Lapsi ei lähtenytkään koskaan kotoa ja rahat loppuu
Huono Äiti sai avautumisen:
” Perjantai on erikoinen päivä. Jo ajatus lapsen saapumisesta sai minut jännittymään.
Oven kolahdus ja avaimen kilahtelu ovat merkki, että hän on täällä. Sisään astuessaan hän heittää repun eteiseen ja kävelee ohi sanomatta sanaakaan. Hetkeä myöhemmin kuuluu vain jääkaapin oven äänen ja rapinaa, kun hän tyhjentää sen sisällön. Ruoat, jotka olen valmistanut, ja herkut, joita olen ostanut, saavat yleensä tyrmäävän vastaanoton.
Seuraavaksi tulee kritiikki. Huonekalut ovat hänen mielestään vanhanaikaisia. Kaikki on halveksittavaa.
Sitten tulee rahan pyytäminen. Hän ei edes katso minua silmiin, kun hän pyytää. Isän mielestä rahaa pitää antaa ja se on ookoo.
Olen kyllästynyt. Tunnen, että minun on pakko tehdä jotain. En voi vain katsoa, kuinka poika elää toisten siis meidän rahoilla ja käyttää meitä hyväkseen. Ymmärrän, että minun on pelastettava itseni, mutta ehkä myös poikani, ennen kuin hän oli liian vanha oppimaan.
Haluaisin kuulla, onko muita, jotka ovat samassa kierteessä aikuisen lapsen kanssa, joka ei koskaan oikeasti ole irronnut kotoa? Ja se on vielä toiselle puolisolle ihan ookoo? ”
Nimim. Aina äiti, mutta ei aina rahapussi
MAINOS Taksi Helsinki – Osallistu illallisen ja taksikyydin arvontaan 🥂 Arvomme Taksi Helsingin kanssa illallisen Le Ankka -ravintolassamme kahdelle ja illan päätteeksi saat turvallisen kyydin kotiin! Osallistut tässä artikkelissa 👇👇👇 ohjeet siellä!
https://huonoaiti.fi/turvallinen-taksi-on-mahdollinen-eika-huonoa-taksia-ole-pakko-sietaa/
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tekoälyn suoltamaa sekoilua.
Täällä asuu täysikäinen 20v. Kotona ja sairastaa masennusta. Pari muuta on jo omillaan, mutta taloudellisesti ovat tiukoilla ja paljon on jouduttu auttamaan, kun mm. On asunnottomuus uhannut, tai ei ole ollut rahaa ruokaan tai sähköön. Ihmiset on usein sitä mieltä, että pitäisi olla auttamatta täysikäistynyttä jälkikasvua, että oppisivat selviämään itse. Realiteetti on kuitenkin se, että esim. Asunnottomuus on rankka paikka ja siinä voi käydä niinkin, että joutuu oman lapsen hautajaiset järjestämään jos ei hädän hetkellä ole valmis auttamaan häntä, katu on vaarallinen paikka elää. Ihminen ei ilman tukiverkostoa selviä jos on mielenterveysongelmia esimerkiksi. Vierastan myös ajatusta, että auttaisin lasta vain jos hän on ahkera ja tekee kaiken olkein. Eniten apua jälkikasvu taitaa tarvita silloin kun ovat mokanneet ja tehneet asioita väärin. Sellaisiakin vanhempia on, joiden on mahdoton kuvitella sitä, että oma lapsi ei aina toimikaan fiksusti. Nuoret aikuiset on monet vielä kypsymättömiä ja ajattelemattomia, se on ärsyttävää ja saa aikaan harmaita hiuksia, mutta haluan silti olla apuna ja tukena ja uskon että vielä ne siivet kantaa kun on tarpeeksi opetettu lentämään ja autettu takaisin ilmaan, kun on tultu maahan rytinällä.
Minulla on sisko, jonka aikuinen poika asuu edelleen kotona. Poika on pari kertaa ollut työelämässäkin, mutta saanut potkut ns. laiskottelun ja myöhästelyn vuoksi. Enää häntä ei saa edes hakemaan töitä, kun se tuottaa hänen sanojensa mukaan ahdistusta. Hän ei saa enää mistään mitään tukiakaan vaan elää pelkästään vanhempiensa rahoilla. Huomaan siskoni tästä stressaavan. Hän ja miehensä jäävät pian eläkkeelle ja tulot tipahtaa entisestään. Tämä tilanne ei kuitenkaan tule minulle yllätyksenä. Poika oli todella odotettu ja rakas, mutta minusta liiallinen hoivaaminen on aiheuttanut sen, ettei pojasta ole tullut oma-aloitteista. Hän on passivoitunut. Itse olisin jo vuosia sitten auttanut häntä löytämään oman itsenäisen elämänsä. Minusta vanhempien tehtävä on auttaa lapsiaan elämään omilla siivillään. Ja sanottakoon vielä, että näin omat lapsenikin elävät. Kyllähän se kirpaisee, kun lapset lähtevät pesästä, mutta näin on myös tarkoitettu, että he lähtevät jatkamaan omaa elämäänsä. Minulla on ainakin nyt hyvä mieli kun tiedän, että lapseni pärjäävät elämässään myös ilman minua. Siskoni pojasta en ole niinkään varma. Suorastaan pelottaa, että miten hänen käy elleivät vanhemmat ota itseään niskasta kiinni ja hommaa hänelle omaa asuntoa jne. Hänen täytyy oppia, että elämässä täytyy tehdä työtä pärjätäkseen. Äiti ja isä ei ole aina pyyhkimässä pyllyä.