Kun nainen on täynnä raivoa
Äidillä on monenlaisia tunteita. Äiti-ihmisen tunneskaalaan saavat kuulua kaikki tunteet ilosta suruun. Sitä kautta lapsikin oppii tuntemaan ja näyttämään tunteitaan. Joskus äidillä menee hermot. Kenellä tahansa menee joskus hermot. Mutta jos tummanpuhuvat tunteet alkavat liiaksi hallita elämää, niiden kanssa ei kannata jäädä yksin.
Kun kirjoitin naisen raivon hillitsemiskonsteista, kirjoitus kosketti monia. Sain yhteydenoton myös Hannalta, joka tekee työtä naisten raivon parissa. Hän sanoo, että sellainen nainen, joka ei ole saanut lapsena näyttää raivoaan vaan jonka on pitänyt olla aina kiltti ja reipas, on pulassa aikuisena lapsen raivon edessä.
Raivon tunteen nousemiseen vaikuttavat monet asiat ja esimerkiksi paineinen elämäntilanne, stressi ja väsymys voivat alentaa kykyä hallita voimakkaita tunteita. Perimmäiset syyt raivon tunteiden nousuun löytyvät kuitenkin syvemmältä kuin juuri sen hetkisestä tilanteesta.
Tunteilla on merkitys, niihin on oikeus, mutta aikuisella on vastuu siitä millaisia tekoja ja jälkimaininkeja tunteet aiheuttavat. Pienten lasten kanssa äiti voi kohdata voimakkaampia tunteita kuin mitä koskaan elämässään on tuntenut. Äidiksi tullessa omat varhaiset kokemukset heräävät eloon ja nousevat etenkin tiukan paikan tullen näyttämölle. Lapsuuden sisäinen draama toistuukin omien lasten kanssa. Jos esimerkiksi tahto-ikäisen lapsen kanssa raivomittari näyttää punaista aamu toisensa jälkeen ulkovaatteita pukiessa, on hyvä pohtia, mistä oma raivo nousee. Kun äiti huutaa yhtä kovaa kuin vieressä oleva lapsi, on äidin oma sisäinen lapsi ottanut vallan ja tunteiden hallinta on samalla tasolla kuin kolmevuotiaalla.
Miten nainen itse on saanut näyttää vihan ja aggression tunteita lapsena ollessaan? Miten naisen oma äiti on reagoinut kurahousuraivareihin? Ovatko vihan tunteet olleet sallittuja vai onko pitänyt olla kiltti ja reipas? Onko lapsen raivoon vastattu raivolla? Lapsi harjoittelee tunteita ja niiden säätelyä ja aikuisen tehtävä on auttaa. Jos ei ole itse saanut apua lapsena myös niiden vaikeampien tunteiden kokemiseen, on vaikeaa vastaanottaa niitä omalta lapseltaan.
Kaikki kokemukset elämämme varrella vaikuttavat siihen, millaiseksi kasvamme. Jokaiselle muodostuu oma sisäinen käsikirjoitus, jota tutkimalla voi saada ymmärrystä omiin tunteisiinsa. Omaa sisäistä käsikirjoitustaan tarkastelemalla ja omaan sisäiseen pikkutyttöön tutustumalla voi myös päästä irti hallitsemattomasta raivosta, joka vaativissa tilanteissa ryöpsähtää lähimpien ihmisten päälle. Voi muistella, millaisia katseita on saanut lapsuudessa – mikä on kannatellut, mikä kuormittanut. Se, millaisia katseita on itse saanut, vaikuttaa siihen miten katsoo itseään. Ja se, miten katsoo itseään, heijastelee ympäristöön. Kun katsoo itseään hyväksyvästi ja arvostaen, voi katsoa samalla tavalla omia lapsiaan. Myös niissä tilanteissa kun joku saa kurahousuraivarit. Katse on kaiken läpäisevä. Katse koskettaa kaikkia. Katseen laatuun voi tietoisesti vaikuttaa. Voi ymmärtää, miten suuri vaikutusvalta meillä jokaisella on.
Hallitsematon huutaminen ja raivoaminen on pelottavaa. Se on väkivaltaista ja aiheuttaa pahaa oloa sekä itselle, että lapsille. Tilanteet, joissa naisen sisäinen pahoinvointi ilmenee väkivaltana aiheuttavat häpeää ja syyllisyyttä. Nainen saattaa kokea huonouden tunnetta ja on ymmällään sisällään korventavista tunteista – ”Mistä tämä viha nousee? En minä ole tällainen…”
Apua on saatavissa: Maria Akatemiassa (sitoutumaton RAY:n tukema yhdistys) on tehty yli kymmenen vuotta Demeter-työtä, joka on ennaltaehkäisevää perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyötä. Työssä on erikoistuttu naisen psyykkisen ja fyysisen väkivallan dynamiikkaan. Demeter-työ tarjoaa apua naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Palvelut ovat maksuttomia ja keskustelut luottamuksellisia. Asiakkaaksi pääsee valtakunnalliseen Avoin Linja –puhelinpäivystykseen soittamalla: 09 7562 2260 (päivystysajat ovat ti ja to klo 16-18 sekä pe klo 12-14). Soiton jälkeen on mahdollista käydä kolme yksilökartoituskeskustelua ja niiden jälkeen osallistua viidestätoista tapaamiskerrasta rakentuvaan vertaisryhmätyöskentelyyn. Tässä prosessissa naisella on mahdollisuus saada kosketus omiin tunteisiinsa ja työskennellä niiden kanssa tietoisesti. Oman sisäisen pikkutytön tarinaa tutkimalla löytyvät väkivallan juuret, psyykkinen ja fyysinen kaltoin kohtelu, josta omat aggressiot nousevat. Lisäksi Naisenväkivalta.fi -verkkohanke tarjoaa apua chatissä, videokeskusteluissa ja ohjatuissa verkkovertaisryhmissä ja Keijun Varjo -hanke auttaa 15-28-vuotiaita tyttöjä ja nuoria naisia oman vihan ja väkivallan kysymysten äärellä.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
