”Eron jälkeen eksästä kuoriutui Superiskä – ja minä olen se kamala äiti”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Erosta alle vuosi aikaa. Eksä löysi nyksän aika pian, mikä on ok, koska minä siitä lähdin. Nyksä esiteltiin lapsille nopeasti ja kaikki vapaa-aika vietetään yhdessä, mikä sekin on ihan ok, koska minä en halua eksän kanssa vapaa-aikaa viettää.
Se vähän tässä nyt hiertää, että tämä nyksä sopii lapsen kanssa ohitseni asioita, jotka tapahtuvat minun kesäviikoillani. Asia on sen verran kiva, että en raaski kieltää, mutta mikä oikeus hänellä on minun lapseeni ja minun viikkooni. Ainakaan neuvottelematta ensin, onko vaikka jotain kesäsuunnitelmia jo. He kuitenkin ovat minun lapsiani ja meillä on aina ollut omia juttuja mitä teemme yhdessä. En minäkään lähde sanelemaan hänen lapsiensa asioita ja toivottavasti ei kukaan muukaan.
Eksä ei ennen nyksää ollut piiruakaan kiinnostunut lapsistaan, mutta nyt on aika superiskä. Mikä on lapsille mukavaa, että vuosien jälkeen isä on kuvioissa ja tekee asioita. Pisteet siitä. Välillä ovat todella ihmeissään.
Kuva Edward Howell.
Nyt kun minäkin olen löytänyt uuden kumppanin on eksä jotenkin flipannut entisestään. Joka asiasta eri mieltä, julistaa kuinka ilman hänen suostumustaan ei mitään saa tehdä ja yrittää parhaansa mukaan lahjoa lapsia ja kertoo miten kamala ihminen olen, taukoamatta.
Kivaa tehdään isän, nyxän ja lasten kesken ja reissataan koronasta huolimatta, mutta arkisen asiat jäävät yhä minulle. Olenkin vähän tylsä mutsi, kun olen se sama vanha sääntöjen asettaja. Eksällä kun ei sääntöjä ole. Minulle kuitenkin koko ajan muistutetaan miten paljon reissut maksaa, ilmeisesti minunkin pitäisi niitä rahoittaa vaikka en edes ole mukana ja miten lapset ovat viikko-viikko, ei yhtään enempää.
Reissujen jälkeen jos lapsi sairastuu joudun pakottamaan eksän viemään hänet koronatestiin ihan varmuuden vuoksi. En ehdoin tahdoin halua itsekään sairastua. Mutta ei mene jakeluun ja sitten se lapsi tuupataan ovesta sisään ja itse sitten hoidan sairaskäynnit jos tarpeen ja pienen karhunpojan terveeksi. Ja taas hoetaan viikko-viikko.
Hanskat tippuu silloin, kun se itselle parhaalta tuntuu. Alkaa olemaan paukut vähissä taisteluun.”
Nimim. Mami
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 32 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itselläni takana epäonnistunut uusperheyritys jossa olin sekä äiti että äitipuoli eli isän nyxä. Lasteni isä on puolestaan uusissa naimisissa, joten lapsillani on myös äitipuoli. Joten tiedän kuinka vaikeaa ja tuskallista voi noi kuviot olla. Arjen monissa asioissa sekä varsinkin tunnetasolla. Se mikä kirjoituksestasi tulee mieleen ( ja mikä myös oli mulle vaikeaa) on, että fokuksesi on tosi paljon isän perheessä. Miten olet oikeasti päässyt eroon tunnetasolla ( tuossa ajassa tuskin kovinkaan pitkälle), kärsitkö läheisriippuvuudesta, mitä muuta SULLE kuuluu? Mitä enemmän pähkäilet exän ja nyxänsä asioita, sen kauempana olet omasta hyvinvoinnistasi. Exän perhe-elämä ei oo sun, vaan olet vastuussa omastasi. Sanoisin et tilanne paranee kun keskität huomiosi omaan eroprosessiisi, tulevaisuuteesi, elämääsi.
Aika paljon on lasten elämässä tapahtunut vuoden sisällö ja kysynkin että onko lapsilla itsellä mikä ajatus? Mikään meno, uusi nykyinen tms ei nimittäin poissulje sitä miten lapset eroonne ovat sopeutuneet. Se että on hauskaa ja toteutetaan lapsille mukavia asioita, on yleensä aikuisen näkökulmasta niin.
Säännöt ovat lapsille tärkeitä mutta jokaisessa kodissa on omat. Keskustelua kannattaa pitäö yllä. Joustavuus on aina hyvä jos se sopii kaikille. Paha ihminen ei ole se joka rajoittaa. Oletko siksi huono että kiellät lapsiltasi hauskat asiat kun niistä ei sinulta kysytä? En usko. Lapsi tarvitsee erovuonna ihan tavallista arkea, vanhemman aikaa ja läsnäoloa.
Missä on moderointi ? Kommentointi on poskettoman asiatonta !
Täällä on täysi lynkkausmeininki päällä ja asiallisesta keskustelusta eri näkökulmista ei tietoakaan.
Aivan käsittämätöntä miten naiset lyttäävät toisiaan sen sijaan että tuetaan ja avataan mahdolisesti muitakin näkökantoja ASIALLISESTI.
Mikä kommenteissa on asiatonta? Sekö että avautujan kannoista ei ollakaan samaa mieltä ja ylistetä avautuja kuinka hieno ihminen hän on kuin rikkoi perheensä nähdäkseen että mies kykenee normaaliin isyyteen. Jokainen lähtijä kantakoon vastuunsa eikä kitistä jälkeenpäin.
Eiköhän se ap kirjoittajan lynkkaus kerro enemmänkin kommentoijasta joka lynkkaa kuin itse ap:stä. Kertoo kyllä lynkkaajan kypsymättömyydestä. Itse jättäisin kaikki lynkkausviestit lukematta jos ei asiallisesti osaa kirjoittaa.
Sitten omaa mietintääni: Tulee sellainen olo että tämä ”superiskä” saattaa ehkä kokea kirjoittajan uuden onnen jollakin tavalla uhkaksi mikäli nyt on ”flipannut” ja saattaa pelätä että mitä jos uusi viekin hänen paikkansa isänä vaikkei näin tietenkään ole. Ja ehkä se lapsien ns. lahjominen johtuu siitä. Kyllä vanhemman tehtävä on myös laittaa niitä rajoja lapselle eikä se elämä voi olla yhtä kivaa juhlaa mikä nyt tulee ainakin ap kirjoituksesta mieleen että isän luona oleminen lapsille tällä hetkellä on. Voi myös olla että exän nyxä myös yrittää ns. miellyttää lapsia keksimällä kaikkea kivaa, koska kuitenkin seurustelee heidän isänsä kanssa ja tottakai haluaa, että lapset pitää hänestä. Mutta nyxä tekee kyllä todella väärin, että sopii äidin viikolle tekemistä keskustelematta siitä ensin äidin kanssa. Eikä kukaan jaksa myöskään miellytää lapsia loputtomiin. Ja jokaisessa suhteessa tulee aikanaan ne huonotkin ajat jolloin testataan suhteen laatu ja kestävyys. Tulee myös sellainen fiilis, ettei exällä ole kovin hyvä itseluottamus jos haukkuu äitiä lapsille ja yrittää ylentää näin itsensä. Siinä ex tekee vaan tietämättään hallaa lapsille ja opettaa lapsille todella ikävän mallin. Lapset kärsii siinä eniten että heille haukutaan toista vanhempaa eikä suinkaan se jota haukutaan. Jos olisin kirjoittaja niin sanoisin exälle kutakuinkin näin ” Olet tehnyt kantasi selväksi minusta vaikkei se paljon minua kiinnosta ja mutta minua haukkumalla teet vain lapsille hallaa etkä minulle joten voisitko osoittaa olevasi kypsä aikuinen ja keskustella asioista haukkumatta minua”. Lapsille puolestaan toteaisin kutakuinkin, että isällä on nyt jostain paha mieli kun haukkuu äitiä. Ap voisi myös osoittaa olevansa kypsempi ja pyytää lapsilta anteeksi sitä että joutuvat kuulemaan äidin haukkumista isän suusta(vaikka se isä pitäisikin olla se anteeksipyytäjä). Itse tein niin omalle lapselleni kun exä haukkui minua. Näin lapset toivottavasti oppisivat myös sen anteeksipyytämisen taidon. Tietenkin riippuu lasten iästä ja kehitystasosta miten lapset vastaanottavat sanat. Keskittyisin myös touhuamaan lasten kanssa, toivottavasti yhdessä uuden onnen kanssa. On varmasti ärsyttävää kun exä ei välitä koronasta, mutta luulen että yhteys lastenvalvojaan tai muuhun sellaiseen tahoon ja asian selittäminen heille kuinka isä ei välitä koronasta tai siitä mahdollisesta sairastumisesta, voisi tehdä enemmän että he ottaisivat sitä myöten yhteyttä isään sen asian tiimoilta kuin että kirjoittaja yrittää asian selittää isälle. Isä tuskin haluaa, että häntä pahuksutaan viranomaisten taholta niin voisi tepsiä paremmin koronatesteihin viemisen suhteen. Hienoa, että kirjoittaja on löytänyt uuden onnen ja toivottavasti se onni kestää ja sellainen ihminen joka tukee kirjoittajaa mutta ei itse alennu exän tavoille.
Eksäsi on todennäköisesti onnellinen uudessa suhteessa ja saa energiaa hoitaa lapsiakin toisin kuin ennen.Kipeä lapsi pitäisi kyllä hoitaa siinä kodissa missä sairastui loppuun asti.
Hyvin sanottu. Varsinkin kun avautuja itse jätti miehen. Ihan turha pillittää kun maidot on jo lattialla. Perheen perustamiseen kuuluu myös vastuu ja sitä tämä avautuja äiti ei nähtävästi kyennyt kantamaam vaan raukkamaisesti lähti.
Pisteet kirjoituksen isälle. On selvästi löytänyt paremman puolison ja myös turvallisemman aikuisen lapsille kuin avautuja oli.
Tässä erinäkökantaa bonusäiskien rinnalle.
Huonoon suhteeseen ei kenenkään tarvitse jäädä. Kaikki iloitsevat uudesta suhteesta varsinkin jos edellinen ei ollut hyvä. Joten hyvä että lähdit. Omasta puolesta voin sanoa että ero oli kuin kivi olisi tippunut sydämmeltä, on hirveätä elää ihmisen kanssa missä ei ole yhtään asiaa mistä pitäisi. Se on väärin kaikille. Eikä exäkään oikeasti ollut onnellinen, ei vaan pitänyt siitä että minä jätin, sen olisi pitänyt saada olla hän kun lähtee.
Exä teki elämästäni helvettiä yli vuoden kun löysin uuden aika pian, eikä homma rauhoittunut ennen kuin hänkin tapasi uuden kumppanin (jonkun aikaa kyllä siinäkin vielä soitteli asiattomuuksia) mutta sitten alkoi lomamatkat yhdessä, aikataulusta tarvitsi joustaa mutta jonkin verran joustinkin. Perhekuvia otettiin lasten kanssa instagramiin. Tavaroita osteltiin.. Lapset tietysti iloitsivat, minua se hieman hämmensi mutta iloitsin että isän ja lasten välit olivat hyvät… mutta parivuotta myöhemmin alkoi kai arki valjeta molemmille ja nykyään tekevät kaikkensa että lomille päästään kahdestaan. Kuvaamoissa otetaan perhekuvia rotukoiran kanssa ja josko lapset jotain tarvitsisivat niin kyllä ohjataan tänne. Ovat jo alkaneet puhua muutostakin, lapset jäisivät tietysti tänne meille. Ihanaa se on minusta mutta ikävää lasten kannalta.
Että ap sanoisin että älä stressaa.
Tee oma juttusi ja pidä kiinni omista asioistasi. Jos on sinun lomasi on sinun lomasi. Ole mitään syytä miksi eivät voi sopia menojansa omille lomaviikoille.
Älä vänkää mistään vaan mietitte mikä on oikeudenmukaista, kunnalta saa aina apua sopimiseen.
Teillä on kiinteä aikataulu, se on piste ja minä ainakin nojaan täysin siihen. Se että lapset tekevät kivaa isällä on vain plussaa koska voi olla että parin vuoden päästä moisesta ei ole tietoakaan. Maksumieheksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä koska mikään ei sotke kuvioita pahemmin kun rahasta riitely mikä vääjäämättä on edessä jos annat kerrankin periksi niin sitä seuraa useita kertoja.
Ole oikeudenmukainen, selkeä ja jämti. Kyllä se siitä tasoittuu… mitä iso.maksi lapset tulevat sitä vähemmän sinun tarvitsee moista miettiä.
Ja perheen perustamisvastuusta ja raukkamaisuudesta sanoisin että niin kauan kun ei edes tiedä mitkä eron syyt ovat olleet ei kannata tehdä analyysejä.
Huolimatta siitä mitä syyt ovat niin jokainen ansaitsee olla onnellinen, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole onnellinen. Se on rohkeutta kun uskaltaa antaa itsellern ja samalla toisellekkin mahdollisuuden onneen.
Lapsi voi paremmin kun hänellä on kaksi onnellista vanhempaa. Jotka todennäköisesti yhdessä olleessaan vain riitelivät mutta nyt erillään heidän elämässään on tilaa paljon muulle.
Mitään hajua mistä moinen raukka käsite voi tulla, veikkaisin että tälläisessa kommentissa puhuu ihmisen omat traumat
Aika usein näihin naisten lähtöihin liittyy pitkäaikainen pettäminen jota peitellään ja sitten tuodaan eron jälkeen tämä jonka kanssa on petetty kenties vuosikausia ensin ”kaverina” lapsen elämään. Mitä lapsi sitten ajattelee äidistään kun totuus joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin paljastuu.
Ja kai sitä riitelyä syntyy kun nainen vain pettää eikä kiinnijäämisenkään jälkeen lupauksistaan huolimatta lopeta pettämistään. Sitten kun miehellä onkin uusi kumppani niin aletaan kitisemään
Jep jep tosi ärsyttävää että bonusäiti ja isä haluaa järjestää ohjelmaa lapselle ja reissata! 😅 Voi lapset tulla kipeiksi päiväkodissakin. Ilmeisesti aika tyypillistä käytöstä, mistä se kumpuaa? Menettämisen pelko vai mikä? Miksei voi olla iloinen, että he haluavat tehdä asioita lapsen kanssa? Voisivat halutessaan reissata vain keskenäänkin.. Kiva että nahjus exä on ryhdistäytynyt, nauti vaan niin kauan kuin se kestää. Äiti on aina äiti.
Ikävää, jos exä puhuu sinusta ikävästi lapsille. Ethän vain sinä tee samaa? Toivottavasti et. Muilta osin en löytänyt ongelmasi ydintä.
Voi olla, että exäsi on pahoillaan lasten puolesta, koska tuli ero. Ehkä hän yrittää hyvittää ja tehdä elämän lapsille mahdollisimman mukavaksi. Onhan siinä lapsilla sopeutumista, kun eron myötä tulee molemmille uudet kumppanit noin pian eron jälkeen.
Jos lasten isä sopii viikollesi jotain, etkä pysty joustamaan, niin se on voi voi. Jää reissu tekemättä. Jos kyseessä on mukava asia, kannattaako olla pikkumainen ja olla joustamatta? Sinä voit ehkä itsekin joutua joskus tilanteeseen, että juuri isäviikolla olisi mahdollista järjestää jotain kivaa.
Minusta on aivan mahtavaa, että exästäsi kuoriutui superiskä! Voisiko olla että aviliittonne aikana pelasit hänet ulos vanhemuudesta, koska teet itse kaiken aina paremmin? Jos mies koki, ettei hänen tekemisensä kelpaa, hän ei ehkä voinut toteuttaa superisyyttään liittonne aikana. Ajatteele, miten ihanaa, että vapautiit hänet elämään onnellista elämää!
Totta. Tuossa näyttää puhuvan eropäätöstään tosiasiassa katuva äiti. Sitä saa mitä tilaa.
Ymmärrän että ärsyttää, mutta koita vetää vähän henkeä ja miettiä tilannetta. Jos ex viikoillaan kuitenkin huolehtii lasten perusasioista (hygienia, ravinto, päiväkoti/koulu..) niin onko hirveästi väliä että heillä on erilainen tyyli asioissa? Jos ajattelee että nyt lapset kuitenkin ovat saaneet aktiivisen isän elämäänsä, se on iso asia sekin.
Kun noin tuoreesta erosta on kysymys niin eihän sitä edes tiedä jääkö tämä vaihe pysyväksi vai ei. Eli pyri nyt nauttimaan myös lapsivapaista ja omasta parisuhteesta. Lapsiviikoilla voit myös halutessasi ottaa rennommin ja nauttia kotiarjesta lasten kanssa jos sitä haluat, isäviikkojen menemiset varmaan riittää heille.
Sille nyksälle voit yrittää vaikka ystävällisesti sanoa että on tosi kiva kun keksit noin tekemistä Xxxxx:n kanssa mutta voisitko ensi kerralla kysyä ensiksi minulta jos suunnitelmat osuu mun viikoille? Ettei tule turhaan päällekkäisyyksiä.
Ex:t on yleensä ex:iä syystä ja siksi on normaaliakin että vanhemmuutta toteutetaan eron jälkeen enemmän tai vähemmän eri tavoin. Se toisen tapa voi luonnollisesti herättää ärsyynnystä. On kuitenkin hyvä miettiä onko se ex:n tapa loppupelissä niin totaalisen väärä ja lapsille vahingollinen. Jos vastaus on ei, niin ehkä sillä ei kannata hirveästi päätään vaivata.
Minusta ainakin tuntuu, että eksäsi yrittää tehdä sinut mustasukkaiseksi sillä, että touhuilee uuden kumppanin kanssa kaikenlaista.
Nyt on sitten mustasukkainen kun sinulla on uusi ja haluaa nakella kapuloita rattaisiin lasten kautta.
Usko pois, se superisä-show ei varmasti kauoa kestä.
Onko molemmilla ns. laastarisuhde menossa kun noin vähän aikaa erosta? Luulen myös että kapuloita rattaisiin pistävä exä voi olla myös pienesti mustasukkainen vaikka itse löysikin uuden pian eron jälkeen. Tottakai sitä haluaa näyttää ja esittää superiskää ja muutenki parhaimmat puolet uudelle. Mutta eiköhän ne ikävätkin puolet aikanaan tule esille kun kuherruskuukauset/vuodet on ohi. Minusta myös tuntuu aika töykeältä jos exän nykyinen sopii lapsille puuhaa äidin viikolle. Itse sopisin kyllä ajan lastenvalvojalle mitä pikimmin jos ongelmat ei keskenään puhumalla selviä. Jätä negatiiviset kommentit omaan arvoonsa joita täällä lauotaan sinuun liittyen äitinä. Inhottaa välillä lukea täällä kommenteja joissa hyökätään alkuperäisen tekstien kirjoittajaa kohtaan varsin ilkeästi sen sijaan että annettaisiin rakentavaa palautetta. Tsemppiä tosi paljon kirjoittajalle ja toivottavasti asiat ratkeaa parhain päin sopuisasti.
Minun mielestä eroissa kaikkein surullisinta on, että puututaan sen exän tekemisiin, moititaan ja arvostellaan niitä.
Mieluummin mentäisiin oma elämä edellä ja lasten ehdoilla. Onko pakko kysellä ja vaatia mitään. Edestä löytää jos jotain taakseen jättää, ehkä se toinenkin oppii jos lapset on koko ajan kipeitä.
Lapset kärsii kun vanhemmat nahistelee ja muistavat sen kyllä ikänsä. Äitinääiti, isä isänä, muita ihmisiä siinä ympärillä ja toivotaan että ovat hyviä lapsille.
Koronakin on yksi perk, kun se varjolla saa udelle menemiset ja tekemiset. Kaikilla on siinä sama vastuu ja sen vastuun kantaa aikuiset. Et voi lapsen kautta loputtomiin vastuuttaa toista, voit ystävällisesti puhua ja jutella yhteiset pelisäännöt, et edes päättää niitä itse, yhdessä ne on sovittava, käykää vaikka kahvilla ja jutelkaa siellä, kumpikaan ei yksin määrää.
Ja oireinen lapsi testiin, ei oireetonta vain siksi että toinen näin päätti. Voit sairastua silti ja ketä ajattelit sitten syyttää?
Exällä on nyxä, ja sinulla omasi. Keskittykää niihin ja lapsille hyvä elo molemmissa paikoissa. Jos exä skarppaa niin hyvä, olisiko parempi jos olisi jatkanut epäkiinnostustaan? Tuskin, jos kerran erositte. Jos ex ostaa lapset, niin muista ettei lapsi ole kaupan. Tee oma hyvä elo heille omalla ajallasi, sen voi tehdä vaikka luonnossa ja ilmaiseksi. Mutta jos teet kuilua itsesi ja lasten isän väliin ja syvennät sitä niin se on virhe. Kasvattakaa mielummin lapset yhdessä, ovathan he molempian. Ja aloita ensin itsestäsi, sitten keskustellen muuttaa myös toisen mieli niin että voitte puhua lapsista samaa kieltä. Ja viikko viikko, kyllä siinä omaakin osuutta hoidetaan. Vai tuoko lapset sinulle kesken kaiken jos sairastuvat?
Ettekö voi yhdessä olla enää vanhempia?????
Mahtavaa rivien välistä syyttelyä! Tämäki palsta mennyt pilalle.
Ei tämän palstan tulekaan olla perheensä itsekkäistä ja hedonistista syistä hajottaneiden naisten ylistämiseen keskittynyt vaan elämän realiteetteihin ja haasteisiin keskittyvä palsta. Meillä jokaisella on yksi elämä ja siihen kuuluu myös vastuunkanto varsinkin jos on lapsia.
1. Toisen viikoille ei pysty sopimaan mitään
2. Molemmat ovat vanhempia ja se kene viikolla lapsi on,päättää lasten asioista ja huolehtii turvallisuudesta. Siihen ei toinen voi vaikuttaa.
3. Sairasta lasta ei liikutella vaan siellä missä lapsi sairastuu lapsi myös sairastaa. Esim.korona testin tulos oltava negatiivinen ennenkuin lapsi vaihtaa osoitetta
Yksinkertaisia sääntöjä ja jos niistä ei pysty vanhemmat sopimaan keskenään niin lastenvalvojan avustuksella ne saa sovittua paperilla
Tämän mäkin sanoisin neuvona. Selvät säännöt asioihin niin kaikilla on mukavampaa. Muuten on asiat kohta niin solmussa ettei niistä pystytä sopimaan enää.
Totta! Juuri näin. Jos lapsi on sinulla viikolla X, niin siihen kukaan muu ei voi sopia mitään sinulta kysymättä ja ilman suostumusta.
Samoin sairastelut jne, vastuu on molemmilla ja kipeä lapsi siirtyy vain jos on aivan pakko.
Tohon lastenvalvoja-kommenttiin… Vitut. Sieltä ei ainakaan tässä kunnassa saa mitään apua sopimiseen, lähinnä vittuilua siitä et lähivanhemmalla on liian pienet tulot. Mulle sanoi, että mee käräjille jos elatustukea haluat, he ei asiaan puutu, tai hanki lisätuloja muuten.
Tuli vähän fiilis siellä, et lastenvalvoja ajaa kunnan etua, eli haluaa mahdollisimman monta kustannuserää ulos kunnasta (eli lapset muualle).
Ei oikein avautunut mikä tässä on ongelma.
Sulje silmäsi eksän viikoilta ja tekemisiltä ja hoidat omat viikkosi.
Ei ole pakko olla kamala äiti vaan voit olla maailman ihanin äiti vaikka eksä onkin superisä. Pääasia että lapset ovat onnellisia.
Itse teit lähtösi. Miksi et kehittänyt suhdetta niin olisit saanut tuon kaiken. Mies on yleensä valmis muuttumaan jos asioista keskustellaan ja yhdessä sitoudutaan muutokseen. Kaikkea ei voi elämässä saada kun omalla päätöksellä hajottaa perheensä.
🤦🏼♀️
Ooks tosissas,luitko koko juttua vai kommentoitko parin lauseen jälkeen?
Näitä naisia jotka kitisee sen jälkeen kun ovat itse hajottaneet perheensä (todennäköisimmin tässäkin tapauksessa tuo kirjoittajan mainitsema uusi kumppani oli kuvioissa jo edellisen liiton aikana) pettämällä on ihan liikaa.
Eli aina pitäisi vaan ”kehittää” ja myöntyä kaikkeen? Höpön pöpön! Jos parisuhteessa on paha olla tai huomaa olevansa ihan väärän ihmisen kanssa, niin vapaassa maassa on oikeus lähteä. Uusi kumppani tuskin oli motivaattorina, avautuja todennäköisesti olisi siitä maininnut. Ja avautujahan mainitsi, että isä on kiinnostunut lapsestaan vasta eron jälkeen. Tämä on taas tätä, kun besserwisserit osaavat hoitaa muitten elämän ja päätökset paremmin kuin kukaan muu, ja neuvot ovat katkeruutta ja halveksuntaa täynnä.
Minusta avautuja oli kirjotuksessaan katkera koska tajusi vasta eron jälkeen mitä jätetyssä miehessä oli jos olisi jäänyt. Tämä minäminä-asenne osui nyt avautujaa omaan nilkkaan.
Tämä ei minusta ole vain ero parien ongelma.
Aika moni äiti saa sen ikävän roolin. Hän hoitaa arjen, kieltää, auttaa läksyt, vapaa ajat siivoa ja keittää.
Isä saa olla hauska isä, ilman vastuita, tehdä mukavia asioita.
Moni äiti suree rooliaan ja onkin aika luonnollista.
Tuskimpa mies olisi yhtään mitään muuta vaikka liitto olisi jatkunut, monesti ihminen ei korjaa asioita joita hänen ei tarvitse.
Ero tai muu suurempi elämän muutos saa ihmisen punnitsemaan elämän arvojansa ja miettimään asioita aivan uusiksi. Sellaista ei varsinkaan pitkässä suhteessa yleensä tule.
Myös kun on näin lyhyt aika erosta voi eriävälle käytökselle olla monia syitä joten en nuolaisisi ennen kuin tipahtaa…
Aina kannattaa pyrkiä onneen ja jos se tarkoittaa sitä että poistutaan huonosta liitosta niin se on sen arvoista