Siirrätkö lapsillesi joulun, joka menee hampaat irvessä?
Joka vuosi samaa settiä: marraskuun pimeydessä viritetään ensimmäiset valot, kinataan vähän siitä onko ne kausivaloja vai jouluvaloja ja pian sen jälkeen somevirrat ja kahvipöytäkeskustelut täyttyvät yhdestä ja samasta teemasta – joulu on niin vaan helkatin rasittava.
”Pakko nähdä nekin sukulaiset.” ”Miten ne lahjat pitäisi ehtiä hankkia?” ”Se siivousurakka ennen aattoa – kuka sen tekee?” ”Taas pitää kokata se sama ruoka!” Juhlaa lähestytään kuin selviytymistaistelua, jossa tavoitteena on välttää hermoromahdus joulupöydässä. Ollaanko me suomalaisissa perheissä siirtämässä eteenpäin perinnettä ilosta ja yhdessäolosta, vai hampaat irvessä suoritetusta, pakollisesta vuosikatselmuksesta?
On totta, että joulu tuo mukanaan käytännön velvollisuuksia. Siivouksen, ruoanlaiton, lahjojen etsimisen ja sukulaisten tapaamisen ketju voi tuntua kuormittavalta, erityisesti kun arki on jo muutenkin täynnä. Mutta jos pysähdymme hetkeksi miettimään: Miksi me teemme näin?
Me teemme sen, koska me haluamme juhlia. Me haluamme kodin olevan hetken erityisen ookoo. Me haluamme antaa lahjoja rakkaimmillemme. Me haluamme nähdä niitä sukulaisia, vaikka se joskus vaatisikin sosiaalista venymistä. Ongelma ei ole joulussa itsessään, vaan siinä, että me usein annamme sosiaalisten odotusten ja vuosikymmeniä vanhojen ”niin pitää tehdä”-sääntöjen määrittää juhlamme.
Perinne, jonka haluat siirtää
Lapselle joulu on usein vuoden kohokohta: taianomaista tunnelmaa, valoja, lahjoja ja pitkää aikaa perheen kanssa ilman kiirettä. Mutta mitä meidän lapsemme todella oppivat joulusta?
Ovatko heidän muistoissaan itkuun asti väsynyt äiti tai isä, joka valittaa lahjarumbaa? Pientä parisuhdenälvintää?
Ovatko muistot jännitteisestä aatosta, jolloin pienikin asia laukaisee riidan?
Oppivatko he, että suuret perhejuhlat ovat vain sarja ikäviä velvollisuuksia, jotka pitää selvitä kunnialla?
Emme saa siirtää lapsillemme perinnettä hampaat irvessä vietettävästä joulusta. Meidän pitäisi siirtää eteenpäin perinnettä kivasta joulusta.
On aika kyseenalaistaa ne jouluun liittyvät säännöt, jotka eivät palvele perheesi hyvinvointia.
Paineista luopuminen: Jos viidennen kerran peräkkäin tehtävä laatikkoleipomus tuntuu ylivoimaiselta, älä tee sitä. Osta valmis.
Ajan hallinta: Kukaan ei kiellä siivousta, mutta koti ei tarvitse kaksi viikkoa kestävää suursiivousta. Tee vain se, mikä tuntuu hyvältä.
Lahjakaruseli: Keskustelkaa perhe- ja sukupiirissä avoimesti. Voiko lahjoja rajoittaa? Voisiko ostaa vain lapsille? Voisiko lahjoittaa hyväntekeväisyyteen?
Sukulaisjännite: Jos joku tapaaminen tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta, onko pakko olla paikalla koko päivää? Entäpä lyhyt, iloinen vierailu kahvikupin äärellä? Ja kysy itseltäsi, onko se tapaaminen niin maailman hirvein kun etukäteen maalailet?
Joulu on vain kerran vuodessa. Se on mahdollisuus pysähtyä, nauttia valosta pimeyden keskellä ja ennen kaikkea olla läsnä niille, jotka ovat meille kaikkein tärkeimpiä.
Jos me itse muutumme suorittajista nauttijoiksi, lapsillemme jää muistoksi joulu, jossa oli stressin sijasta lämpöä, iloa ja rauhaa. Älä anna valituksen varjostaa lapsesi joulua. Valitse ilo, valitse helppous – valitse kiva joulu.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Monet joulut on sujuneet vaivatta Kanarialla tai Ruotsin risteilyllä. Ei tarvi valmistella mitään, istuu vaan notkuviin pöytiin ja seuraa ohjelmaa. Suomen joulu, niin kuin muutkin juhlat on niin vakava ja ankea. En kaipaa. Lapsetkin tykkää. Poissa on kiire ja sukulaisten sietäminen.
Meillä äiti järjesti aina koko suvulle joulupäivän. Käytännössä yksin ja sitä edellytettiin, sydämellistä kiitosta en ole kuullut koskaan hänelle siitä hyvästä sanottavan. Ikinä ei oman perheen kesken tehty mitään muuta jouluna kuin siivottiin ja autettiin ruoanlaitossa, joulun jälkeen siivottiin uudestaan ja hävitettiin tähteet. Onneksi nykyään ei enää ole tätä showta, mutta kateellisena kuulen muiden perheiden perinteistä.
En ole siirtänyt lapsuuden jouluja omaan perheeseen. Meiltä puuttuu se älytön joulustressi ja suorittaminen, samalla tavalla vuodesta toiseen. Äiti määräsi ja viimeisiä kokkauksia syötiin pakkasesta keväällä, niin hirveästi piti olla jouluruokaa ja leivonnaisia. Koti siivottiin katosta lattiaan ja vaihdettiin tekstiilit. Unohtamatta koristeita ja tervehdysten kuskausta ympäri kylää. Aatto meni aina samalla tavalla kellotettuna. Ekana jouluna omassa kodissa äiti soitti että ettekai jo avanneet lahjoja. Sekin kun piti tehdä ajalleen. Mikä vapaus viettää joulu juuri niinkuin minä ja puoliso halusimme. Ilman pakkosuorittamista ja stressiä. Niitä ei ole opetettu lapselle.
Hyvä kirjoitus!
Joulun vuoksi pitää raataa vain sen verran kuin oikeasti haluaa. Jos ei halua, ei raadeta eikä sitten valiteta.
Omasta lapsuudestani muista äidin pakkoraatamista, kiukkua, riitaa, juhlapöytään nukahtamista jne ihan tarpeeksi. No joo, on lapsuudesta hyviäkin joulumuistoja, joita mielelläni vaalin.
Mutta sen olen päättänyt että yhtään joulua en pilaa itseltäni ja perheeltäni turhan stressin takia. Sen, mikä stressaa liikaa jätän pois. Meillä ensimmäisenä pois jätettävien listalla on lahjat. Niitä ei kukaan kaipaa, hukumme muutenkin tavaravuoren alle. Enemmän iloa ja vähemmän pettymyksiä tulee kun pistää lahjarahat suoraan vaikka punaiselle ristille.
Me mennään ravintolaan jouluaattona jo toista vuotta koska huomasimme perheenä että joulu alkoi olla raskas. Hirveä stressi muutaman tunnin huipentumasta ja jäljellä väsynyt perhe. Yhdessä ollaan kuitenkin vaikkei kokattaisi ja siivottaisi hampaat irvessä. ❤️