Elämäänsä muutosta kaipaava äiti on lopen kyllästynyt isiin, jotka eivät osallistu perheen kotitöihin, lasten kasvatukseen ja huoltoon. Siis avautuminen:

Isin mielestä homma menee täysin nappiin, kun poraa kerran vuodessa seinään taulukoukun ja leikkaa kesällä nurmikon. Muu aika käytetään palkkatöiden tekoon ja omien velkojen maksuun ja youtubea selaillen.

Vaikka työroolia pidetään elämän tärkeimpänä osana, on vieläkin vaikeampaa käyttää niitä ”omia” rahoja muihin. Niiku siihen omaan perheeseen ja lapsiin? Äidin tehtävä vissiin sekin.
Nuukuus iskee jo kauppareissulla, kun pitäisi ostaa muutakin ruokaa, kuin makaroonia ja lihapullia. Hyvä ruoka kyllä kelpaa, kun se odottelee vieläpä valmiina, kun töistä tullaan. Vielä parempi, jos sitä ei ole tarvinnut itse kustantaa.

Joka päivä on hyvä toistaa vaimolle ja lapsille, että rahaa menee ” ihan hirveesti joka paikkaan. ” Myös silloin, kun lapsi pyytää rahaa koulureissua varten.
Ihan sama minkälaisen kuvan isä antaa lapselle rahasta. Tuskin edes ymmärtää.
Saatuani tarpeeksi lisääntyneestä valituksesta ja noitumisesta sanoin miehelle, että ” Voisko lopettaa tuon ainaisen valituksen rahan menosta. Rahaa menee minullakin koko ajan. Että se raha mikä hänellä menee joka paikkaan ei kyllä näy Täällä. ”
Tuon jälkeen ei ole asiasta valittanut. Luojan kiitos ettei, koska mitta on täysi tuota ainaista valitusta, että saattaisin sanoa jotain vähemmän rakentavaa.

Lisäksi tuo monen miehen kirous, että ajattelevat isän roolin olevan se, että käydään töissä ja silloin kun ollaan kotona, niin läheisyydeksi riittää, että on paikalla. Eihän se ole niin ninnu nuukaa? Miehelle se ilmeisesti on ihan OK.
Mitä me naiset aina valitetaan ja syyllistetään uusista ja vanhoista asioista. Niin mitäpä me. Ihan vaan sen takia niistä huomautetaan, että asiat voisi hoitaa toisellakin tavalla, toimivammalla tavalla. Mutta koska sen sanoo vaimo, niin sehän on tietysti vaan vittuilua ja syyllistämistä.
Ei auta vaikka asian kuinka selittäisi ja vääntäisi rautalangasta.
Kai ne miehet on perusluonteeltaan niin yksinkertaisia ja vähään tyytyväisiä, ettei sillä ole väliä miten muut perheessä asiaan suhtautuvat. Ei haittaa, että läheisyyttä ei ole tai yhdessäoloa tai onnellista kumppania. Toisen kärsimystä ei haluta edes huomata. Asioista ei tarvitse jutella ja kaikki ongelmat voi lakaista maton alle ja kuvitella, että kun työntää päänsä pensaaseen niin ei tarvitse ottaa edes vastuuta omasta toiminnasta ja käytöksestä.
Ai miten hienosti menee arki, kun ei tarvitse miettiä kenenkään vointia, koulumenestystä, kasvatusta, tukemista, hyvinvointia, talon siivouksesta ja huollosta puhumattakaan. Riittää, että käy vaan töissä.

Tästä peräkamarin äidin kultamussukasta voidaan kiittää anoppia ja appia, jotka niin vastuullisen ja huolehtivan aikuisen ovat kasvattaneet.  (part2?)

Tulevaisuuden muutoksia suunnitellen.
Nimim. EnOoKatkeraEnOoKatkera

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

21 vastausta artikkeliin “Mies, kotityöksi ei riitä taulukoukun poraus kerta vuoteen!”

  • Nimetön sanoo:

    Mitä ulinaa taas!

    Kuka pakottaa elämään tuollaisen kumppanin kanssa. No pääasia, että saa valittaa jollain keskustelupalstalla.

    Mulla oli nuorempana oikea siivous fanaatikko (nainen) puolisona. Eipä mitään, annoin siivota, kun sitä halusi. Raivostuttavaahan se oli. Kamelin selkä katkesi kun kuulin, että näkkileipää ei meillä enää syödä, kun siitä tulee muruja. Siihen vastasin, että seuraavan näkkärin syön sitten omassa keittiössä. Ja niin tein.

    Saa toimia vastaavalla tavalla, jos pallit siihen riittää…