Hiihtoloma etätöissä eli kuinka tulla hulluksi viidessä päivässä

Huono Äiti sai avautumisen hiihtolomalta:

”Tervetuloa seuraamaan tosielämän selviytymisrealitya nimeltä ”Äiti tekee töitä, lapset ovat lomalla”. Jos luulit, että etätyö on rauhallista naputtelua kauramaidon katkuisessa keittiössä, et ole selvästikään viettänyt hiihtolomaa kotona.

Tässä on raportti todellisuudesta, jossa kahvi on kylmää ja hermot ohuemmat kuin halpakaupan ohuen ohut kinkku.

Aamun kaksi ääripäätä

Päivä alkaa kello 05:45. Se alkaa sillä, että perheen nuorempi lapsi – joka on ladattu jollain laittomalla ydinenergialla – seisoo sängyn vieressä ja tuijottaa silmiin niin läheltä, että tunnen hänen ripsensä poskellani.

• Hän haluaa seuraa.

• Hän haluaa ulos.

• Hän haluaa ruokaa, mutta se on tietenkin väärää ruokaa.

• Sitten tarvitaan parempaa ruokaa ja lisää seuraa.

• Ja tietenkin pitäisi pelata jotain juuri silloin, kun yritän vastata meiliin, joka on merkitty sanalla KIIRE.

Samaan aikaan asunnon toisessa päässä vallitsee haudanvakava hiljaisuus. Teini-ikää lähestyvä esikoinen nukkuu niin sikeästi, että alan epäillä hänen olevan koomassa. Kun hän lopulta puolenpäivän maissa suvaitsee nousta, alkaa operaatio ”Tyhjennä jääkaappi”. Hän ei syö vain ruokaa, vaan hän tuntuu hamuavan matkaansa myös valon, hyllyt ja saranat. Jääkaappiin jää jäljelle vain purkki sinappia ja epämääräinen haju.

Äiti on vastaustoimisto, isä on haamu

Päivän mielenkiintoisin ilmiö on kuitenkin se, että äiti on kodin ainoa elävä olento, jolla on korvat ja puhekyky. Kaikki kysymykset – alkaen ”missä mun sukat on” aina kysymykseen ”miksi maailmankaikkeus laajenee” – kohdistuvat minuun.

Isä on nimittäin myös etätöissä. Mutta isä on tehnyt sen, mihin me äidit emme kykene: hän on linnoittautunut huoneeseensa. Hän on kuin myyttinen olento, joka katoaa aamulla oven taakse ja jättää jälkeensä vain vaimean näppäimistön naputuksen.

Hän ei kuule huutoa ”mulla on nälkä!” tai sitä, kun nuorempi päättää kokeilla, miltä kuulostaa kattilankansien lyöminen yhteen. Isä tulee ulos kolostaan kello 16:30, näyttää erittäin keskittyneeltä ja kysyy viattomasti: ”Onpa täällä vähän sotkuista, onko teillä ollut vauhdikas päivä?”.

Tilannekatsaus kello 17:00

Nyt istun keittiön pöydän ääressä. Teini on palannut huoneeseensa sulattamaan saranoiden jäänteitä, nuorempi on vihdoin ulkona (luojan kiitos) ja isä ihmettelee, mitä meillä on päivälliseksi.

Jos joku kysyy minulta vielä yhdenkään kysymyksen, muutan asumaan sinne jääkaappiin. Siellä on sentään valo – tai siis oli, ennen kuin teini söi senkin.

Hyvää hiihtolomaa kaikille muillekin etäsotureille! Muistakaa: ensi viikolla he ovat taas koulussa.”

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.