Isovanhempi! 16 asiaa joita et saa tehdä!
Miniä sitä miniä tätä, nyt heitetään pallo isovanhemmille! Isovanhemmilla on luonnollisesti yksi tärkeimmistä rooleista lapsen elämässä, mutta joskus voi tulla ristiriitoja vaikka siitä minkä verran karkkia voidaan syöttää kolmeveelle tai saako mummi leikata Tiina-Tapanille pottaotsiksen.
Vaikka lapsenlapsi on maailman ihanin ja jostain syvältä kumpuaa halua hemmotella se pilalle, ja tunkea nenänsä kaikkiin aikuisen lapsen perheen asioihin, niin joskus pitää muistaa että perhe asettaa itse omat rajansa ja niitä pitää kunnioittaa. Mummi teki oman tärkeän kasvatustyönsä oman lapsen aikuiseksi ohjaamalla, ja nyt on aika nauttia sen työn hedelmistä, ja astua askel taapäin varsinkin jos perheeltä tulee palautetta, joka vihjaa vähän siihen suuntaan että ei tarvitse ihan niin paljon “auttaa”. Että kyllä me saadaan ruoka pöytään useimmiten itse ja pyydetään jos tarvitaan apua.
Rajojen piirtämisen helpottamiseksi tässä 16 asiaa joita isovanhempien EI tulisi IKINÄ tehdä:
1. Unohtaa etiketti somekäyttäytymisessä: Vaikka osa isovanhemmista ei ole vielä ihan kartalla mitä tulee Facebookin ja Instagramin monimutkaisiin maailmoihin, toiset ovat näilläkin alustoilla kuin kala vedessä. Aina tulisi kuitenkin muistaa somen ykkössääntö: älä postaa sopimattomia/hävettäviä kuvia lapsenlapsista (tai aikuisista lapsista), älä kaappaa kaikkia postauksia ja muuta niitä keskusteluiksi, älä tee epämääräisiä postauksia joiden tarkoitus on syyllistää jälkeläisiäsi, äläkä todellakaan väkisin lähettele kaveripyyntöjä lapsenlapsille. Jos pari ensimmäistä kertaa pyyntöön ei vastata niin siihen ei vastata syystä.
Kuva Rawpixel, ylin kuva Pablo Hermoso.
2. Puuttua vauvan nimeämiseen: Paitsi jos sitä erityisesti pyydetään. Lapsen nimeäminen on hyvin henkilökohtainen asia eikä tuoreita vanhempia kyllä yhtään kiinnosta jos sinulla oli kerran todella kiva naapuri nimeltään Leena, tai että Sirpa varasti aina sinun reseptisi ja katseli ukkiakin aina sillä silmällä.
3. Tehdä suuria lahjaostoksia kysymättä vanhemmilta: Oli kyse sitten autosta, trampoliinista, tai lastenvaunuista, ikinä ei tulisi ostaa mitään kallista kysymättä ensin asiasta lapsen vanhemmilta. Voi olla että vaikka Emmaljungat on sinun mielestäsi ihan parhaat, niin tuleva äiti suosii Bugabooita. Ja raskaushormonien kanssa painivan miniän reaktio voi olla kuulkaa ihan mitä tahansa.
4. Olettaa että vauvaa pääsee katsomaan synnärille: Juuri syntymän jälkeinen aika on ihan vaan perheen omaa aikaa. Jos sinua pyydetään katsomaan vauvaa ja äitiä sairaalaan, niin kiva, silloin toki voi mennä, mutta kaikki eivät halua anoppia tai äitiäkään todistamaan kun imetys ei meinaa onnistua ja vessassakaan ei voi käydä ilman työtä ja tuskaa, suihkusta puhumattakaan. Lisäksi monissa synnytyssairaaloissa on varsinkin flunssa-aikaan hyvin tiukat säännöt siitä kuka vauvaa saa käydä katsomassa, ja tästäkään ei sitten saa syyllistää äitiä.
Kuva Tim Bish.
5. Tuputtaa omia näkemyksiään: Ja uskomuksiaan. Sinun mielestäsi voi olla tärkeää että lapsi kastetaan kirkon jäseneksi, tai että kyllä ylioppilaaksi on pakko päästä, muuten on elämä pilalla. Mutta ehkä se ei ole lasten perheen näkemys. Annetaan kaikille rauha omiin elämänkatsomuksiin ja mielipiteisiin, ja kunnioitetaan toisten valintoja, vaikka ne eivät olisikaan linjassa omien kanssa.
6. “Unohtaa” kertoa asioita vanhemmille: Tai edes kysyä ensin. Kyllä nyppii oikeasti kun väsyneenä väännät tunnin perunamuusia ja makkaroita että edes joskus kelpaisi ruoka teinillekin, ja sitten saa kuulla että ei olekaan nälkä kun ukki käytti koulun jälkeen mäkkärillä.
7. Suosia yhtä tai osaa lapsista: Yleensä tätä ei itse edes huomaa, mutta jopa niinkin pieni asia kuin erilainen puhuttelutapa voi paljastaa kuka lapsenlapsista on mummin suosikki. Yritetään suhtautua kaikkiin lapsiin tasa-arvoisesti vaikka toinen olisikin tyttären lapsi ja toisella on äitinä ei niin kiva miniä. Myöskään lasten vertaaminen toiseen ei ole ollenkaan hyväksyttävää, vaikka toinen olisi huippu-urheilija ja toista ei kiinnosta yhtään liikkua. Kaikki me ollaan yksilöitä ja ihan yhtä tärkeitä.
8. Syyllistää vanhempia vauvan ruokkimisesta: Oli kyseessä sitten rintaruokittu vauva tai korvikkeella kasvatettu, tai jotain siltä väliltä. Tai veganismi vastaan sekanismi. Tämäkin on ihan täysin perheen oma asia. Pääasia että lapsi saa ruokaa ja äiti jaksaa.
9. Jättää erityisruokavaliot huomiotta: Yleensä siihen on ihan syynsä miksi lapsi on tietyllä erityisruokavaliolla. Oli syynä sitten allergiat, yliherkkyys, tai uskonto/elämänkatsomus, tämä on jälleen yksi seikka jossa on tärkeää noudattaa asetettuja ohjeita, usein jopa lapsen terveyden kannalta, eikä todellakaan ole isovanhempien tehtävä kyseenalaista tätä.
Kuva Joiarib Morales Uc.
10. Sääntöjen rikkominen salassa: Jos sääntöjä noudatetaan silloin kun äiti näkee, mutta rikotaan kun kukaan ei ole vahtimassa, vedetään matto vanhempien alta. Jos äiti kieltää kännykän loppuillaksi huonon käytöksen vuoksi niin ei todellakaan ole lapsen edun mukaista että ukki antaa sen takaisin kun vanhemman silmä välttää.
11. Puhua pahaa lapsen vanhemmista: Siis kun lapsi tai lapsenlapsi ei ole kuulemassa, niin toki voi tuulettaa niin paljon tunteita kuin tarvitsee, mutta vaikka oma tytär kävisi kuinka hermoille niin sitä ei voi vuodattaa lapsenlapsen niskaan. Äiti tai isä ovat lapselle tärkeimmät ihmiset maailmassa ja heidän mollaamisensa on vähintään hyvin hämmentävää, pahimmillaan traumaattista.
12. Syyllistää äitiä raskauskiloista: Painonhallinta synnytyksen jälkeen ei todellakaan ole helppoa, ja useimmiten ei edes lähelläkään tärkeysjärjestyksen kärkipäätä. Eikä kenenkään paino edes kuulu kenellekään muulle. Joten suu suppuun jos tuntuu että sieltä voisi päästä jotain kommenttia äidin ulkomuotoon liittyen.
13. Antaa lemmikkieläimiä lahjaksi: Kuulkaa kun lemmikit ovat eläviä eläimiä, joiden hoitamiseen pitää sitoutua, vuosiksi eteenpäin, ja joita ei tulisi ottaa hetken mielijohteesta. Jos neljäveelle antaa koiranpennun niin taitaa hoitaminen jäädä vanhempien vastuulle, ja jos tätä ei erityisesti ole pyydetty niin voi olla että vanhemmat eivät hihku riemusta tilanteessa.
14. Vaatia vierailuita juhlapyhinä: Jouluna ja pääsiäisenä stressaa kuulkaa muutenkin jo tarpeeksi, siinä ei kaivata kiukuttelevaa anoppia tuomaan lisää paineita. Jos kyläillään niin kyläillään, jos nyt ei onnistu niin sitten kyläillään toiste.
Kuva Lindy Baker.
15. Kyseenalaistaa vanhempia lapsen edessä: Vaikka olisit eri mieltä jostain asiasta lapsen vanhempien kanssa, pidä se omana tietonasi. He tekevät päätökset heidän perheessään ja sinun tulee noudattaa heidän sääntöjään. Sääntöjen kyseenalaistaminen ja niistä väitteleminen lasten nähden syö vanhempien arvovaltaa ja tekee hallaa perheelle. Jos olet kovin huolissasi jostain kasvatusmenetelmästä jota perheessä käytetään, ota asia puheeksi vanhempien kanssa, ei lasten nähden.
16. Vähätellä lapsen auktoriteettihahmoja: Voi olla että opettajan henkilökohtaiset syyt vaikuttivat tällä kertaa koulupäivän arviointiin, tai että näyttää että “hyvin” käyttäytynyttä oppilasta suosittiin tänään tietyissä tehtävissä, mutta todellisuudessa he kuitenkin tekevät työnsä parhaimpansa mukaan. Lapsenvahtien, opettajien tai tarhantätien/-setien mollaaminen opettaa lapselle että niin voi tehdä, ja se ei kyllä ole hyvä malli.
Perimmäinen viesti on se, että kunnioitetaan toisiamme aikuisina ihmisinä, ja vanhempina.
Kiitos Äiti. Arvostetaan kyllä apua, mutta sinä opetit minut pärjäämään, anna minun nyt näyttää että minä pärjään.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Voi hyvänen aika miten monenlaisia kuvioita on! -Minusta tuli isoäiti yllätyksenä ja jälkeläiseni arkaili kertoa asiaa. Ei olisi voinut ihanampaa olla! Hoidin paljon vauvana ja nytkin vanhempien asuessa eri paikoissa olen se avustaja ja ainoa elossa oleva isovanhempi. Olen joustanut ja nuo kohdat ovat mielessä. Äiti vaan saa välistä ”kohtauksia” ja säveltää ihmeellisiä syytöksiä ja epäilyjä jotka sitten unohtuu. Kaikki lähtee varmasti omista vaikeista taustoista ja elämänkuvioista. Tietysti se minua surettaa, eihän hän minua arvosta, mutta lasten takia jatketaan kuten ennenkin kun hän taas apua tarvii. Juttelen niitä näitä omasta ja isän lapsuudesta, luen satuja, leikin ja
rupattelen hänellekin, niitä hän kai sitten ivailee isällekin mutta so what. Tämän ikäisenä pitää ainakin yrittää nähdä kauemmas vaikka itsellä joskus tuli kyynel silmään. Yrittää ottaa etäisyyttä tarvittaessa. Voi korjata sitä mikä on rikki. En ole itsekään ollut mikään ihanneäiti aikoinaan, työstä uupunut. Äitini auttoi ja anoppikin vaikka olivat ikäihmisiä. Mutta lapselle pitää puhua jotta oppii ilmaisemaan itseään. Ja omalle jälkeläiselle piti tehdä selväksi se että ei se lapsen rakkaus vanhempaan vähene siitä vaikka rakastaa isovanhempaakin. Ei aina ole helppoa mutta siinä kasvaa, ehkä kovettuu, mutta ei lapsia kohtaan. He tarvitsevat kasvualustaa jotta voivat joskus ponnistaa omille jaloilleen.
Sitä parempi mitä enemmän lapsilla turvallisia aikuisia ympärillä.
Tällaista vuodatusta lukiessaan ei voi olla muuta kuin surullinen. Nyt vain kaikille isovanhemmille 16 kohdan lista käteen, kun ja jos uskaltaa ottaa yhteyttä tyttärensä tai poikansa perheeseen ja heidän lapsiinsa. Sen verran edistystä näissä nettikeskusteluissa on tapahtunut, että anoppi ei yksin ole automaattisesti aina se paha akka, vaan myös appiukot on jollain tasolla otettu mukaan haukuntaan.
Kyllä me useimmat nykyiset isovanhemmat olemme ihan sivistyneitä ja ajattelukykyisiä ihmisiä – osaamme tehdä monia asioita ihan aikuisten oikeesti, mutta tällaiset listaukset ym. osoittavat valitettavaa sivistymättömyyttä, jonka todellakaan ei soisi periytyvän lastenlapsille. On normaalia ja reilua sopia yhteiset periaatteet ja pelisäännöt kaikkien osapuolten kesken, se on sellaista ihan tavallista kanssakäymistä, jota myös luojan kiitos on paljon – anoppi ja appi eivät kaikille ole kirosana, eivätkä myöskään omat vahemmat!
Kylläpä oli harvinaisen paska postaus.
Vieressä suositellaan luettavaksi postausta: ”Miksi meidän lapset eivät kelpaa isovanhemmille”
No varmaan siksi, että isovanhempi elelee sitä omaa elämäänsä luettuaan tämän ohjenuoran tuosta yltä.
No, mikä noista 16 kohdasta on mielestäsi liikaa vaadittu?
Näin jo mummona ja anoppina: Olisi joskus paljonkin sanottavaa . . mulla on ns. boheemiluontoinen miniä, mutta en ole siitä huomautellut, vaikka tiedän, että poikani kärsii, kun huusholli on sekaisin. poikani kaapit , niin tarvikkeet kuin vaatteetkin on hyvässä järjestyksessä, mutta miniällä on ”kaapillisia” , josta on vaikeaa löytää mitään…
Lapseni pärjäävät, olen heidät melkein yksin kasvattanut, mulla oli ”menevä mies” = aina pois kotoa. Nyt olen joskus hyvin yksinäinen, kun harvoin tavataan. MUTTA: Meillä on hyvät välit lasteni kanssa ja voidaan soittaa jos on asiaa. Pitkä välimatka estää usein tapaamisen. On mulla ystäviä ja harrastuksia näin eläkeläisenä. Kahdella lapsukaisellani ei ole muita mummoja, kuin minä.. Kolmella on molemmat.. Olen meistä kahdesta se ”köyhä mummo”, joka ei voi viedä lapsenlapsia etelänmatkoille, mutta olen ollut monasti viikonkin heillä kotolaisena, että ovat päässeet lomilla reissuun. Hoitelen koiria, taloa ja joskus lasten seuranakin päällekatsomassa… Laitan lahjaksi hyödyllisiä tavaroita, kun lapsukaiseni ovat rakentamassa omia kotejaan, kaikki 4 lähes aikuisia. Aina ensin kysyn kelpaako joku astiasarja tai minkä värisiä lakanoita haluavat. Iso murheeni on, kun en saa nähdä / edes pitää yhteyttä nuorimpaan – vasta 8 vuotiaaseen tyttärentyttäreeni… Asuvat kaukana.. Joten olen sopeutunut jollaintavalla. Katselen vanhoja ”hyvän ajan” valokuvia ja iloitsen siitä että se aika on ollut – – joskus hän oli hyvin läheinen. Mielenkiintoinen aihe tämä isovanhempien suhtautuminen ….