Olen niin väsynyt sinkkukavereihini!
”Tosi usein saa lukea ja kuulla valituksia siitä, kuinka perheelliset viettävät aikaa keskenään eikä sinkkukavereita edes enää pyydetä mukaan.
Itse olen kolmevuotiaan lapsen äiti, ja tähän asti ihmetellyt sinkkukavereiden sivuuttamista. Mutta viime aikoina olen alkanut ymmärtämään, että kyllä siihen taitaa olla ihan kunnon syitäkin.
Minulla on edelleen paljon sinkkukavereita ja naimisissa olevia, mutta lapseettomia kavereita. Myös yli 40-vuotiaita, kuten minäkin olen. Lapsen synnyttyä olen pitänyt kavereihin yhteyttä ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja ollaan nähty usein, vaikkakin mukana on ollut nyt se vauva.
Ainoastaan yksi ystävä on selvästi lakannut olemasta ystäväni, koska hän ei voi tulla raskaaksi ja häntä omien sanojensa mukaan inhottaa raskautta ja vauvoja hehkuttavat naiset. Lapsettomuus on selvästi niin kova pala, että se menee ystävyyssuhteen edelle. Muut lapsettomat kaverini ovat pääasiassa lapsettomia omasta tahdostaan, joten vauvan tulo ei ole juuri mitään muuttanut.
Paitsi nyt kun lapsella on jo ikää, monikin asia on alkanut muuttua. Ensinnäkin nyt ovat tulleet kuvaan lastenkasvatusneuvot, jotka kuuluvat näin: ”Meidän ’Minna’ on ainakin aina pukenut lapsensa sukkahousuihin, meidän Minna on aina pakottanut syömään lautasen loppuun, jne.” ”Te teette tietysti niinkuin itse haluatte, mutta ainakin meidän Minna on käskenyt laittaa älylaitteesta äänet pois.”
Kun ei kavereilla ole niitä omia lapsia, mutta he ovat joskus auttaneet siskon perheessä lastenhoidossa, niin sen pohjalta ollaan nyt sitä mieltä, että se oma sisko on kasvatusalan ammattilainen ja vain hänen tapansa ovat ainoat ja oikeat.
Kasvatusneuvojen lisäksi nykyään aivan kaikkea vähätellään. Kun innostut taaperon oppimista asioista kuten uudesta lauseesta, kenkien jalkaan laittamisesta, tanssimisesta tai mmuusta, alkaa vertailu Minnan lapsiin kuinka ne osasivat kaikkea paljon enemmän. Kun naurat lapsesi tekemiselle, siihen sanotaan, että kaikki tuon ikäiset ovat tuollaisia. Kun hermostut uhmakohtaukseen, aletaan pelotella kuinka kamalammaksi se vielä muuttuu.
Onko todella tarpeen aina vastata noin?
Sitten nämä 40-vuotiaat sinkut ja lapsettomat ovat hyvin tarkkoja omasta hyvinvoinnistaan ja mukavuudestaan. Kylään tullaan useammaksi päiväksi ja koko ajan tuodaan selkeästi esille omat tarpeet, vaikka isäntäperheellä on se taaperokin siinä hoidettavana. On todella raskasta yrittää yli viikon ajan kehittää ruokaa joka kelpaisi myös vieraalle, joka on monta kertaa nirsompi kuin oma kolmevuotias.
Ylin kuva Scott Warman.
Kotitöissä ei juuri auteta, mutta siihen annetaan ihan selityskin. Se on se, että eihän yksin asuvaakaan kukaan kotona auta!
Nelikymppiset sinkut ja lapsettomat haluavat nykyään aina ulos syömään ”eihän siellä maksa kuin 20 euroa annos”. Eivätkö oikeasti nämä sinkut ja lapsettomat tajua, että lapsiperheen budjetti on tosi tiukka? Sitä paitsi kolmen hengen perhe tuskin ottaa vain yhtä annosta…
Lapsiperheet ja lapseettomat perheet sekä sinkut elävät ihan eri maailmoissa. Mutta kun kuitenkin on kysymys omista ystävistä, sitä toivoisi että sanomattakin he ymmärtäisivät, että tämän katon alla asuu kaksi keski-ikäistä työssä käyvää aikuista, jotka eivät ole nukkuneet kahteen vuoteen.
Viimeaikaisten kokemusten jälkeen mieluummin otan kylään lapsiperheitä kuin sinkkuja. Lapsiperheet sotkevat enemmän, mutta kotiruoka kelpaa, lastenkasvatusohjeet puuttuvat ja niissä ylimääräisissä tiskeissä autetaan. En todellakaan odota, että sinkkukaverin pitää ryhtyä hoitamaan minun hommaamaani lasta, ei missään tapauksessa.
En tarvitse lastenhoitajaa enkä kotiapulaista, mutta en voi ottaa yhtään ylimääräistä ihmistä kotiini aamupalapöytään passattavaksi. Työn ja lastenhoidon yhteensovittamisessa on ihan tarpeeksi.”
Nimim. Väsynyt sinkkukavereihin
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 42 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Miksi ihmeessä kyseinen äiti edes ottaa puheeksi lapsensa lauseet ja muut edesottamukset silloin kun viettää aikaa lapsettoman kanssa?? Oma lapsi on aivan suunnattoman tylsä puheenaihe lapsettomalle kaverille. Hän ei voi muuta kuin kuunnella passiivisena, ja ainoa, mitä edes teoriassa voi tehdä, on niistä siskon lapsista puhuminen. vaikka tylsäähän sekin on.
Melkoista katkeruuden tuottamaa tilitystä. Osa jutusta aivan puuta heinää. Kuten se, että sinkku haluaisi mennä lapsiperheen luokse kylään useammaksi päiväksi. Muutenkin koko maailma pyörii pelkästään lapsiperhearvojen ympärillä, niin naurettavaa ulista jostain sinkuista.
Kiitos kirjoituksesta. Meitä sinkkuja on muitakin kuin lapsettomia sellaisia. Itse olen 47-v. 3 lapsen äiti, eronnut lukuisia vuosia sitten avioliitosta eli olen siis sinkku. Joka on kovasti vuosia toivonut löytävänsä parisuhteen eli omasta valinnastani en ole sinkku. Aika harvoin tulee kutsuja vanhojen hyvien parisuhteessa olevien ihmisten luo enää, vaikka olen usein yksinäinen. Erilainen elämäntilanne kyllä erottaa ystäviä, valitettavasti.
Surullista jos tosiaan näin on, että sinkkukavereista saa yhden lisälapsen.
Omat lapseni jo aikuisia, joten 1990-luvulla sinkut tykkäsivät leikkiä lasten kanssa, koska se oli heille harvinaista herkkua. Myös lapset tykkäsivät sinkkukavereista.
Nyt tuntuu, että lapseton lähinnä vihaa lapsia. Surullista.
Mistä ihmeestä tämä yleistys, että lapsettomat vihaa lapsia???
Heitäkin on, mutta paljon on heitäkin, jotka pitävät lapsista. Eivät vain halua omia.
Maailmassa on monenlaisia asioita, joista voi tykätä, vaikkei niitä itselleen haluakaan.
Itseäni hämmentää myös tuo ajatus, että lapsettomien ilmeisesti pitäisi aina tykätä leikkiä toisten lasten kanssa. Miksi?
Itse ainakin lapsettomana puhun muista tuntemistani lapsista ja vanhemmista tyyliin ”Minnan lapsilla meni näin / toimi tämä” tms. koska ei minulla ole asiaan juuri muutakaan näkökulmaa, jos perheellinen ystäväni vaikka valittaa että onpa tämä ja tämä vaikeaa. Ei tietenkään ole tarkoitettu arvosteluksi. Voisin toki sanoa vaan ”jaa, harmi” ja jopa alkaa puhua jostain omista jutuistani, joista tiedän enemmän, mutta tuskin tämäkään olisi toivottavaa. Kirjoittajalla tuntuu vaan olevan jotain lapsettomia vastaan ja tulkitsee kaiken negatiivisesti.
Ihan pikkuisen vain katkera kirjoitus. En todellakaan usko hetkeäkään, että nämä olisivat mitään oikeita ongelmia.
Luulenpa, että jos mielipiteesi ystävistäsi on tuo, eivät hekään hirveästi välitä, vaikket enää kutsuisi kylään.
En muuten tiedä, milloin olet viimeksi päässyt sieltä hellan ääreltä ulos syömään, mutta 20€ ravintola-annoksesta ei ole millään muotoa erityisen kallis. Ystäväsi eivät ehkä halua mennä syömään Happy mealia mäkkäriin tai Raxin pizzabuffaan.
Olisko kuitenkin niin, että sun kaverit on vaan tyhmiä?
No ei. Mutta lapsettomana aikuisena, joka seurustelee lapsellisen ihmisen kanssa, ymmärrän kyllä, miksi niitä ”neuvoja” annetaan. Joskus vanhemmat ovat aika sokeita omalle toiminnalleen, ja itse ainakin tarkoitan sanomisillani ainoastaan toista näkökulmaa, en sitä, että toisen tulee jatkossa toimia siten, kuin sanon.
Omiin tekemisiin ja olemiseen sokeutuu myös lapseton, ja saattaa kaivata töistä näkökulmaa. En toivoisi moisen olevan kiellettyä lapsellistenkaan kanssa.
Toisaalta, on sanonta, että pyytämätön neuvo on moite. Mutta puhumalla selvitään. Voi sitä kaverille sanoa, että sanomisesi loukkaa tai viitsisitkö auttaa.
Joku tehnyt lapsia ja nyt kaduttaa 😂