Naapurin lapsi koko ajan kylässä
Huono Äiti sai avautumisen: ”taas se aika vuodesta, kun naapurin lapsi on päättänyt muuttaa meille. Ihan oikeasti, en voi sietää tätä. Hän on meillä aamusta iltaan, syö ja juo meidän ruoat ja sitten juoksee pitkin pihaa kuin omistaisi koko paikan. Ja se ääni! Koko ajan saa kuunnella sitä kinaamista. Meidän lapsetkin ovat jo aivan kypsyneitä lapseen, mutta eihän ne uskalla sanoa mitään.
En tiedä, mitä lapsi tekee omassa kodissaan. Onko siellä mitään elämää vai onko äiti niin laiska, ettei jaksa katsoa perään? Tai ehkä se on vaan niin helpompaa työntää se tänne meille. Luulisi, että edes joskus joku vastavuoroisuus olisi paikallaan. Meidän lapset voisivat käydä siellä, tai edes joskus se naapuri voisi tarjota sille omalle lapselleen jotain syötävää. Mutta ei.
Jääkaappi tyhjenee silmänräpäyksessä, ja karkkipussit katoavat ilman jälkiä. Sitten pitää raahata kaupasta aina vain lisää ja lisää. Olen yrittänyt vihjailla ja jopa sanoa suoraan, että nyt olisi hyvä mennä kotiin, mutta ei tajua.
Minusta on aivan uskomatonta, miten jotkut vanhemmat voivat olla näin välinpitämättömiä. Eivätkö he ymmärrä, että se vaikuttaa muihinkin? Tai ehkä he vain eivät välitä. Minä en ainakaan jaksaisi katsella tällaista käytöstä omilta lapsiltani. Olisivat jo saaneet kyytiä ja selvän viestin, että kotona ollaan ja omat ruoat syödään. Mutta ei, täytyyhän sitä olla niin vapaamielinen ja salliva.
Minä olen jo aivan poikki tästä kesästä. Toivon todella, että tämä ei jatku enää pitkään. Tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa, enkä todellakaan tarvitse yhtään enempää lasten meteliä ja toisen suita ruokittavaksi. Milloin tällainen käytös loppuu? Pitääkö minun oikeasti soittaa sinne naapuriin ja vaatia, että he pitävät omista lapsistaan huolta? Se olisi tietysti epäkohteliasta, mutta joskus sitä on pakko tehdä selväksi, että kenen piha ja kenen ruoka.”
Nimim. Tylsä naapuri
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 60 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kyllä naapurin lapselle voi sanoa että ” meillä on nyt oma ruoka-aika, meneppä sinäkin kotiin syömään” Myös tiukka kielto, että toisten jääpille ei mennä ja ei olla koko päivää kylässä. Siinä ei ole mitään pahaa, että opettaa sääntöjä. On kyllä outoa, kun oma äiti ei kysy lapsen perään??
Sinä olet oman kotisi emäntä, sinä määräät. Jos et osaa sanoa suoraan että nyt on aika mennä omaan kotiin, ihan oma vika. Sinä asetat rajat, ja lapset kyllä tottelee kun napakasti sanoo.
Ei se naapurin äiti laiska ole, sinä olet laiska vetämään selkeät rajat ja kertomaan pelisäännöt.
Angry dad: miksi olit noin huonosti käyttäytyvä (Jurmalan uimarannalla)? Aivan hirveää tehdä lapselle noin.
Meillä lapset on aina ollut sellaisia, että tykkää mielummin mennä kavereille kuin kutsua kavereita meille kylään. Kuopuksen kaikilla kavereilla on lemmikkejä ja hän rakastaa eläimiä, joita meillä ei minun allergian takia ole, joten hän on innoissaan menossa muille jo niiden takia.
Itsellä kyllä on sääntö, että lapset syö aina ennenkuin lähtee kylään, kunnon aamiaisen jos lähtee aikaisin tai aikaisen lounaan ja meillä syödään illallista yleensä 19-20 aikaan eli tulevat illalliselle kotiin. En ole suoraan kieltänyt syömästä muualla mutta pyytänyt sanomaan että meillä on kotona ruoka odottamassa kun menee kotiin. Välillä syövät silti kavereilla, jos vanhemmat ovat pyytäneet pöytään istumaan.
Teen vastavuoroisesti itse yleensä niin, että kun lapset ei halua kutsua vieraita kylään, niin jos lähdetään uimaan/puistoon tmv niin pyydetään kavereita mukaan ja otan silloin eväitä / maksan ruoat. Ja jos joku vanhempi kysyy hoitoapua, niin tarjoan sitä aina ja en itse kysy ikinä noilta vanhemmilta, joiden luona lapset ovat muutenkin jo paljon.
Lisäksi jos lapsi on ollut samassa kylässä jo kaksi päivää, niin ehdotan kotipäivää välillä tai muiden kavereiden näkemistä tai sitten ehdotan, että tekevät jotain muualla kuin kaverin luona.
Meillä oli myös naapurit, joiden luokse lapset meni aina mielummin kuin että naapurin lapset olisi tullut meille. Sitäkin kävi joskus mutta 80% leikkivät pihalla tai naapurissa. Silloin sääntönä oli, että kun naapurit alkaa syömään, niin meidän lapset tulee kotiin. Kun oli syöty, tulivat uudestaan hakemaan leikkimään.
Silloin harvemmin kun meillä on lasten kavereita kylässä ruoka-aikaan, tarjoan kyllä heillekin.
Eli ei se välinpitämättömyydestä tai huonoista kotioloista välttämättä johdu. Toiset viihtyy enemmän kotona ja haluaa kutsua kavereita, toiset haluaa nimenomaan lähteä kotoa muuallf. Olen itsekin ollut aina enemmän se, joka mielummin menee kylään toisten luo kuin kutsuu kavereita kylään. Ihan vaan siksi että vietän aikaa muutenkin paljon kotona etätyön takia niin on kiva lähteä muuallekin välillä. 🙂
Sinä Jurmalan rantatyyppi: mä olen kokenut lapsena tuon samanlaisen tylyn käytöksen aikuiselta:}häivy me ei haluta tutustua sinuun kun ei tunneta sua. Meillä on omat jutut mene muualle. Näinkö opetat lapsille niitä kuuluisia kaveritaitoja, siitäkin pojasta olisi voinut tulla sun lapsellesi kaveri joka halusi hyvää hyvyyttään puhaltaa uimarenkaita. Meetkö sä siitä rikki jos sosiaaliseksi eläimeksi luokiteltu ihmisen jälkeläinen haluaa hieroa uusia suhteita? Ei jumalauta tuollaisia paskoja jotka kieltää tutustumisen koska ei tunneta ja sulkee ulkopuolelle. Ulkopuolelle jääminen on ensiaskel sille kouluväkivallalle taisi kuule olla se viertolan tapauksen pääsyy joten revi siitä.
70-luvulla, kun leikittiin kavereiden kanssa, ruoka-aikana leikit keskeytettiin ja lapset meni omaan kotiin syömään tai odotti , kun toinen söi.ei ruokittu toisten lapsia ja hyvin toimi. Täällä tanskassa missä lapseni ovat kasvaneet on lapsista mukavaa joskus syödä yhdessä ja aina näistä sovitaan oman lapsen kanssa ja vanhempien kanssa ja voi myös kieltäytyä ja lapsi ymmärtää oikein hyvin.yleisesti ruokailut menevät tasan muiden lapsien vanhempien kanssa eikä näistä ole tarvinnut mieltänsä pahoittaa.itse ainakin teen aina liian paljon ruokaa jolloin aina joku kaverikin voi jäädä syömään.Olen oppinut tämän mummiltani aikoinaan joka koulun keittäjäemäntänä ruokki välillä köyhiä lapsia kotonaan.70- luvulla oli paljon köyhyyttä,alkoholismia ja huonoa kohtelua kodeissa.
Minulla oli myös lasteni ystävä joka päivä kylässä ja syömässä.
Rahaa ei siihen aikaan paljon ollut ja olin pahoillani siitä, että oli ylimääräinen lapsi ruokittavana. Mutta samat köyhät ruoat sai hän kuin omatkin lapseni.
Nyt olen iloinen ja ylpeäkin siitä, että jaksoin. Hän tarvitsi sen tuen, jonka minä ja lapseni pystyimme antamaan
Nyt hän on nuori mies ja elämä hyvin hallussa.
Hän on edelleen mukana minun ja aikuisten lasteni elämässä.
Tiedän tunteen.
Meillä oli aikanaan lapsen kaveri ensin ihan ok määrän ja ajan meillä. Sitten tuntimäärät lisääntyivät. Tarjosin ensin ruokaa vieraallekin mutta päätin että menkööt kotiinsa syömään emkä enää tarjonnut. Sitten selvisi että kaveri pyysi lastani hakemaan salaa ruokaa hänelle. Kielsin asian ja lapseni totteli.
Kun lasta ei kaivattu kotiinsa niin päätin milloin riittää. Kun käskin kaverin mennä kotiinsa niin hän vänkäsi vastaan että enkä mene. Todellakin meni.
Välillä kun olimme päivållä pitkään jossain niin takaisin tullessa tuo kaveri istui pihalla odottamassa.
Laitoin rajat kuinka kauan ja milloin meillle voi tulla ja kuinka pitkään olla.
Puhuin äitinsäkin kanssa mutta hän oli kuin ei olisi ymmmärtämyt mistä puhun.
Nykyään moni vanhempi liian höveli eivätkä laita rajoja lapsilleen, lapset oppii siihen että muualla saa olla estoton ja hillitön, moni Lapsi vänkää ja haastaa jatkuvasti aikuisia ja aikuiset ”ei kehtaa” sitten sanoa ei. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ruokkia koko kylän lapsia varsinkin kun monilla tiukkaa tänä päivänä. Harva oikeasti jaksaa vieraita lapsia (tai aikuisia) aamusta iltaan, 24/7. Yökyläilyt on sitten eri asia ja vastavuoroisuus. Toki meilläkin välillä annettiin välipalaa jos esim lapsi ei pystynyt syömään koulussa pahaa ruokaa. Eli annettiin oman lapsen lisäksi myös lapsen kaverille. Ei nyt todellakaan päivittäin myöskään olleet lasten kaverit meillä ei edes viikonloppuisin ehkä 1-2 krt/vko arkisin.
Mulla on vaan kivoja muistoja lapsen kavereista. Hänelle oli tosi tärkeää, että kyläilivät ja yökyläilivät keskenään. Vastavuoroisuus toimi hyvin.
Tuo ei ole normaalia, että naapurin lapsi tutkii vieraana ollessaan kaappeja syö sieltä kaiken. Onko muuten varmistettu, että oma lapsi ei osallistu tähän karkkien ja kaiken mahdollisen syömiseen?
Kannattaa koittaa asettaa rajat itselle ja naapurin lapselle ja samalla selvitellä lapsen kotiolot.
Niin törkeetä puhua kenestäkään lapsesta näin. Olet aikuinen, ota hellä ote olkapäästä ja sano Pekka kiva kun kävit mutta nyt pitää lähteä kotiin ja ohjaa ulos. Ja käy juttelemassa vanhemmille jos tarve. Ihme länkytystä
Siis oikeesti, et ole vielä puhunut lapsen vanhemmille. Miksi? Miksi et käännytä lasta ovelta pois tai vie takaisin kotiin, jos ei itse osaa. Kyläilyistä (varsinkin koko päivän kestävistä) sovitaan mun mielestä aina lapsen vanhempien kanssa. Meille ei kukaan tulisi ilman lupaa.
No herran tähden! Lapselle voi selkeästi sanoa, että meillä aletaan nyt syömään ja lähdepäs sinä kotiin. Kyllä mä olen lähettänyt naapuruston lapset pois kotoani aina kun on tarvetta siihen ollut!
Olen nauttinut aina siitä, kun lapsen kaverit ovat pyörineet luonani tarhasta nykyiseen teini-ikään. Aina on ollut tarjolla ruokaa. Yhden harmi on toisen nautinto 🤗
Hei, ei liity meillä oloon vaan oltiin äsken Jurmalan uimarannalla ja ruvettiin puhaltamaan uimarenkaita lapsille. Siihen tuli sitten yksi toinen paikallinen nuori poika (ehkä 10-12v) ja elekielellä näytti että voi kaverina puhaltaa. Sanottiin kohteliaasti, että ei, kiitos. Tämä poika tuli koko ajan takaisin ja näytti jo että ottaa sen uimarenkaan, jolloin sanoin, että no, please go away. Poika lähti pois ja kun mentiin veteen, niin tämä sama poika tuli takaisin ja yritti poikani renkaaseen sukeltaa monta kertaa. Sanoin taas kohteliaasti, että ei (no). Viimeisen kerran kun tämä sama poika tuli ja yritti tällä erää tyttöjeni renkaita mennä ottamaan, niin piti jo lujemmin ärähtää että NO, Go away, jolloinka poika hävisi muualle. Eli ei muutakuin lujasti vaan sanoa naapurin lapsille, että nyt halutaan olla rauhassa, että menkää kotianne.
Aikuinen sanoo oman kodin säännöt. Kenenkään ei pidä alkaa arvailee, että miten kussakin talossa toimitaan vaan ne kerrotaan kaikille lapsille, jotka viettää aikaa kyseisten vanhempien katon alla. Omille ja naapureiden. Meillä poika mielellään pyytää kavereita vain meille, eikä halua mennä muille, minä en taas jaksa kuunnella aina meteliä. Niimpä mä sanon, millon saa tulla sisälle, millon ei. Ja lisäksi jos sotkevat, niin ohjaan heidät siivoomaan ennen ku lähtevät kotiin. Tämä on pitänyt opetella kantapään kautta. Turha äksyillä ja mököttää, jos ei muut arvaa, miltä musta tuntuu. Suu on sitä varten.
Täysin samaa mieltä Ninnin kanssa. Aikuiset sopii asiat ja aikataulut mennään oman perheen ehdoilla. Nyt vaikuttaa siltä että nimim.huono äiti ei uskalla olla aikuinen.
Soita ihmeessä lapsen kotiin, tai vaikka mene käymään. Esitä asia kohteliaasti,.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää kyetä muiden lapsille sanomaan milloin on syytä lähteä kotiinsa. Pari tuntia on meillä sellainen aika mitä kaverit saavat arkena olla kylässä eikä edes joka päivä ole mielestäni sopiva tulla. Itse ainakin kaipaan töiden jälkeen hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Toki ulos jos lähtevät niin olkoon pidempään. Sinne ne kannattaakin näin kesällä passittaa. Kannattaa jutella lapsen vanhempien kanssa Itse en ymmärrä tätä muiden lasten ruokkimista sitten yhtään. Omat lapset eivät todellakaan syö kenenkään muiden jääkaapeista vaan tulevat kotiin kun on ruoka-aika tai kun tulee nälkä. En myöskään ruokkisi toisten lapsia. Kun meillä on ruoka-aika, kaverit lähetetään koteihinsa.