Huono työntekijä, huono hoitaja
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Minä olen se hoitoalalla oleva kuppalainen, tautinen se joka ei ottanut rokotteita ja se jolla se kivi lähti vierimään pian vuosi sitten….
Voi että olen rakastanut työtäni. Kauan aikaa vuosia sitten työttömänä ollessa työkkäri ”pakotti” minut yhteen vanhustenhoito paikkaan puoleksi vuodeksi. Se oli kauhistus, itkin töihin mennessä ja itkin töistä tullessa. Mutta puolen vuoden työsopparin aioin käydä vaikka pää kainalossa. Mutta, rakastuin siihen mitä teen. Minusta kuoriutui sisar hento valkoinen. Lähdin kouluun ja olin löytänyt ”kutsumukseni”.
Aina viime kesään saakka rakastin työtäni. Kertaakaan minua ei tympässyt lähteä töihin ja työ oli toinen kotini. Asiakkaat pitivät minusta ja sain niin valtavasti kiitosta.
Toki viimeisinä vuosina sijaisten saanti oli vaikeaa, mutta itse pidin niin työstäni että olin valmis tekemään extraa. Tilannehan ei siitä suinkaan parantunut. Olen hoitajana sellainen että halaan, pidän kiinni ja olen läsnä. Kuuntelen mitä minulle halutaan sanoa enkä koskaan ikinä näytä kiireitäni. Annan aikaani.
Ensin se aika oli vain todella mureni, sitä ei vain ollut. Sitten Koronan rantauduttua meille lähti läheisyys ja kosketus. Hymy, mitä asiakkaat rakasti. Minusta tuli kasvoton robotti.
Vihasin sitä itsessäni. Vihasin niin paljon! Mutta halusin uskoa että kyllä tämä tästä! Tämä on minun elämäntyö. Kutsumus.
Sitten viime syksynä alkoi rokotukset ulottumaan hoitajiin ja väläyteltiin ”pakkorokotuksista”. Eihän se pakko ole, suositus ja oma valinta jos jäät kotiin makaamaan vailla tuloja. Niinpä niin. Kumpikaan ei ollut minulle vaihtoehto. Minun pääni alkoi kertakaikkiaan porsia.
Mitä hyvä hoitaja tekee tässä tilanteessa? Siinä edessä oli kertakaikkiaan seinä. Paksu tiiliseinä ja korkeakin vielä.
Päätin lopulta että menkööt miten menee, mutta rokotuksia en ota koska niitä ei minulle suositella. Katsotaan miten menee.
Ensin minut siirrettiin syrjään mutta hyvin pian kutsuttiin takaisin. Mutta se siemen oli iskostettu minuun. Tautinen.
Minä en voinut mennä töihin ilman että testaan itseni. Ja toki tässäkin piti olla herkällä korvalla: jos nenä vuotaa – jää kotiin. Asiakastyöhön en voi mennä kuin sillon kun olen 100% varma. Voiko varma olla koskaan? Näin silmissäni iltalehden otsikot kuin tautinen hoitaja tappoi potilaan.
Tässä mielentilassa robottihoitaja teki vuorojaan. Kutsumus oli todella kaukana.
Kaikkeen tähän lisättiin vielä entisestään kiristetty tahti. Perushoitoon aika riitti juuri ja juuri. Siitäkin piti ajan umpeutuessa tinkiä toisinaan. Keskustelut asiakkaan kanssa oli hyvää huomenta ja heihei. Ja tästäkin viimeinen ovenraossa.
Siitä työstä lähti sitten empaattisuus. Läheisyys. Peitetty hymy. Vastassa oli tautinen robotti.
Osa asiakkaista on uskaltautunut sanomaan etteivät pidä tästä ja he kuitenkin maksavat tästä. He eivät ilmaisseet epätyytymättömyyttään minuun vaan koko tilanteeseen. Osa itki.
Se on ihan hullun surullista. Ikäihmiset on joutuneet siihen linjastolle missä robotit hoitaa homman.
Mulle se kesäloman aikana iski kuin metrinen halko, minä en kuulu tähän. Tämä ei ole minua varten. Tämä ei ole kutsumukseni. Ehkei koskaan sitten ollutkaan. Sanoin itseni irti.
Se mikä se minun kutsumus on, en tiedä. Aika näyttää.”
Nimim. Maria
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minäkin tautinen, terveydenhuollon ammattilainen. Kieltäydyin rokotteista koska niitä ei minulle suositeltu perussairauden vuoksi. Kukaan ei ottanut vastuuta rokotusten vaikutuksista minuun, mutta ei myöskään siitä, miten pystyn jatkamaan työssäni. Sain tuntea nahoissani ilkeät sanat, arvostelun ja ylenkatseen kuinka olen valtava riski kaikille ympärilläni. Työntekemisestä tuli kasvotonta ja sydämetöntä. Älä koske, älä halaa, naamioidu paksun maskin taakse. Lähes päivittäin vaihtuvat rajoitukset ja muistutukset saastaisesta hoitajaminästäni. Olen päättänyt irtisanoutua. 30 vuotta sydämellistä ja työlleen omistautunutta hoitajaminää on kuollut ja kuopattu. En aio sitä enää herätellä henkiin.
Ja nyt sitten jo kaikki muut saa mennä miten huvittaa. Halataan, nähdään, käydään joukkotapahtumissa ja tavataan ikäihmisiä sen jälkeen. Mutta rokottamattomat hoitajat ne vain sitä tautia levittää… En ole hoitaja, mutta minusta tämä on ihan syvältä, miten hoitajia on nyt kohdeltu.
Tätähän se on ollut jo yli kaksi vuotta! Minä olen ottanut kaikki 3 pakollista rokotetta, joista 2 ensimmäisen jälkeen sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan, sen jälkeen vielä sairastanut koronan oireettomana ja saanut siitä akuutin stressireaktion. Koska hoitajista on niin huutava pula, jouduin olemaan töissä ja testaamaan itseni joka aamu ennen töihin lähtöä muun perheen sairastaessa kotona. Töissä jouduin viettämään tauot yksin erillisessä huoneessa, vaikka olin rokotettu ja oireeton. 10 päivän altistuksen jälkeen kotitesti oli positiivinen ja jouduin 5 päivän karanteeniin. Jatkuva huonolaatuisten maskien käyttö on aiheuttanut kroonisen nuhan, joka ei ole helpottanut edes 3 viikon kesälomalla. En ymmärrä miksi rokottamattomia hoitajia syrjitään, sillä rokote ei ole missään vaiheessa luvannut, ettet saa tartuntaa tai tartuta tautie eteen päin. Tässä yksi syy, miksi hoitoala on osaltani historiaa.
Mille ryhmälle rokotuksia ei ole suositeltu?
Esim. lääkäri kielsi meidän perheessä yhden perheenjäsenen osalta koronarokotuksen ottamisen, koska ei ollut varmuutta miten juuri diagnosoitu sairaus reagoi rokotteeseen. Perusteluina oli se, että rokotteen mahdolliset pahimmat haittavaikutukset voisivat aiheuttaa pysyvän vamman ennen kuin juuri diagnosoitu sairaus on saatu tasapainoon. Huomenna jälleen kontrolli erikoissairaanhoidossa ja saadaan kuulla, joko sen rokotteen kyseinen henkilö voi ottaa vai ei.