohdasta ”päivystävät turvakodit”).
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Täälläkin yksi.. pahoin on asiat, olleet pahemmin. Meillä pakenemisharrastus oli lasten ylilukuisat harrastukset, kaiket illat olimme ja vieläkin yritetään pysyä aika paljon kotoa pois ettei tarvinut sietää ja ilmeisesti niinä tunteina odotellessa missä milloinkin pelastin heidät, nyt teineinä pistävät isälleen kampoihin kaksin verroin ja puolustavat minua sekä itseään. Itseäni en ole vielä keksinyt, kuinka pelastaisin mutta se on pieni murhe sitten, tilanteen tullen asun yksin vaikka teltassa.
Tässä kirjoituksessa ei ollut päätä, eikä häntää. Kirjoittaja on selvästi voimiensa äärirajoilla, eli kaikki sympatiani hänelle.
Huono äiti kuitenkin toistuvasti jättää julkaisematta kirjoituksia, vaikka nämä avautumiset on erittäin monille se ainoa syy seurata Huonoa äitiä. Huono äiti on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan, ja ihmiset avautumisten julkaisematta jättäminen vain pahentaa asiaa. Ja kyllä, olen tehnyt jlkaisuja ajatuksella. Olen editoinut niitä, ja muokannut niistä tarinankerronnallisesti hyviä. Ja silti niitä ei ole julkaistu.
Niin ja kielet vaan kaiken? Miksi? Anna takas! Sitä paitsi voi olla että mies on masentunut, uupunut tms onko hän saanut apua
Jos lapset ovat jo täyttäneet 12 vuotta tai mieluiten 15 vuotta, osoitteen muutos vaatii heidän oman suostumuksensa. Ts. jos haluavat muuttaa äidin mukana, se onnistuu myös ilman isän lupaa. Hoida talousasiat kuntoon ja etsi asunto ensin vaivihkaa ja anna sitten vasta eroilmoitus. Arvaamaton mies voi olla sitä satakertaisesti saatuaan eroilmoituksen, ja asiasta on otsikoitakin välillä :(. Kauheita sellaisia.
Hmm.. Lähtisin liikkeelle siitä mitä asialle lyhyellä aikataululla voisi tehdä. Epäilen että kyse on isommista mannaryyneistä ja jos joku kohtelee toista huonosti kertoo se minulle sitä että hän itse voi huonommin. Sinä et kuitenkaan ole velvollinen korjaamaan häntä vaan avun on oltava ulkopuolista.
Ehkäpä puhuisin/kirjoittaisin miehelleni näin:
Olet hyvä ihminen ja rakastan sinua mutta juuri nyt et kohtele minua oikein. Voin huonosti ja käytöksesi pelottaa minua.
Voitko sinä hyvin? Voitko paremmin siitä että kohtelet minua ja lapsia huonosti? Tiedätkö miten me sinut näemme?
Sinulla on vain yksi elämä haluatko elää sen näin?
Ehdotan että sinä tai minä muutamme eri asuntoon. Käymme erikseen ja yhdessä puhumassa siitä kuinka ajauduimme tähän tilanteeseen. Sitoudut tähän ja aloitamme heti ensi maanantaina.
Keskitymme molemmat siihen että sanomme jotain mukavaa toisillemme ja lapsillemme joka päivä.
Haluan olla kanssasi ja elää onnellisesti ja niin että voimme kaikki hyvin.
Jos sinä et halua samaa, jos et välitä hyvinvoinnistani ja lastemme hyvinvoinnista. Jos et rakasta minua ja halua yrittää korjata sitä mitä olemme jotenkin huomaamattamme rikkoneet et jätä minulle muuta vaihtoehtoa kuin erota sinusta.
Se särkisi sydämmeni ja unelmani mutta tekisin niin koska jos jatkamme näin tuhlaamme elämämme katkeruuteen ja suruun jota pitkittäisimme vain lasten vuoksi. Kun lapsia ei enää kotona olisi minkä arvoisia olisimme enää toisillemme. Haluan pitää sinua arteenani koko elämän loppuun. Suostuthan siis pyyntööni pelastaa liittomme.
Haluan että etsimme yhdessä ratkaisuja ja uutta parempaa huomista ja että voimme päästää irti eilisestä.
Jos mies ei suostu terapiaan niin lähtisin. Et voi ikuisesti olla toisen henkinen roskalava johon voi purkaa kaiken
Kannattaa hakea apua!!
Nollalinjaan p. 080 005 005 voi soittaa nimettömänä ja maksutta. Sieltä voi kysyä neuvoja ja tietoa siitä, miten voi ja kannattaa toimia. Lisää tietoa http://www.nollalinja.fi
Turvakotiin voi mennä lasten kanssa ja sinne voi myös soittaa ja kysyä neuvoja.
Turvakodit ovat täysin ilmaisia ja et tarvitse lähetettä tai muuta vastaavaa mennäksesi turvakotiin.
Tiedot Suomen turvakodeista: https://thl.fi/fi/palvelut-ja-asiointi/valtion-sosiaali-ja-terveydenhuollon-erityispalvelut/turvakotipalvelut/turvakodit/turvakotien-yhteystiedot
Voi, aivan kuin minun elämääni vielä neljä vuotta sitten.
Erosin lopulta, ja vaikka ex olikin uhkaillut lapsien viennillä yms. Tajusi itsekin tarvitsevansa myös vapaata, joten nyt lapset ovat vuoroviikkolapsia. Ex jaksaa olla heillekin parempi isä, kun saa levähtää. Myös minä tulen nyt hänen kanssaan ihan hyvin toimeen, kun ei tarvitse olla parisuhteessa.
Lapseni sanoin: ”Oli hyvä, että erositte. Nyt ei äidin luona kukaan huuda ja isikin on kivempi.”
Olen uudessa parisuhteessa. On hienoa, että lapseni saavat nyt kunnioittavan ja sopuisan parisuhteen mallin. Toivottavasti se riittää, vaikka isänsä luona lapset kuulevat edelleen huutoa ja kiroilua.
Avioerohakemuksessa ruksitaan kohdat, että tarvitaan apua lasten huoltajuuden sopimisesta ja/tai ositukseen. Kyllä yhteiskunta hoitaa.
Pääsääntöisesti lapset määrätään äidille tai yhteishuoltajuuteen. Tämä äiti on siis jotenkin sotkenut asiansa?
Turvakoditkin on olemassa. Sinne voi mennä odottelemaan asunnon löytymistä ja huoltajuuden selvittämistä.
Isälläkin on oikeus lasten huoltajuuteen, joten yksinhuoltajuutta ei saa ilman päätevää syytä tai toisen osapuolen suostumusta.
Nyt otat elämäsi omiin käsiisi ja lähdet.
Ei äidin ole edes tarvinnut sotkea asioitaan ja silti lapset määrätään joskus isälle, jos isä on taitava manipuloija ja puhuja ja osaa esittää hyvistä ja saada puheissa toisen näyttämään huonolta. Mitään näyttöä ei tarvita siis. Kuin ei myöskään siinä tapauksessa, että äiti mustamaalaa isän turvakodin avulla ja isä menettää lapset. (Turvakoti on hyvä asia silloin, kun sitä käytetään oikeaan tarpeeseen.) Itse aina pääsee pois, mutta aika paljon ulkopuolista tukea täytyy olla, että myös lapset mukaansa saa. Asiat sujuvat silloin kyllä, kun molemmat miettivät lasten parasta. Toivottavasti tuollaisessa tilanteessa ihmiset saavat oikeanlaisen avun ja tuen, jotta ei joudu ojasta allikkoon.
Ensimmäinen yö omassa kodissa, vuokrakoti nyt , mutta kaikki ajallaan.
17 vuotta takana yhteiseloa miehen mt ongelmien varjossa, tukea ja apua vaikea antaa kun tilanne kärjistynyt jälleen siihen että lääkkeet jätetty ottamatta ja mies täysin sairaudentunnoton
Pakko olla nyt vaan vahva ja asettaa oma ja lasten hyvinvointi etusijalle.
Kaikki järjestyy, on pakko järjestyä.
Kuulostaa tutulta. Sieltä etuovesta se oma pikku talo löytyi ja nyt ollaan lasten kanssa toipumassa kaikesta vittusaatanasta. Yli kymmenen vuotta meni elämästä siihen helvettiin. Nyt on muuten puutarhakin hoidettu.
Olipa niinkuin omasta näppäimistöstä tullut teksti. Minulla vain on se erotus, että otin lapset ja lähdin. Mies ei uhkailustaan huolimatta lapsista alkanut tappelemaan. Kadun ainoastaan sitä etten lähtenyt aiemmin, sen verran paljon on ollut korjattavaa lapsissa ja itsessä.
Voi luoja ota lapset ja lähde! Itse 6 vuotta kärvistelleenä, ilman lapsia onneksi, voin sanoa että yhtään ei tarviis anteeksi antaa. Silloisella puolisolla oli niin terävä kieli että ennemmin olisin ottanut vaikka turpiin. Toivottavasti pääset pahasta pois lastesi kanssa ❤
Ei se lähteminen lasten kanssa ole niin simppeliä ainakaan, jos naimisissa ollaan ja mies pedannut tilanteen niin, että lapset jää hälle, kun lasten kirjoja ei saa muuttaa ilman toisen suostumusta esim. Jotkut miehet ei välitä, vaikka niin tekiskin, mutta alistajat laskevat juuri tuon pikkuseikan varaan, jota neuvojat nyt vaan eivät tunnu tajuavan. Ja lapsethan on just se asia, millä vielä voi kaiken mahdollisen toiselle kostaa.
Muuttoilmoitukseen kirjoitin itseni ja lapset. Exä vastusti tiedon saatuaan, mutta vastustaminen on vain muotoseikka, lasten osoite muuttui vaikka ex vastusti.
Hanki lakimies, vireille ero ja yksinhuoltajuus. Pelasta itsesi ja lapset.
Hmm. Hienoa, jos se noin menee, mut lakimies ei takaa yksinhuoltajuutta, ei edes huoltajuutta. Lakimiehen kun saa se toinenkin osapuoli hommattua. Oikeus voi päättää just päinvastoin. Siinä on yksi syy, miksi moni ei lähde väkivaltaisesta liitosta oli se sitten henkistä tai fyysistä laatua tai sekä että. Onhan näitä, että äiti menettänyt lapset kokonaan, kun vain toista osapuolta uskottu ja kuunneltu, jos ei näyttöä esim. mustelmien muodossa ole. Jos lähipiirikin pitää miestä ihanana ja hyvänä, niin miksi joku täysin ulkopuolinen taho ei olisi samaa mieltä. Se, että jollakin asia on menny helposti niin ei tarkoita, että se muissakin tapauksissa menee samanlailla.
Itselläni sama etuovi.com harrastus.. 😔