Ei näkynyt mummoja meidän lasten kesälomalla
Huono Äiti sai avautumisen:
”Se alkaa koululaisten kesäloma tulla pikkuhiljaa päätökseen ja ensi viikolla on viimeiset kesälomapäivät. Tuli jälleen tänäkin kesänä havahduttua siihen, että lasten isovanhempia on näkynyt koululaisten kesäloman aikana erittäin vähän – onhan kyseessä kuitenkin terveet, liikuntakyvyn sekä auton/pyörän omaavat ihmiset, joista kaikki asuvat lähistöllä (n. 5-25 km säteellä meistä), ja eläkeläisiä useampi ja lapsetkin alakoululaisia.
Yksi isovanhemmista on kerran kesäloman aikana käynyt, silloinkin syyllistäen siitä, ettei olla heillä käyty (äitienpäivänä viimeksi, n. 1,5 kk aiemmin).Ei kysytty kesällä lastenlapsia jäätelölle, ei liikennepuistoon tai vaikka uimaan, puhumattakaan mistään yökylistä tai vanhempien yhteisestä ajasta. Lastenhoitoapua en ole vailla, sitä saa kyllä rahalla, vaan ihan siitä vilpittömästä halusta viettää aikaa lastenlasten kanssa. Pohdin vaan, miltä se mahtaa noista lapsista tuntua, kun tajuavat asian laidan.
Onko kohtalotovereita? Miten juttelette asiasta lasten kanssa, kun he vertailevat ja kertovat, miten paljon aikaa kaverit isovanhempien luona aikaa viettävät? Sieluun sattuu välillä.”
Nimim. Moikkuli
— Huono Äiti
Artikkelissa on 110 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mummo ja pappa ei viettänyt aikaa lasteni kanssa. Eihän semmoinen käy kun siitähän saattaa olla lapsemlapsille tai minulle iloa! Siis ajatusmaailmaltaan vääristyneet ihmiset. Aauivat parin kilometrin päässä.
Itse olen lapsemlapselle sellainen mummo mitä olisin halunnut omillakin lapsillani olevan.
Olisi se kiva, jos edes kiinnostaisi pikkaisen lapsenlapset muutenkin kuin jos joku näkee ja julkisuuskuvassa. Joskus edes, edes kerran kymmenessä vuodessa kyselisivät lapsilta puhelimella kuulumisia – ja kuuntelisivat jos kertoo.
Oma äitini, ei aina edes peukkua tai sydäntä laita, kun kysymättään ajoittain laitan kuvan tai videon lapsenlapsen taidokkaasta esityksestä. Ei tule livenä konsertteihin tai edes syntynyttä vauvaa (lastenlastaan) katsomaan. Isompien iät ja nimet menevät väärin…
Erityisesti kaksi muuta lastenlasta on paapomisensa kohde, julkisen ihastelunsa kohde, profiilikuvassaan jne… ehkä ne riittävät mummouden julkisuuskuvaksi niin ei näitä lapsenlapsiaan sitten ”tarvitse”
Hei,
ehkä he odottavat yhteydenottoa kiireisen arkensa päivien vilinään, ja te puolestanne odotatte yhteydenottoa? Kesä voi olla myös kiireinen isovanhemmillakin, jos he ovat työelämässä tai meneviä.
Omista vanhemmistani toinen odottaa lähtökohtana, että me ajamme aina sinne, melko pitkän matkan. Terveydellisistä syistä ja mm. lapsen pahan matkapahoinvoinnin vuoksi on tapaaminen siis ollut iso pinnistys meille. Oivalsin jossakin välissä, että voin proaktiivisesti kutsua vastavuoroisesti meille. Se kumminkin näyttää vaikealta hahmottaa, että isovanhemman perheineen pitäisi liikkua, eikä heiltä löydy aikaa ajaa meille saakka. Niinpä olen ottanut lunkisti ja todennut, että nekin voimme tilanteen mukaan sanoa, että ei onnistu ajaa sinne, mutta tervetuloa tänne. Täten jää näkeminen vähiin, mutta menee sitten painollaan, kunkin kyvyn ja panoksen mukaan näin. Toinen isovsnhempi ajaa meillekin, mikä on iso ja arvostettava asia. Lapsille on kivaa, kun hän myös tuntee siten lasten elämän ympyröitä ja kavereita. Kun terveysongelmat ovat rajoittaneet liikkumista nyt sekä meillä että hänellä, puhelin toimii.
Isovanhemmuutta tekee jokainen tavallaan. Sinun lapsellasi on mahdollisesti sellaiset isovanhemmat, jotka elävät muuta roolia kuin isovanhemmuutta. Toisaalta jos asuvat noin lähellä, voihan heille vain viestittää, että tuletteko mukaan jätskille torille tänään? Niin minä teen lähellä asuville iäkkäille sukulaisille, ja moni ihana tapaaminen on juurikin arjessa vain pienet treffit torilla, leikkipuistossa tai jätskillä. Niistä se arki syntyy. Nähdään kaikki yhdessä, ja siinä niitä lasten ja että sukulaisen keskinäisiä omia juttujakin sitten tulee kuin itsestään sovittua. Uimaan kukaan ikäihmisläheisistämme ei kuitenkaan tohtisi lasten kanssa lähteä, oma kyky toimia uimavalvojana jännittäisi liikaa, mutta puistoon, katsomaan kissaa tai kukkivaa puutarhaa ovat lasten kanssa menneet keskenäänkin – kun yhdessäolo on luontevaa niissä. Nykyään vain moni ikäihminenkin voi kuvitella, ettei ”kelpaa” jollei nähdä koko päivää jonkin spektaakkelin parissa ja pirrasteta rahaa. Sehän se on ihanaa, kun eri sukupolvi juttelee lasten kanssa itselle tutuista jutuistaan. Mm. virkkaamaan lapsi oppi ihan vain kiinnostuttuaan siitä, mitä toinen päivisin tekee. Toinen läheinen taas tuli epäröiden kysyttäessä auliisti lisäaikuiseksi koulun diskoon, mistä kädet ristissä kiitin aikuispulan uhattua jo, ja hänellä oli kuulemma hauskaa niiden kaikkien lasten kanssa. Ehkä teilläkin on vain kommunikaatio pulmaa tai isovanhemmat eivät näe, miten osaisivat olla mukana lasten omassa arjessa, vaan odottavat vain heitä vieraikseen heidän arkeensa?
Täällä moni mummo kitusee, kun ovat ”ilman syytä” ilman välejä lapsenlapsiin. Kyllä se syy on todennäköisesti se on kerrottu, mutta onko ollut halua kuulla, saati halua ymmärtää mitä on sanottu?
Oman lapseni mummo kiekuu kaikille itsesäälisssä kierien, kuinka hän on julmasti ulkoistettu lasten elämästä, ilman syytä. Syy on lasten turvallisuus, erityisesti henkinen hyvinvointi.
Mummo on saanut mahdollisuuksia muuttaa käytöstään mutta vyöryy välittömästi yli kuin venäläinen tankkipataljoona. Mummo saa tietenkin ”olla oma itsensä”, mutta mun perheellä ei ole velvollisuutta hyväksyä jatkuvaa huonoa käytöstä eikä lasten vaarantamista.
Viimeksi nähnyt 3 pojan tytärtä 16.12.2024. Sekin tapaaminen tuli almuna tarkoin heidän aikatauluun sopivana aikana maanantai pvä klo 15-17. Toki ei aivan tuohon aikaan palkkatyössä käyvinä ehditty,mutta aika ei voinut joustaa sitä kysyttäessä Joulut ja Juhannukset on menneet sekä 2 lapsen syntymäpäivät,viimeksi viikko sitten nuorimman 1 v synttärit Muita isovanhempia ja sukulaisia on kaikkiin juhluun kutsuttu mutta ei meitä. Aika vaikea tavata ja viettää aikaa lastenlasten kanssa jos heidän vanhempansa eli oma poika ei halua tavata omia vanhempiaan ja miniä antaa tapaamisajan joka ottaa huomioon vain heidän aikataulunsa ja on suhteellisen lyhyt kun kyseessä on kolme 7-1 v lasta joiden kanssa 2 tunnin tapaamisella muutaman kuukauden välein ei paljon ehdi tehdä.
Eipä ole vaikuttanut mitenkään itsellä, kun olin pieni. Ei ollut isovanhemmat olleet mun elämässä, enkä kyllä niitä ikinä kaivannutkaan.
Haluaisi olla lapsukaisen kanssa muutta se on. Hyvin ehdollistettua.välillä sydäntä särkee kun tietää että apu tarpeen mutta sitä ei haluta.
Niinpä. Eivät isovanhemmat ole lastenhoitajia, vaan sukulaisia.
Onneksi meitä isovanhempia kin on monenlaisia.Meillä nähdään useamman kerran viikossa.Työelämässä ollaan vielä mieheni kanssa molemmat.Lomalla käytiin lastenlasten kanssa uimassa lähes päivittäin ja parhaimpana päivänä useamminkin kerran päivässä. .Touhuttiin kaikkea kivaa muutenkin lasten kanssa… Eikä vaan lomalla vaan ihan ympäri vuoden.Lasten toinen mummo asuu myös näiden lastenlasten lähellä, kilometrin päässä,mutta hän ei ole kiinnostunut viettämään aikaa tai edes näkemään näitä lapsia.
Ymmärrän ❤️ meillä asuu yli 70v mummot ja papat toisessa kaupungissa ja vaikea kulkea . Yleensä mennään mummoloissa käymään pari kertaa vuodessa mutta yhteistä aikaa ei ole samoin kun lapsen ensimmäisinä vuosina. Välimatka suurin syy tällä hetkellä. Voimia, toivottavasti löytyy varamummoja ja pappoja. Tärkeitä ihmissuhteita ne on, vaikka kaikilla ei resursseja ja jaksamista samalla tavalla kun mitä esim omassa lapsuudessa oli.