En halua bonuslasta meille asumaan
Huono Äiti sai avautumisen:
”En tiedä mistä aloittaisin. Mutta pointtini on se, että tunnen huonoa omaatuntoa. En halua puolisoni lasta meille asumaan.
Puolisollani on meneillään huoltajuuskiista. Tässä nyt vaan odotellaan ja vielä tuo korona sotkee varmasti osaltaan.
Olemme olleet yhdessä sen verran vähän aikaa, että en ole hänen lapsensa kanssa onnistunut luomaan yhteyttä.
Lapsella on moninaisia ongelmia ymmärryksessä ja puheen kehityksessä. Hänen on vaikea ymmärtää hyvin yksinkertaisia asioita ja huomaan, että tämä ärsyttää minua. Oma lapseni on ollut aina hyvin helppo ja älykäs, enkä ole tottunut siihen ettei sanomaani ymmärretä heti ja helposti. Turhauttaa, huomaan ajattelevani, että puolison lapsi on tyhmä, siis oikeasti tyhmä. Ja hävettää, että edes ajattelen noin.
Viimeisin asia, joka tuntui sysäävän puolison lapsen vielä kauemmas minusta, oli kun hän meni kertomaan toiselle vanhemmalleen minun tarttuneen häneen, satuttaen. Enkä todellakaan sellaista ollut tehnyt.
Itketti, miksi lapsi keksii minusta tuollaista? En ole tehnyt mitään pahaa ja tiedän miten tämä voi vaikuttaa puolison tilanteeseen huoltajuusasiassa.
Asia saatiin tosin selvitettyä, lapsi oli sotkenut tapahtumia päässään ja kyseessä oli hiusten selvittely. Ei osannut kertoa miksi selitti muuta.
Tuntuu pahalle. Olenko ainoa, joka tuntee näin? Tahtoisin tykätä bonuslapsestani, mutta en vain pysty. Viimeisin tapahtuma toi päähän jopa etten edes halua. Ja tiedän etten saisi ajatella näin ja että lapsikin sen varmasti jossain määrin aistii, vaikka yrittäisin olla miten mukava.
Tahdon olla puolisoni kanssa, mutta tahtoisin lapsen menevän toiselle vanhemmalle. En voi kertoa tätä puolisolleni ja yritän parhaani mukaan olla hänen tukenaan. Tämä koko huoltajuusprosessi on ottanut hänelle tosi koville.
Teksti voi olla sekava, sillä kirjoitin sen suoraan miten sen ajattelin…”
Nimim. Huono omatunto, onko vielä toivoa?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 252 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Paha äitipuoli
Näitä on jotka pilaa lapsen elämän.
Asukaa erillään ja tapailkaa tai ota toinen mies.
Älä pilaa lapsen elämää.
Minä en siedä puolisoni lasta, mutta yhteisen lapsemme takia en eroa. Olen onnellinen kun hän ei ole meillä ja lasken päiviä, kun lapsi lähtee.
Juuri näin. Meillä kaksi yhteistä lasta, mies kohtelee mun lapsia kuin omiaan. Ylimääräinen perheessä joka toinen viikonloppu on miehen poika. Mä en pidä hänestä, mun lapset ei pidä hänestä. Ja miehen eleistä poikaa kohtaan paistaa ettei hänkään taida hirveästi pitää. Mutta pakkohan se on tänne ottaa kun äitinsä päivittelee miksi isää kiinnostaa pikkusiskojen asiat, muttei pojan asiat. No onko tuo ihme, kun poika on juntti kuin vasemman jalan saapas ja meidän yhteiset ihania normaaleja kauniita lapsia. Enkä tasan riko muuten täydellistä perhettä, sen takia, että täällä majailee joka toinen viikonloppu ihminen jota kukaan meistä ei tänne halua.
Minä tunnen täysin samoin omaa bonuslastani kohtaan. Onneks tämä on sijoitettuna muualle käytöshäiriöiden takia, autistinen teini, joka ei ymmärrä perusasioita. Miksi vauva aivastaa? Nukkuuko se? Kun silmät on auki. Miksi se pitää tommosta ääntä? Taapero on hänestä ällöttävä kun syö sormiaan. Sanoo teini joka ei edes tajua käydä pesulla kun haisee ja tukka on likainen. En halua lasta meille, en pysty rakastaa. Sitten äitinsä käskee lapsen kysellä miksi lapsi ei ole meillä enempää lomilla, kun minä olen kotona. Minuako se lapsi tulee katsomaan? Isänsä on töissä, niin minä en ota kontolleni vielä muiden pentuja, kun omiakin on jo viisi. Odotan vain että toi lapsi täyttää 18, ei tarvi enää katella joka toinen viikonloppu tai pelätä että sijoitus puretaan ja se muuttaisikin meille. Ei muuta, siinä kohtaa isänsä muuttaa lapsensa kanssa muualle. Minä en sitä ota enempää vastuulleni kun on pakko. Tiedän rumaa tekstiä ja kauhee tilanne, mutta ei voi minkään, yrittänyt olen pitää, mutta se ei onnistu eikä tule onnistumaankaa.
Älä välitä kommenteista, mutta älä yritä asua yhdessä, jos et lapsista välitä 24/7.
Minun mieheni ei tarvitse rakastaa lapsiani, ei heitä huoltaa, eikä hoitaa. Lapset ovat minun, ei hänen.
Hänen on oltava turvallinen ja kohtelias aikuinen, joka ei osoita lapsille omaa pahaa mieltään tai turhautumistaan heistä meillä ollessaan. Koska olen totaali yh, hän osallistuu lapsien asioihin ainoastaan jos minä en voi ja se sopii hänelle. Voin aina etsiä hoitajan. Laittaa kyllä ruokaa kaikille ja on kuin kuka tahansa muu luotettava ja järkevä aikuinen.
Minun kanssani ei ole pakko asua, meillä voi olla toistakymmentä vuotta kestävä parisuhde ilman samaa osoitetta.
Meillä on koko loppuelämä aikaa asua yhdessä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa.
Etsikää siis teille sopiva elinmuoto ja unohtakaa yhteiskunnan odotukset.
Tunteesi ovat normaaleja. Kaikista ei tarvitse tykätä, ei kaikkien kanssa vaan voi kemiat kohdata. On kohtuutonta vaatia eroamaan, jos tunnet kuin tunnet. Ei se ole miehenkään etu, että parisuhde jossa rakkaus kukoistaa, hajoaa lapsen takia. Ei se mieskään varmasti yksin halua olla. Älä välitä noista inhottavista kommenteista. Itsekään en rakasta bonustani, pitäisikö minun siis erota ja rikkoa yhteisen lapsemme perhe? Kukaan ei rakastu pakolla eikä niihin lapsiin rakastuta vaan siihen toiseen ihmiseen, puolisoon. Kuka meistä jättäisi hyvän parisuhteen luomatta sen takia, että ei rakasta toisen lapsia. Rakastatko sinä naapuriasi, työkaveriasi? Tuskin
Sun puolison lapsi kuuluu perheeseen yhtä paljon tai vähän kuin sun oma lapsi. Pistä molemmat pois, tai ota molemmat vastaan. Aikuisen ihmisen itsekkyys ei saisi kostautua lapsille.
Ei ehkä kannata pyrkiä asumaan yhdessä jos nyt ärsyttää noin paljon. Ehkä lapseen sattui tukan selvittäminen niin hän kertoi vain siitä näkökulmasta.