”Toivotan voimia kaikille, joilla on näitä tunteita”
”Se jo tutuksi käynyt tarina; mies, kaksi lasta ja lapseton äitipuoli. Huono sellainen. Lähdin avoimin mielin mukaan, minulla oli hyvä itsetunto, hyvä suhde miehen kanssa, eivätkä lapset haitanneet parisuhdetta, myöskään hankalaksi selvinnyt lasten äiti ei aiheuttanut mitään tunteita.
Koin tuovani miehen ja lasten elämään jotain uutta ja hyvää empaattisuudellani ja ystävällisellä luonteellani. Ongelmat alkoivat saapua hiljaa hiipien yksi kerrallaan. Lasten käytöshäiriöt, miehen epärehellisyys ja salaiset vierailut exän luona, huoltajuuskäräjät, miehen henkinen poissaolo ja kipu hävitystä lähivanhemmuudesta.
Kuva Marco Neri.
No, mutta tämä on vain vaikea vaihe parisuhteessa ja ohimenevää. Sitten ne omat tunteet, joita pitää hävetä ja pitää piilossa. Kirjoitin niistä teille, sain ohjeeksi hakea äkkiä itselleni apua, olen keskenkasvuinen, lasukin nähtiin tarpeelliseksi. Mies haukkui sairaaksi ja syytti rakkauden, sekä yrittämisen puutteesta, kun en ole sinut hänen lastensa kanssa.
Teki pahaa katsoa lasten kärsimystä, mitä äitinsä omien tunne-elämän ongelmien ja väliinpitämättömyyden vuoksi heille aiheutui. Lasu ja yhteiskunta eivät tee mitään. Ulkopuolisuus, kateus, viha. Aloin haluamaan itsekin lasta, kunnes tuli uusi kipu; kokemus ei olisi miehelleni yhtä uusi ja ainutlaatuinen kuin itselleni. Tuli myös tunne, että haluan suojella lastani hänen sisarpuoliensa väkivaltaisiltakin käytöshäiriöiltä, sekä siltä samalta ulkopuolisuuden tunteelta, jota minä koin mieheni ja hänen sukunsa toimesta.
Kuva Praveesh Palakeel.
Uuvuin. Ahdistuin. Olen huono, ilkeä ja paha äitipuoli tunteideni puolesta, vaikka käyttäydyn asiallisesti ja ystävällisesti. Haluan kaikille vain hyvää, mutta en pysty siihen oman onnellisuuteni kustannuksella. Olen sairas, enkä ole yrittänyt tarpeeksi. Sitten hyväksyin tilanteen; en halua tuntea itseäni pahaksi, en halua arjessani vain jatkuvasti sietää epämiellyttäviä tilanteita, tämä parisuhde ei vastaa muuttuneisiin unelmiini.
Annoin itselleni anteeksi, etten pystynyt siihen mihin halusin. Valitettavasti tämä hyvin alkanut parisuhdetarina päättyi eroon, mutta toivotan voimia kaikille, jotka painivat samojen tunteiden kanssa.”
Nimim. Ei enää huono äitipuoli
Artikkelikuva Ankush Minda.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tunnen useita naimattomia naisia, jotka ovat menneet yhteen miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia. He ovat olleet onnellisia, kun ovat vihdoinkin saaneet perheen. He ovat aidosti kiintyneet miehen lapsiin ja sitten kun on tullut lastenlapsia, heistä on tullut ikionnellisia mummoja. Yhteisiä lapsia ei jostain syystä koskaan tullutkaan. Lasten äidin kanssa heillä ei ole ollut vaikeuksia.
Jännä juttu.
Kun minulla vaihtui puoliso niin minusta tuli hyvä äitipuoli.
Suhteessa exän kanssa olisin itsekin voinut jälkiviisaana tehdä monia asioita toisin mutta siitä olen kasvanut ja ottanut oppia.
Nykyinen puoliso on kaikkea sitä mitä olisin halunnut entisen puolison olevan; huolehtii lapsistaan itse niin pienissä kuin suurissa asioissa, niinpä minuakaan ei haittaa auttaa ja hoitaa asioita koska tunnen että puhalletaan yhteen hiileen ja enkä ole piika. Nykyinen hoitaa rahallisen vastuun lapsistaan, niinpä minuakaan ei haittaa ostaa hyödykkeitä ja ruokaa koska se ei ole minun vastuulla pelkästään, enkä tunne että minua käytetään hyväksi. Nykyinen huomioi minua ja keskustelee kanssani, ei valehtele ja manipuloi. Ei ”lainaa” rahaa tai maksata yhteisiä velkoja minulla.
Esimerkkejä riittää. Pointtina kirjoituksessani on että joskus se puoliso on yksinkertaisesti vaan sellainen että vaikka kuinka katsoisi peiliin ja yrittää korjata omaa asennetta, ei se auta. Jos et halua menettää itsekunnioitustasi ja omalla työllä hankittuja rahojasi.
Sellaista kieroilua kun exäni piti on vaikea ymmärtää jos ei ole sitä kokenut. Eikä sitä alussa huomannut, hyvin osaa vedättää.
Tätä tarinaa riittäisi, mutta minusta tehtiin se paha äitipuoli koska en hyväksynyt asioita.
Eikä ne lapset sitä tajua kun isäänsä rakastaavat ja hyvä niin.
Ps jännästi minusta tuli ystävä myös exäni entisen vaimon kanssa kun erottiin, tajusin taas enemmän kuinka minulle on valehdeltu ja tehty siitä ex vaimosta ihan hirviö.
Eipä asiat ollutkaan niin.
juuri itsekin tuon kaiken puoli vuotta sitten jättäneenä alan tuntemaan päässeeni yli suhteesta ja olen onnellisempi omassa elämässäni kuin koskaan aikaisemmin. Kokemukseni mukaan uusperhekuvio lapsettoman naisen kannalta vaatii perheen mieheltä kypsyyttä, jämäkkyyttä ja viisautta asioiden hoidossa. Ilman tätä miehen viisautta ei kuvio toimi ja ainakin itse tunsin taipuvani liikaa. Näin jälkikäteen ajateltuna opin paljon ja samanlaiseen kuvioon lähden uudestaan mukaan vain täysin järjissään olevan ex-naisen, jolla hyvät välit lasten isän kanssa.
Näinhän se monesti menee. Ja jos itselläkin lapsia . Itsellä oli siihen aikaan 5v ja 12 vuotias tyttö sitten miehen tyttö oli 13 . Kummallista oli et mies oli eronnut exästään 6 vuotta aikaisemmin ja hänen tyttö kävi kerran kuukaudessa. Sitten se kiusaaminen alkoi exsän puolelta tyttö tuotiin joka viikonloppu jopa niinä viikonloppuina kun omat lapseni ei ollut . Jos sanoin et mies töissä ja ei kotona tyttö saatettiin vaan jättää illalla pihalle ilmoittamatta. Eksänså haukkui minua ja tyttö huusi aina kaiken paskan minulle. Lopulta sitä väsyy siihen ja lähdin . Ei kenenkään sylkykuppina pidä olla .
Tsemppiä! Itsekin uuvuin up kuvioon ja halusin erota. Olin ystävällinen lapsille, mutta niin kovin huolissani koko ajan. Lapsilla oli oireilua joka johtui monista syistä. Lasten äidillä oli mt ongelmia ja kyllä ne näkyivät lapsissa. Isä oli kykenemätön osoittamaan empatiaa, kun kipuilin ja hain myös apua sopeutumiseeni. Tuntui, että mies oli tehnyt lapset väärän ihmisen kanssa, kantoi vastuuta, oli väsynyt ja minun olisi pitänyt piristää kaikkia. Minun tunteilleni j huolilleni ei ollut sijaa, kun muilla oli suurempia ongelmia ja huolia. Poistuin ja olen nyt onnellinen. Toisen lapsettoman kanssa. En tosiaan tiennyt mihin ryhdyin. Asiat vlkenivat vaiheittain..kuten lasten äidin ongelmat ja lasten myös. Väsyin ja kun ei ollut tukea niin menin ihan solmuun. Tajusin, että tätä se olisi..muiden tarpeiden ja ongelmien ehdoilla elämistä.
Teit oikein<3
Onpa erikoista ja kummallista. Kaikki sinua vastaan. Mies, hänen ex- vaimonsa, käytöshäiriöiset lapset, suku, viranomaiset, naapurit vain puuttui. Kaiikki muut väärässä.
Oletpa ilkeä,näitä on varsinkin jos mies ei ole vielä päässyt ex-vaimosta eroon hekisellä tasolla.
Näinpä juuri. Jos tunnetasolla vielä suojellaan exää ja tanssitaan entisen elämän dynamiikalla erosta huolimatta…
Katso, kun ihminen on siitä jännä eläin, että kaikille ei ole jaettu hyviä ominaisuuksia (mm. ilkeys, pahansuopaisuus, narsismi)ja sitten siitä kärsii kaikki, varsinkin ne kiltit ja empaattiset ihmiset.
Sun kommentti oli varsin tyhjentävä…
No dah, hän ajatteli olla lisääntymättä kun miehelle tilanne ei ole uusi.. Ihan ei auennut mulle tää mut selkeästi hyvä päätös, kuten myös unohtaa uusperhekuviot. Onnea matkaan ja pysyttele jatkossa lapsettomissa!
Näinkin voi mennä, kun huono tuuri sattuu. Turha puhua, että syy on automaattisesti avautujassa.
Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta teit varmasti ainoan oikean päätöksen. Varsinkin itsesi puolesta. On tosi kamalaa ja väärin kun ihmiset laittavat ilkeitä kommentteja. Eivät he ole eläneet sinun arkeasi. Annoit kaikkesi ja enemmän. Enempää ei kukaan voi sinulta pyytää eikä vaatia. Aina ei suurinkaan rakkaus ja hyvyys riitä. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ja sellaista perhettä joka ansaitsee sinut.
Voimia <3 Toivottavasti saat sen mistä haaveilet 🙂 Minä sairastutin itseni tuossa teatterissa, jossa kukaan ei halunnut auttaa meitä, syytellä ja keksiä asioita vain ja jättää oikeat ongelmat hoitamatta. Minulle on toinen lapsi mieheni kanssa tulossa, koska ihan tosissani uskoin kuin hölmö, että asiat paranee ja saadaan kaikki lapset kotiin ja hommat rullaan, olihan meillä niiiiin paljon ammatilaisia "apuna". No, olen edelleenkin paha äitipuoli, mutten enää lapseton sellainen ja elämää joudumme jatkamaan vain yhteisten lapsiemme kanssa. Mutta hei, kun löydät itsellesi miehen, niin vaikka hällä olisikin jo lapsia, niin älä jää omaa lasta miettimään siltä kannalta, että miehelle ei olisi niin ainutlaatuinen kokemus. On se! Omani kyllä silmäkulmia pyyhki synnärillä ja vauvan lumoissa ihan niinkuin minäkin, vaikka hällä aikasempiakin on. Ja kasvatuskokemus todennäköisesti myös eri, kun eri ihminen rinnalla 🙂
Pikkuisen särähtää korvaan tuo, kun löydät miehen älä jää miettimään. On varsin moraalitonta ja keskenkasvuista tuosta lapsia tulemaan ilman vakaata harkintaa miehen tai naisen kanssa jolla on jo edelliset lapset, ja heidän vanhempiensa aiheuttamat ero- ongelmat, mahdollisesti myös vanhemmilla itsellään henkisiä vaurioita. Siinä kuitenkin kaksi perhettä jo …vaikutuksineen ja vaurioineen.