Erityisopettajan vetoomus: älä kasvata lapsesta lumihiutaletta
Huono Äiti sai avautumisen: ”Hyvä vanhempi. Opeta lapsellesi työmoraalia ja vastuunkantoa. Työtä tehdessä joutuu näkemään vaivaa. Palkan eteen joutuu tekemään töitä ja myös työtehtäviä, jotka eivät ole aina kivoja ja mieluisia, eikä itse valittuja.
Työajat, työtehtävät, työtahdin ja vastuut määrittää työnantaja ja lapsesi sitoutuu niihin tehdessään työsopimuksen. Palkka maksetaan hyvin tehdystä työstä tai aluksi vähän heikomminkin tehdystä, kunhan korjaavaa palautetta osataan ottaa vastaan ja siitä opitaan ja kehitytään aktiivisella tekemisellä paremmaksi työntekijäksi.
Opeta lapsesi ottamaan vastaan palautetta. Rohkaise häntä keskustelemaan ja kysymään tarkentavia kysymyksiä.
Opeta hänelle sinnikkyyttä ja kannusta ja tsemppaa häntä erityisesti silloin kun töissä on ollut kiire ja asiakkailta tai pomolta on tullut kielteistä tai korjaavaa palautetta.
Kerro lapsellesi, että työsuhteessa vapaapäivät esitetään toiveina ja työyhteisön kaikilla jäsenillä on omat elämänsä ja omat toiveensa. Tulee huikeita mökkibileitä ja festareilta, jotka hän tulee missamaan, koska ”se kamala pomo laittoi mut työvuoroon just silloin”.
Kerro hänelle, että hyvin tehdystä työstä ja hyvästä asenteesta saa todennäköisesti hieman parempaa palkkaa ensi kesänä ja varman kesätyöpaikan useasti vuodeksi. Ja myös hyvän työtodistuksen, jota hän tullee tarvitsemaan tulevaisuudessa.
Parhaimmillaan työ on ihanaa ja antoisaa, mutta päästäkseen siihen, että saa itse valita työnsä, työaikansa ja palkkatasonsa, täytyy raataa pylly ruvella, opiskella ja tehdä sekin vielä hyvin.
Älä kasvata lapsestasi lumihiutaletta, joka sulaa heti kun joku vaatii häneltä perusasioita kuten keskinkertaista suoriutumista työssä, johon hän on itse valinnut tulla.”
Nimim. Äiti-erityisopettaja-
Ps. Mitä tarkoitetaan lumihiutalesukupolvella?
Lumihiutalesukupolvi (englanniksi ”snowflake generation”) on termi, jota käytetään usein kuvaamaan nuoria aikuisia (yleensä milleniaaleja tai Z-sukupolvea) 2010-luvulta lähtien.
Termillä viitataan yleensä siihen, että nämä sukupolvet koetaan olevan:
Yliherkkiä ja helposti loukkaantuvia: Heidän katsotaan ottavan asiat liian henkilökohtaisesti ja olevan kykenemättömiä käsittelemään erilaisia mielipiteitä tai kritiikkiä.
Vähäresilienttejä: Heidän uskotaan kestävän heikommin vastoinkäymisiä, epäonnistumisia tai epämukavuutta kuin aikaisemmat sukupolvet.
Heillä on liioiteltu ainutlaatuisuuden tunne: Sanonta ”you are not a beautiful and unique snowflake” (”et ole kaunis ja ainutlaatuinen lumihiutale”) elokuvasta Fight Club on usein liitetty tähän käsitykseen, viitaten siihen, että heillä olisi liiallinen käsitys omasta erityisyydestään.
He ovat oikeutettuja kaikkeen: Heidän koetaan odottavan asioiden tapahtuvan helposti tai että heillä olisi oikeus tiettyihin etuihin ilman suurta ponnistelua.
Tämä termi on kuitenkin kiistanalainen ja siihen liittyy paljon kritiikkiä. On myös huomioitu, että nuoremmat sukupolvet ovat kohdanneet omia haasteitaan, kuten korkeat elinkustannukset, työmarkkinoiden epävarmuus ja ilmastonmuutos, jotka voivat vaikuttaa heidän kokemuksiinsa ja suhtautumiseensa maailmaan sekä pandemia. Lisäksi lisääntynyt tietoisuus ja avoimuus mielenterveysasioista voi antaa vaikutelman suuremmasta herkkyydestä, vaikka kyse olisi pikemminkin tunteiden avoimemmasta ilmaisemisesta ja tuen hakemisesta.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minulla on kokemus äitinä myös työn teettämisestä nuorella. Isänsä on uusissa naimisissa itseään vanhemman naisen kanssa, jonka lapset 2kpl, olivat heidän aloittaessaan suhteensa noin 20-vuotiaita opiskelijoita. He ovat nyt molemmat äitejä ja kouluttautuneet erityisopettajiksi Jkl:ssä. Oma lapseni oli tuolloin vasta 2-vuotias. Lapseni aloittaessa 8. luokkaa, isänsä alkoi teettämään töitä lapsella enemmän; mm. nurmikon leikkuuta jne. josta maksoi palkkaa. Tuolloin alle 15-vuotiaana myös toinen näistä hänen ”siskopuolistaan” isänsä ja äitipuolensa myötävaikutuksesta joka maanantai alkoi maksamaan hänelle kympin, kun kävi siivoamassa heillä eri paikkakunnalla; matkojen julkisella liikenteellä ja puolen tunnin kävelymatkan kanssa aikaa kului 3-4 tuntia. Huolimatta että lapsella oli urheiluharrastus, joka vei 4 päivänä viikossa useamman tunnin. Tein toki lastensuojeluilmoituksen, joka ei johtanut mihinkään. Lastenvalvoja jopa totesi, että ”eikös se ole hyvä, että lapsi tekee töitä”.
Työlainsäädäntö ei vaikuta pätevän tässä maassa; alle 15-vuotiaalla työn teettämiseksi on oltava kirjallinen lupa huoltaja. Olin siihen aikaan lähihuoltaja, eikä minulta kysytty edes suullista lupaa. Olikohan otettu huomioon edes vastuukysymyksiä, mikäli työmatkalla olisi sattunut jotain?
Aina on isänsä korostanut rahan merkitystä sekä tehnyt lapselle selväksi, mitä asiat maksavat. Tässä ollaan jo siinä pisteessä oltu, että mielestäni kysymys on ollut taloudellisesta väkivallasta. Nykypäivänä lapsi suojelee isäänsä, ettei tarvitse maksaa hänen asioistaan, vaikka lsisu on vielä alaikäinen.
Äitiä ei mielellään lastensuojelussa kuunnella. Olen huomannut sen. Virkamiehen suojelee toisiaan.
Tunnen tällaisen nuoren. Olen kauhulla läheltä seurannut hänen kasvuaan eskarilaisesta aikuisuuden kynnykselle. Kauhulla siksi, että lapsen edestä on raivattu kaikki, hänelle ei saa tuottaa pettymyksiä ja ei saa tulla pahaa mieltä. Kotitöitä ei ole koskaan vaadittu. Ensimmäisessä kesätyöpaikassa ei oikein sujunut, kun oli pitänyt tehdä ikäviäkin hommia, kuten siivousta. En ole luottavainen jatkon suhteen, kun nyt jo aikuisuuden kynnyksellä on hankaluuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä resilienssi nollissa.
Kirjoitus kuvaa hyvin opettajan näkökulmaa. Hän tarkoittaa varmasti nuorten parasta. Jotenkin yksipuoliselta kuitenkin kuulostaa. Ikään kuin nuorista pitäisi tehdä nöyriä ja kiitollisia raatajia, kohdellaanpa heitä työpaikalla miten hyvänsä. Monipuolisempi näkökanta olisi ajanut asiaa paremmin.
Eivät kaikki nuoret ole lumihiutaleita. On ihan tavallisia nuoria, joilla on tavoitteita ja jotka tekevät parhaansa. Ovat täsmällisiä ja käyttäytyvät hyvin. Työnantajan edustajista ei aina voi sanoa samaa.
Mitä kaikkea nuorten pitäisi työpaikalla opettajan mielestä sietää?
Että muut työntekijät työntävät häne lle kaikki raskaimmat tehtävät ja istuvat itse varaston takahuoneessa tupakalla? Että siivoustyössä ei saa pitää edes omaa vesipulloa mukana, vaikka helle on hirveä, vaan siitä seuraa puolen tunnin haukkuminen. Että kaupungin kiinteistönhoidossa humalainen mies ajelee ruohonleikkurilla ympyrää, tyrkyttää kaljaa ja lähentelee nuoria? Että syyt virheistä pistetään kesäsijaisen niskaan ja tästä jopa ääneen sovitaan? Että esimiehet eivät ohjeista mitenkään alaisiaan, vaikka toteavat nämä tilanteet? Nämä esimerkit ovat aikuisten tuttavieni työpaikoilta, eivät nuorten itsensä kertomia.
Meillä aikuisilla on työpaikoillamme vastuu siitä, että annamme esimerkkiä hyvästä työyhteisössä toimimisesta.
Toisaalta huonossa kohtelussa on puolensakin. Nuorten kesätyöt ovat usein aloilla, joissa ei vaadita paljon koulutusta. Kun he kokevat siellä kelvotonta kohtelua, he tuskin haluavat jatkossa tällaisten ihmisten joukkoon, vaan hakeutuvat korkeakouluihin. Koulutusaste kasvaa.
Harmi vaan, ettei ahkeruutta ja sinnikkyyttä opiskelussa palkita hyvällä työpaikalla. Akateeminen työttömyys kasvaa koko ajan.
Varmaan jonkinlainen osatotuus, mutta ei koko totuus. Aikalailla näin omat lapseni ovat oppineet ja he ovat antaneet myös toisilleen mallia työelämään orientoitumisesta. Mutta meillä on paljon mielenterveysongelmia ja on neuroepätyypillisiä, kaikki eivät pysty eivätkä kykene
Toisaalta on nuoria, jotka loputtoman suojelun tai välinpitämättömyyden sijaan tarvitsisivat lempeää ohjausta ja onnistumisen kokemuksia ja esimerkiksi pystyvyyden kokemusta. Tarkoitan että tsempataan siitä lähtien, että ”kyllä, voit hoitaa oman asiasi ja tarttua puhelimeen ja soittaa” vaikka se olisi vaikeantuntuista tai rohkaistaan yrittämään asioita, jotka tuntuvat vaikeilta vaikka askel kerrallaan. Siitä syntyy kokemus siitä että pystyn ja kykenen ja rohkeus lisääntyy. Myös muut rinnalla kulkevat aikuiset voi näihin rohkaista.
Olipa mielenkiintoinen teksti, en ole kuullutkaan aiemmin ”lumihiutalesukupolvesta”. Mutta tämä selittäisi osaltaan esim sitä miksi nuoria jää niin paljon työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys syistä. Työelämä koetaan liian vaativaksi, kaikki pitäisi tulla helposti, tarvitsematta tehdä mitään sen eteen.
Paljon sellaista mitä oon kuullut juuri tuolta sukupolvelta. Kuten ” eiollut mun juttu” -> ja taas opiskelupaikka tai työpaikka jätetään. ” Mä en tykänny siitä ( joku asia tai jotain sanottu ” -> peruste irtisanoutumiselle. Odotukset on joskus ylimitoitettu niin työtehtävien kuin palkan suhteen. Yli-,yksilöllinen maailma, jossa kuvitelma omasta erityisyydestä ei kestä joutumista tavalliseen kohteluun. Ja tuo valikoivuus! Elämässä kai suuri oppi on ymmärtää, että kaikkea ei voi itse valita vaan joutuu sopeutumaan, hyväksymään aika ajoin myös ikäviä asioita. Niin työelämässä kuin muuallakin.
Erittäin osuva teksti!
Sääli, että osa kommentoijista sekoitti tähän heti mm. huonot työolot ja huutamalla kommunikoinnin, vaikka tästähän kirjoituksessa ei ollut kyse. Korjaavan palautteen avulla on mahdollista oppia paljon, jos se osataan antaa ja ottaa vastaan.
Se, että joku meno peruuntuu töiden vuoksi, on elämää. Aina ei voi voittaa vapaapäivälotossa, sillä muillakin voi olla toiveita.
Se, että joutuu välillä tekemään niitä ikävämpiäkin työtehtäviä eikä vaan niitä kivempia, on myös osa elämää. Tähän pitää vain sopeutua, tai vaihtaa alaa. Muilla sama tilanne, reilu peli siis siltä osin myös.
On myös tärkeää käydä kotona läpi ihan perus työelämätaidot: Ole ajoissa paikalla, tervehdi työkavereita, ilmoita poissaoloista jne.
Tässä on omia pohdintojani asian tiimoilta. Totta kai nuorilta pitää vaatia asioita. Jos ei nuori kestä pieniäkään vaatimuksia, niin sitten vika on todennäköisesti kasvatuksessa.
Olen itse joskus törmännyt tyyppiin, jolla oli ammattikoulussa HOJKS lukihäiriön takia. Jos opettaja antoi tehtävän, jossa oli kolme sivua tekstiä ja sen jälkeen 5-10 kysymystä tekstiin liittyen, niin tämä tyyppi sanoi pilkallisesti kovaan ääneen: ”Ei mun tota tarvitse tehdä! Mulla on HOJKS!”. Opettajien naamasta näki, että kommentti oli tahallinen.
Jos lukihäiriöinen saa sellaisen tehtävän, missä on vähemmän tekstiä tai hän saa hiukan lisäaikaa kokeissa, niin se on vielä ymmärrettävissä. Mutta tehtävistä kieltäytyminen diagnoosin perusteella on järjetöntä.
Ja totta kai opettajien ja työnantajien on myös hyvä miettiä omia asenteitaan. Jos sinä saat 3-tuntisen raivokohtauksen siitä, että opiskelija tai uusi työntekijä tarvitsee yhden kerran 5 minuuttia lisäaikaa yhden erikoisemman tehtävän tajuamiseen, niin sitten ollaan pahasti hakoteillä. Tai jos luokan tunnollisin opiskelija on yhden ainoan kerran myöhässä 10 minuuttia, niin siitä ei tarvitse pitää mitään kahden tunnin moraalisaarnaa. Riittää kun sanoo: ”Tästä tulee sinulle myöhästymismerkintä. Älä ota myöhästelyä tavaksi!”.
Kenellehän tämä teksti on kirjoitettu? Mitähän tällä halutaan sanoa? Haukkua nuoret, joiden kanssa ei ole tullut juttuun. Pilalla ovat, aikuisissa ei varmaan mitään syytä. Aika epäammattimaista aikuiselta ihmiseltä. Näinkö koville ottaa?
Se on sellaista, kun työllistää nuoria. Voi joutua itsekin tekemään jotain.
Hyvä teksti. Ammattikoulussa opettajana työskentelevä tuttavani sanoi että opiskelijoiden taso on sellainen että ei uskalla suositella töihin koska rimaa hipoen suoriuduttu kaikesta.
Oma kokemukseni on että nuorten mielestä töissä pitää olla kivaa ja viihtyä, ei olla totuttu ottamaan vastaan ohjeita, suunnitelman muutos saa aikaan kriisin ja alkaa ahdistamaan. Ensimmäiset työpaikat on sellaisia missä kerätään sisua, venytään, joustetaan koska olet töissä. Ja näin ne natsat kerätään ja seuraavissa työpaikoissa ollaan taas osaavampia ja kokemuksia rikkaampana, oli ne sitten rakentavia tai poseja. Nuoret tarvitsevat opastusta ja tukea jos osaavat sitä ottaa vastaan, sekin on taito, tuntuu että opastusta pidetään välillä ***tuiluna.
Mun mielestä hyvä teksti ja ajattelemisen arvoinen.Odotinkin että joku hyökkää.
Mun mielestä hyvä teksti ja ajattelemisen arvoinen.Odotinkin että joku hyökkää.
No olipa turha ja mitään antamaton valitusteksti
Aika myrkyllinen teksti. Se on vaan hyvä, että nykynuoret eivät enää suostu alistumaan ihan mihin vain, koska ”työelämä vaatii”. Se on enemmänkin niin, että me vanhat jermut joudumme pysähtymään ja reflektoimaan omaa tapaamme toimia ja olemaan kunnioittavampi nuoria ihmisiä kohtaan.
Milleniaanina en pidä itseäni lumihiutaleena kun en hyväksy esimiestä joka huutaa ja syyttelee toisten tekemistä asioista. Itse opettajana jos toimisin samoin, olisi vanhemmat hyvin nopeasti avoin yhteydessä.. ja kyllä, on todellakin muitakin tapoja edetä asioissa kun huutaminen ja raivoaminen. Ensimmäisenä voi käydä jo ennakkoon läpi, mitä toiselta odotetaan eikä vasta sitten kun ongelmia on huonon perehdytyksen vuoksi ilmestynyt.