Katkera exälle ja se haittaa elämää

Huono Äiti sai avautumisen:

” Ensimmäinen varsinainen parisuhteeni alkoi kun olin 18v, mies 5v vanhempi. Meidän parisuhde oli alusta asti melkoisen aaltoilevaa. Oli paljon hyviä hetkiä, mutta paljon myös riitaa. Opiskelin yliopistossa sekä kävin töissä ja miehen mustasukkaisuus nosti päätään. Jotenkin ajattelin, että olisi normaalia ja ohimenevää.

Pikku hiljaa kuitenkin karsin omia menoja enkä koulun ja töiden ohella tehnyt mitään ylimääräistä, välttäen riidan aiheuttamista. Sen harvan kerran kun näin kavereita, soittoa tuli aina milloin mistäkin. ”miten menee, missä oot ja kenen kanssa” tai sitten esimerkiksi jotain aivan muuta ”missä meidän x tavara on”. Koin, että oli puhelu mitä tahansa, sen tarkoitus oli tarkistaa, missä menen. Tästä keskusteltiin monta kertaa.Vuosien varrella mustasukkaisuus tasoittui. Ei siinä, en edelleenkään tehnyt juuri mitään ylimääräistä tai hän oli mukana. Päätimme mennä naimisiin..

2 kuukautta häiden jälkeen mies jäi kiinni pettämisestä. Työkaveri on kuulemma kivempi. Ostin hänet ulos yhteistä asunnosta ja hän muutti pois. Noin puolen vuoden päästä päätin antaa hänelle uuden mahdollisuuden ja otin hänet takaisin. Tämän jälkeen meillä menikin jokunen vuosi paremmin. Mustasukkaisuus oli edelleen läsnä mutta hillitymmin. Tämän tuloksena saimme kaksi lasta ja yhteisen omakotitalon.

Arki rupesi tulemaan taas väliin. Lähes kaikki lasten ja kodin hoitamiseen liittyvät asiat jäi minulle. Miehellä oli harrastus, mikä vei käytännössä kaiken vapaa-ajan ja viikonloput. Ja mitä enemmän väsyin ja nalkutin, sitä enemmän hän oli poissa. Lapsia hoiti silloin kun olin itse iltavuorossa tai viikonloppuna töissä, mutta heti kun mulla olisi ollut vapaata hänen harrastuksensa vei voiton. Tunsin, että olisin oman kodin vanki. Elämä oli vain lapsia ja töitä. Jos joskus halusin nähdä kavereita niin se piti aina sopia todella hyvissä ajoin. Hän sai mennä silloin kun itseään huvitti. Takki päälle ja menoksi. Uhkasin erolla moneen kertaan.

Ja asioista yritettiin puhua, yritettiin tehdä pelisääntöjä. Yritettiin parantaa suhdetta.

Pari viimeistä vuotta olikin pelkkää riitaa. Ja mua syytettiin ties mistä bordellin pitämisestä. Mua syytettiin pettämisestä, pihtaamisesta. Miehen poissaolot lisääntyi entisestään ja juominen kasvoi. Naisten kanssa flirttailu ja pettäminen tuli jälleen kuvioihin.

Erään riitaisen aamun jälkeen laitoin eropaperit menemään. Vääntöjen jälkeen sain hänet ostettua jälleen kerran ulos. Ja hän muutti pois.

Elämä tuntui heti samantien helpommalta. Aloin voida paremmin. Mies taas voi todella huonosti. Hänen elämä oli useamman kuukauden vaakalaudalla. Lapsiaan näki joka toinen viikonloppu. Ja minun syyttely jatkui. Sain kymmeniä puheluita ja parhaillaan 50-150 viestiä päivittäin. Joko anelevaa, syyttelevää tai itsesääliä. Hänen mielestään ainoa syy eroon oli se, että minä olisin pettänyt. Ja käsi sydämellä voin sanoa, etten kertaakaan meidän 14,5v aikana pettänyt häntä.

Avioero tuli voimaan kaksi päivää ennen 10v. hääpäivää. Tästä meni puolitoista viikkoa kun mies ilmoitti seurustelevansa uuden naisen kanssa. Tämä tieto oli todella raastavaa mulle. Tuntui hyvin samalta kuin mua olisi petetty. Okei, yhteydenotto romahti täysin ja hyvä niin.

Exä kuitenkin halusi avautua mulle parisuhteestaan. Kuuntelin, kun häntä ahdisti, yritin toppuutella kiirehtimästä. Nyxä on ilmeisesti vielä suorasanasempi, kuin exäni. Tuntui, että uusi suhde ei tule kestämään kovinkaan kauaa.

No nyt he kuitenkin ovat olevinaan niin in love. Ja tästä olen exälle kateellinen, katkera ja ehkä jopa vihainenkin. Minulla itsellä ei ole uutta parisuhdetta. Hoidan edelleen lapset lähes kokonaan, muutamaa viikonloppua lukuunottamatta. Käyn vuorotöissä ja yritän tasapainoilla arjen kanssa. Tuntuu suorastaa epäreilulta. Ei mulla ole mahdollisuutta tutustua uuteen ihmiseen. Ja vuosien syytökset pettämisestä pistää kiehumaan. Kukakohan tälläisen äiti-ihmisen edes huolisi. Oman kodin vangin.

Kun yritän puhua exän kanssa lasten asioista, oma katkeeruus puskee päälle. Tiedän, ettei se ole hyvä asia ja haluisin päästä siitä eroon. Olen katkera siitä, että hän on päässyt eteenpäin. Olen katkera ja vihainen siitä, että hän olisi jo reilun kuukauden seurustelun jälkeen valmis esittelemään lapset uudelle. Vaikka nimenomaan lastenvalvojan kanssa puhuttiin että suhteen pitää olla varmalla pohjalla ennen kuin lapsia tuodaan siihen mukaan. Enkä halua antaa yhtään enempää siimaa. En halua vaihtaa viikonloppuja heidän parisuhteen vuoksi. En halua uutta naista vielä pitkään aikaan lähelle lapsia, he ovat kärsineet tästä erosta ihan tarpeeksi. Mä oon niin väsynyt kaikkeen tähän. Luulin jo voivani paremmin, mutta uuden parisuhteen julkistamisen jälkeen musta on tullut kärttyisä. Yritän olla onnellinen toisen puolesta, mutta en vain pysty siihen. Vielä ainakaan.

Tämä prosessi on itsellä pahasti kesken. Kiitos kun luit!”

Nimim. Katkera Exästä

— Huono Äiti

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.