Ah ihanaa, lopultakin teini alkoi nukkumaan puoleenpäivään!
Kyllä tätä päivää on sitten odotettu!!!
Luulin jo, että se ei koittaisi ikinä, mutta vihdoinkin, vihdoinkin sain sen kokea!
Oli vaikeaa olla huutamatta ilosta ja tuulettamatta…
…kun lapseni lopultakin sanoi ne maagiset sanat:
”Älä sitten kolistele täällä aamulla että mä saan nukkua.”
Iltavirkkuna äitinä elo ei ole helppoa. Onneksi sain melko aamu-uniset lapset enkä sitä lapsityyppiä joka herättää viideltä. Tai edes seitsemältä.
Mutta minulle kahdeksan on varhaisaamu ja yhdeksältä vapaapäivänä noustessani tunnen itseni suorastaan supersankariksi: hereillä tähän aikaan, mihin kaikkeen pystynkään!
Päiväkoti ja koulu ovat tietysti aiheuttaneet paljon haasteita. Ne kun eivät juurikaan jousta, vaan aamuvirkkujen rytmin mukaan mennään. Siihen ei sopeudu, ei vaikka päiväkotivuodet ovat jo takana ja kouluakin useampi vuosi.
Lomat ovat olleet tietysti pienimuotoinen helpotus, että saa edes hiukan paremmin elää itselleen sopivan aikataulun mukaan. Edes joinain päivinä vuodesta on teoriassa mahdollisuus nukkua silloin kun nukuttaa, eikä vippaskonstien voimin silloin kun on pakko.
Mutta niinhän se on, että lasten kanssa ei ole saanut lomillakaan nukkua oikeasti rauhassa, kun temmellys ja kolistelu on alkanut esimerkiksi kahdeksan aikoihin.
Tiedän, tämä on jo etuoikeutettua, monilla kun tosiaan on ne kuudelta korvanjuuressa kirkuvat lapset…mutta ei se omaan väsymykseen auta ajatella, että toisilla on asiat huonommin.
Kuva Georgie Cobbs, ylin kuva Sylvie Tittel.
Vauvoina lapseni nukkuivat 9-11 saakka aamuisin. Mutta taaperoina rytmi aikaistui. Silloin alkoi äidin silmäluomien kiskominen auki ja äiti herääää! huuto korvan juuressa. Sitten tulivat ne päiväkoti ja koulu. Leikki-ikäiset ja koululaiset eivät välttämättä enää tulleet herättämään äitiä, mutta leikkien ja videoiden äänet kyllä huolehtivat siitä, että jos lapset eivät nuku niin ei äitikään.
Mutta nyt se on lopultakin ohi, ainakin siis loma-aikana! Yksi parhaita lauseita, mitä lapsensa suusta voi kuulla:
”Älä sitten kolistele täällä aamulla että mä saan nukkua.”
Ei kultaseni, äiti ei varmasti kolistele! Nukutaan kaikki vaikka puoleen päivään, ja jos herään ensimmäisenä niin varmasti olen hiljaa! Minä en ole niitä vanhempia, jotka rageavat kun teinit nukkuvat pitkään ja alkavat kolistella kattilankansia, päin vastoin.
Siunattu teini-ikä ja teini-ikäisen unenlahjat, kyllä tätä onkin odotettu!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä toinen teini herää viimeistään kymmeneltä, useimmiten kahdeksalta, vapaapäivinäänkin. On ollut aina vähäuninen. Pienempänä oli sääntö, että yö on kello kuuteen saakka aamulla ja yöllä ei saa muita herättää, ellei ole jokin hätä. Kerran kuulin, kun jutteli itselleen. Kello on puoli kuusi, on yö, ei saa herättää. Ryömi ihan hiljaa kainaloon ja herätti tasan kuudelta.
Toinen nukkuu kahteen, jos kukaan ei herätä.
Mies on onneksi aamuvirkku ja hoitanut aamuvirkut lapsen aamiaiset aina. Minä olen iltavirkku ja olen kiitollinen siitä, että saan aamuisin nukkua.
No, kiva tietysti jos teini nukkuu pitkään, mutta kun elämäkin menee hänellä sitten sen mukaan. Valvotaan puoleen yöhön asti, halutaan olla ulkona kavereiden kanssa kolmeen- neljään asti. Sitten sä istut silmät ristissä ja odottelet sitä kotiin, soittelet perään missä olet, nyt kotiin, ei ole mitään asiaa kaupungille tähän aikaan yms. Ja sitten kun saat sen teinin kotiin, eihän se sitten nukkumaan mene. Iltapala pitää syödä, eikä sitä voita voi leivän päälle laittaa niin että muut saisi nukkua. Kaappien ovet paukkuu ja tuntui kun 150 kiloinen kaksimetrinen mies kävelisi keittiössä. Sitten kun se leipä on vihdoin syöty, pitähän mennä suihkuun kun kello on jo kaksi yöllä. Minä joka on kyllä aamu uninen, mutta herään joka kolinaan, ei saa nukuttua!
Meillä teini nukkuu neljään-viiteen illalla. Ennätys taitaa olla Seiskan. Siis illalla. Senkin nukkuu. Jos menoa on, laittaa kellon soimaan ja nousee. Itse olen aamuvirkku, joten vuorokauden yhteiset tunnit on se haaste, mutta silti en ala saarnaamaan vaikka teinin aamupala on mun iltapala 😂
Meillä sama, nukun teinin kanssa lomalla ja vkl aina puoleen päivään, ihanaa!!!!
Oon kans aamu-uninen. Kiva on aamusta itse nukkua. Mua ei haittaa lasten leikkien äänet, jos eivät mua revi sängystä. Meillä teiniä ei haittaa kolistelu, ei leikkien äänet, ei töniminen, kiljuminen tai edes pelastusliivin hätäpilli. Mutta kun tää teini nukkuu vähintään viiteen-kuuteen iltapäivällä. Jopa ihan siihen asti, kun pienemmät on iltapalalla 19-20 aikaan. Niin olis tosi kiva, jos vaikka iltapäivän aikana ryömisi kolostaan.
Ihan ok jos ei ole menoa mihinkään. Mutta kyllä mä odotan että saan aamusta kolistella keittiössä kun niin kauan yrittänyt hiljaa hiipiä keittiöön. Nyt kun teiniä ja taaperoa talossa niin en mä kumminkaan ala vahtia ettei kukaan pienistä tuu herättää teiniä.. Jos ne unenlahjat on nii. Kylhän sitä nukkuu.. Kuitenkin kun nukkumaanmenoon haastellisempi valmistua niin silloin meillä joutuu teinikin miettii klo 21 hiljaisuutta..