”Koronan myötä ymmärrän puolison työkiireitä”
”Tämän koronakatastrofin myötä puolison työ on auennut ihan uudella tavalla. Oma työni on jokseenkin säännöllistä päivätyötä. Työt eivät myöskään ole yksin minun varassa. Seuraava jatkaa siitä, mihin minä jäin. En juurikaan joudu työskentelemään kotona. Toki jotku asiat säilyvät mielessä kotonakin, mutta työ tehdään pääsääntöisesti työpaikalla. Kiire on, mutta en tee työtäni yksin.
Toista se puolisolla. Koronan myötä työt siirtyivät kotiin. Palaveria palaverin perään. Teamsia, skypeä, esityksiä ja esitelmiä, kokousta ja esikokousta. Neuvottelua toisen perään. Projekteja, jotka eivät etene, jos puoliso ei paahda aamusta iltaan. Puhelin soi jatkuvasti. Kahvit juo lennosta ja syö jos ehtii. Työaika venyy ja venyy. Jo nukkumaan mennessä hän muistaa vielä jonku asian. Vielä kerran läppäri auki.
Aiemmin sitä ajatteli helposti, että miten siellä töissä on niin kiire. No tässäpä se on tullut nähtyä. Tästä puuttuu vielä työmatkat, jotka ovat nyt tauolla. Oikeastaan ihan hirveän tervettä nähdä tämä. Olen kyllä aina arvostanut puolisoani, mutta tämä on ehdottomasti lisännyt ymmärrystäni hänen työstään.”
Nimim. Etätyöntekijän puoliso
Artikkelikuva Jeshoots.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihanaa, että ymmärrät. Minulla on vastaava tilanne, alalla, jota korona vielä teki kiireisemmäksi. Luulin puolison ymmärtävän, kannustikin, kun alaa tuntee, mutta kesän tullen kommenteista käsitin, että sekin tsemppi oli ”ylisuorittamista”. Töissä voi todella olla kiire. Voihan sitä edellisen kommentin mukaan katsoa ammatinvalintakysymyksenä, eikä kenenkään pitäisi joutua jatkuvasti venymään ja juomaan kahvitkin kävellessä. Kun itsekin olen vuosia yrittänyt vaikuttaa organisaatioon, joka ei muutu, ei ole enää reilua syyttää siitäkin työntekijää. Jotkut työpaikat ovat kovin kuormitettuja. Voi lähteä, jäädä työttömäksi, mutta vaakakupissa ovat myös asiakkaat, jotka tarvitsevat apua. Lähteäkö siis juuri nyt? Mihin? Ymmärrys ja tuki kotoa ovat kultaakin arvokkaampia, ja ne lataavat voimaa. Samoin asiakkaat, joiden palaute tuo voimaa, vaikka kiire jatkuu ja työmäärä on aina minuuttipelilläkin kohtuuton. Ihanaa, että olet ymmärtänyt puolisoasi ja ymmärrät yhä paremmin. Toivotan jaksamista hänelle tähän nykyajan työelämään.
Ammatinvalintakysymys. Ja jossain määrin myös työpaikanvalintakysymys. Niin kauan kun suostuu tekemääm tuollaista hommaa, niin kauan siihen ei tule muutosta.
Mikään työpaikka ei ole burnoutin arvoinen.