Jouluaaton pakkovierailu taas takana
Huono Äiti sai avautumisen jouluaattona: Tässä taas ketuttaa yhden pilalle menneen jouluaaton jälkeen.
Erilainen tarina vain, kuin mitä ne, mitä yleensä tällaisista medioista joulun tienoilla saa lukea. Ne, missä joulun henget ja hengettäret avautuvat kuinka sukulaiset parveilevat jouluksi syömään ja juhlimaan ja miten aina joutuu tekemään kaiken itse, kukaan ei auta jne. jne.
Minä olen luultavasti sellainen vihattu sukulainen, joka änkeää joulupöytään, ei paista niitä kymmentä imellettyä perunalaatikkoa juuri anopin ohjeen mukaan ja anopin valvonnassa, kehtaa yrittää auttaa kälyn keittiössä raivaamaan pöytiä, vaikkei tiedä, mihin juuri se eräs tietty siianmätilautanen asetellaan ja kehtaa sen jälkeen olla tekemättä yhtään mitään, kun niin sanotaan.
Miten mielelläni viettäisinkään joulua vain oman perheeni kesken, syöden omia jouluruokia ja laittaen omaa joulua niin paljon tai niin vähän, kuin itse haluan, kuten lapsuudenkodissani oli tapana. Ehkä joulua voisi viettää jossain muuallakin joskus, kuin aina kotikaupungissa.
Puolisoni taas haluaa olla jouluaaton lapsuutensa perheen kanssa. Miksi sitten en jää kotiin viettämään omaa joulua? Siksi, että jollen joka joulu lähtisi mukaan, olisin myös joka joulu erossa lapsestani ja lapseni viettäisi joulun sellaisten ihmisten ympäröimänä, joita hän näkee vain muutaman kerran vuodessa.
Tänä vuonna sentään alkoi näkyä valoa tunnelin päässä ja puolison suvussakin ovat alkaneet keskustella, onko kohta enää tarpeellista kokoontua isolla porukalla, kun lapsetkin ovat jo kohta niin isoja. En siis ole ollenkaan sitä vastaan, että kävästäisiin tai meillä kävisi vieraita kahvittelemassa joulunpyhinä, mutta se iänikuinen jouluaaton hampaat irvessä suorittaminen ärsyttää.
Parempia aikoja ja jouluja odotellessa.”
Nimim. Pakko
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Antaisin paljon, jos saisin äidin. isän, anopin ja apen mukaan joulunviettoon, mutta se on jo liian myöhäistä. En haluaisi heitä mukaan siksi, että he ovat virheettömiä, vaan koska he ovat tärkeitä. Minutkin kutsutaan samasta syystä lasteni perheiden joulujuhliin.
Anopit tulivat mille, silloin kun olivat vielä elossa eikä yksikään sotkeentunut ruuanlaittoon jonka jalusin hoitaa itse. Nykyisin lapset ja lapsenlapset kokoontuvat tyttären kotona ja jokainen tuo tullessaan jotain, lista on tehty ennen joulua ja jaettu kaikille. Ei tule riitoja eikä epäsopua vaan kaikki sujuu ”mallin mukaan”
Meillä tehtiin päätös joulun vietosta oman perheen kesken jo lasten ollessa pieniä. Ennen lapsia ja ihan pikkuihmisaikoina joulua vietettiin jommankumman vanhempien luona, lasten vähän kasvaessa siirryttiin meille, isovanhemmat tulivat paikalle.
Jossain vaiheessa sekin alkoi tuntua raskaalta, myös lapsista, joten kerättiin rohkeutta ja kerrottiin nätisti isovanhemmille, että vietämme mielellämme joulun oman perheen kesken. Ehkä loukkaantuivat, mutta eivät tuoneet julki, mikä oli heiltä ihanasti tehty.
Käytiin sitten joulupäivänä kierroksella, että lapset pääsivät nauttimaan myös isovanhempien seurasta.
Joulustressi väheni, ja lapsillakin oli omasta mielestään kivempaa. Heidän ei enää tarvinnut ”revetä” moneen suuntaan seurustelemaan. 😊
Olen jo vanha, 71vee…lapset keski-ikäisiä ja yksi lapsenlapsi. Muistelen pienellä huvituksella niitä jouluja, kun piti käydä molemmissa mummuloissa ja sitten jomman kumman vanhempien luo joulunviettoon, siinä välissä hautausmaakäynti ja kiire, kiire. Mukulat hermostuneita, kun odottivat iltaa ja pukkia. Sitren piti päästä nopeasti kotiin, jos oli joku pelintapainen, joka piti kytkeä jonnekin. Olihan se tunnelmista ja siinä oli elämisen meininki. Joulupöydässä 10 henkeä. Tänä jouluna oli 2 henkeä. Ei kiirusta eikä painetta mistään. Aikansa kutakin. Kyllä ne joulut muuttuvat iän myötä ja vuosien saatossa, kun antaa mahdollisuuden.
Jo monta jouluaattoa on vietetty omissa oloissa. Ennen piipahdin lapsilla viemässä jouluterveiset ennen kuin alkoi vieraat tulemaan, tänä vuonna kävivät itse täällä ja tyttären tytär teki laatikot. Hiljainen ja rauhallinen joulu ja hyvä niin❤️
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Itsellä lapset jo isoja ja ovat omillaan. Ensimmäinen Joulu mieheni kanssa kaksin ja minä nautin.Sain joka Joulu hoitaa kaiken. Ruuan laitot ja myös tiskit. Ei ole tiskikonetta.
Voi rakkaat ihmiset, mitään pakkoa ei ole. Ei muuta kuin se, minkä itse luotte. Jos ei sukujoulu huvita, niin ilmoittakaa, että teidän perhe juhlii kotonaan. Sillä siitä pääsee.
Onko käynyt kellään mielessä, että muutkin voi pitää vierailuja rasittavana pakkopullana? Iso porukka tulee mekastamaan ja sotkemaan paikkoja, kun haluaisi olla vaan rauhassa. Vaikea mennä sanomaan, että käykää muulloin, kukin vuorollanne, ei jakseta kerralla koko sisarusparvea.
Mietin tätä taas tänä jouluna että miksi se on aina se lapsiperhe, jonka pitää jaksaa raahata lahjat ja juhlavaatteet ja osa tarjottavista 100 km päähän ja tulla väsykiukkuisten lasten kanssa yömyöhään kotiin.
Toisaalta sitten taas mietin, että eipä niitä mummolajouluja enää kovinkaan montaa taida olla jäljellä. Pian jää pukin vierailutkin pois. Sitten muuttuu joulut, saadaan vain olla kotona keskenämme.
Mun kohdalla nämä perhejoulut on ihan pakollisia kun asun kotona. Me ollaan kaikki kuumeessa tänä jouluna ja vertailtiin kuka saa kalleimmat lahjat. Mä sanoin jokaiseen lahjaan joka avattiin :minä haluan tämän, yritin omia muiden joululahjoja. Sauna ei auttanut yskään eikä mikään muukaan.
Mietin sitä miten me kaikki juhlaan osallistuvat tuomme mukanamme osan joulua. Jos on ollut harmia niin yritän välttää sen näkymistä. Haluan antaa yhteiseen ilmapiiriin jotain mukavaa, rentoa, kunnioittavaa ja hauskaa. En anna itseni närkästyä pienistä, enkä halua ärsyyntyä mistään. Joskus haastavaa mutta yleensä auttaa.
Näistä vierailuista olisi varmasti kiva sopia jo lasten ollessa pieniä että jos mahdollista niin vuorotellaan molempien sukujen kesken. Ettei tarvitse sanoa että kun mieheni haluaa aina äitinsä luo tai vaimoni isänsä luo.
Lapsille olisi tärkeää tavata isovanhempia, serkkuja, setiä ja tätejä riippumatta siitä onko jollain vanhemmalla mennyt siellä sukset ristiin. Joulumieltä korkeaa 😊💝