Vaarallinen omistushalu ei ole rakastamista
On tärkeää tunnistaa varhaisessa vaiheessa parisuhteessa vaarallisen omistushaluinen käytös. Tällaiset suhteet voivat olla erittäin tuhoisia ja jopa vaarallisia.
Merkkejä vaarallisesta omistushaluisesta käyttäytymisestä:
Kontrollointi: Kumppani yrittää hallita kumppanin aikaa, sosiaalisia suhteita, jopa ulkonäköä.
Mustasukkaisuus: Kumppani epäilee jatkuvasti kumppanin uskollisuutta, vaikka ei olisi mitään syytä. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kärsivä ihminen kokee eron tai hylkäämisen omana tuhoutumisenaan ja reagoi sen mukaisesti.
Eristäminen: Kumppani yrittää eristää kumppanin perheestä ja ystävistä.
Syyttäminen: Kumppani syyttää kumppania omista ongelmistaan ja tunteistaan.
Väkivalta: Fyysinen, psyykkinen tai seksuaalinen väkivalta.
Uhkailu: Kumppani uhkailee esimerkiksi itsemurhalla tai sillä, että hän vahingoittaa kumppania tai muita.
Vähättely: Minimoidaan kumppanin tunteita: Kumppanin tunteet eivät ole tärkeitä, ja niitä vähätellään tai pilkataan.
Omistajuuden tunne: Kumppani kokee omistavansa toisen ja käyttäytyy kuin toinen olisi hänen omaisuutensa.
Manipulointi: Kumppani käyttää manipulointia saadakseen tahtonsa läpi.
Omistushaluinen käytös voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten:
Henkinen väkivalta: Jatkuva pelko, ahdistus ja itsetunto-ongelmat.
Fyysinen väkivalta: Vakavat vammat ja jopa kuolema.
Sosiaalinen eristäytyminen: Ystävien ja perheen menettäminen.
Trauma: Pitkäaikaiset psykologiset ongelmat.
Mitä tehdä, jos epäilee olevansa vaarallisen omistushaluisen ihmisen kanssa?
Hae tukea: Puhu luotettavalle ystävälle, perheenjäsenelle tai ammattilaiselle.
Dokumentoi tapahtumat: Kirjaa ylös tapahtumat, joissa olet kokenut pelkoa tai uhkaa. Jos epäilet vähääkään, että olet väkivallan vaarassa, ole varovainen, jos yrität dokumentoida tapahtumia näkyvästi.
Tee turvallisuussuunnitelma: Mieti, miten voit turvata itsesi ja lapsesi, jos tilanne kärjistyy.
Hae apua: Ota yhteyttä väkivaltaa kokeneiden tukipalveluihin.
Poistu tilanteesta: Jos mahdollista, poistu tilanteesta turvallisesti. Älä sovi tapaamisia kahden kesken esimerkiksi eron jälkeen kertomatta niistä avoimesti muille ihmisille.
Muista, et olet yksin! On olemassa apua, ja sinun ei tarvitse käydä läpi tätä yksin.
Tärkeää: Jos olet väkivallan uhri, älä epäröi pyytää apua.
Hae apua:
– Hätätilanteessa soita 112!!
– Turvakotien yhteystiedot löydät täältä. Turvakotiin voit mennä taksilla, vaikka joutuisit lähtemään ilman rahaa.
– Mieli Ry:n puhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa 09 2525 0111
– Nollalinjan puhelinpäivystys on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinja auttaa naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa sekä kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan. P. 080 005 005.
– Maria Akatemian Avoin linja on valtakunnallinen puhelinpäivystys naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Avoin linja päivystää – löydät päivystusajat täältä
– Tietoa lähisuhdeväkivallasta Rikosuhripäivystyksen sivuilla.
– Apua väkivaltaa kokeneille miehille täältä
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
On kyllä vaikea lähteä suhteesta,jos on peloteltu ties millä seurauksilla,mutta narsistinen,väkivaltainen puoliso ei muutu koskaan,asiat vain pahenee koko ajan,keinolla millä hyvänsä pitää lähteä pois ennenkuin tapahtuu peruuttamaton,johon se useimmiten johtaa itselläni kesti 25v kun uskalsin lähteä aluksi oli vaikeaa pakoilla mutta kyllä ajan kanssa selviää,nyt kaikki ok,elämä jatkuu 🙏
Eipä auttanut, vaikka kerroin perheelle ja ystäville, näytin sairaat viestit ja videot, kuulivat myös huudot ja haukut. Kaikki nämä sivuutettiin, unohdettiin ja tilanne on taas kerran kuin ennenkin. Ja en uskalla erota. Minut on uhattu tappaa, lapset ampua yöllä sänkyihinsä, talo polttaa, koira tappaa… Eli minä jatkan elämääni odottaen, milloin taas tulee kilahdus, eläen jatkuvasti varpaisillani. Kukaan ystävistä tai perheestäni ei kysy mitä minulle kuuluu. Luulevat, että kyllä minä pärjään, eihän se ole miehen vika, kun kerran on sairas, syö lääkkeitä ja yrittää hoitaa itsensä kuntoon. Paljon on hyviäkin päiviä, mutta tiedän, että jonain päivänä minulle käy huonosti. Toivottavasti, se tapahtuu vasta sitten, kun lapset ovat jo muuttaneet pois.
Lähde turvakotiin ja ota lapset mukaan. Äiä mieti.
Hei, oikeasti, lähde turvakotiin. Onko paikkakunnallasi lähelläkään turvakotia? Jos kukaan läheisesi ei oikeasti auta, voit lähettää viestiä aiti@huonoaiti.fi niin mietitään, miten saisit apua.
Nämä kun olisin tiennyt 25 vuotta sitten niin meillä ei olisi yhteistä lasta joka nyt on huostaanotettu 1,5 vuotta sitten – hän on nyt 12 vuotias.
Jos vaan olisin tiennyt silloin juuri 18 vuotta täyttäneenä että minullakin on ihmisoikeudet niin en olisi nyt yksin, sukulaisten hylkäämä. En olisi vihattu ihmisenä joka en ole.
18-vuotiaana olet ollut ihan lapsi. Sukulaisten hylkääminen, että sinut on hylätty, on väärin. Toivottavasti saat tavata lastasi tarpeeksi ja elämäsi saa vielä hyvän polun ❤️
Näin nelikymppisenäkin, mielestään jo viisaana ja kokeneena, voi aloittaa tällaisen suhteen tajuamatta mihin on joutunut. Tällaiset ihmiset osaavat olla hurmaavia oikealla hetkellä. Kunnes muut piirteet alkavat paljastua.