Kun oma lapsi ei kelpaa sukulaisille
Huono Äiti sa avautumisen – aiheena lapsen vertailu sisaruksiin, vilkas lapsi, Se tunne kun sun lapsi ei kelpaa
Se tunne kun sun lapsi ei koskaan ole ollut riittävä
Se tunne kun sun lapsi ei mahdu kenenkään suunnitelmiin
Se tunne kun sun lapsi on liian energinen ja vilkas
Se tunnu kun sun lapsi ei ole ollut koskaan tarpeeks rauhallinen
Se tunne kun kukaan ei kysy miten jaksat.
Alkuun oli ehkä jotain, jotain pientä orastavaa, iloksikin ehkä kutsuttavaa, onnellisuutta syntyvästä lapsesta. Mutta se loppui hyvin lyhyeen, ensimmäisen kerran sairaalasta kotiin tullessamme oli vieraita ja katsojia, luvattiin sitä ja luvattiin tätä, apua sieltä ja apua täältä. Lapsi kasvoi, elämä muuttui, maailma muuttui, mutta edelleen paisui tunne siitä että lapsi ei ole riittävän hyvä, on liian meluisa, liian energinen, liian vaativa, ei ollut aikaa eikä halua.
Syntyi toinen lapsi, ei samaan perheeseen, sukuun. Se on parempi lapsi, hiljaisempi, rauhallisempi, miellyttävämpi, ei niin vaativa. Aikaa riittää, halua riittää, apua riittää.
Olen väsynyt, olen yksin, olen sairastanut, lapsi ei ole vilkas, energinen, paha tai huono. Hän on tavallinen, eläväinen, ihana, rakastettava, empaattinen ja maailman kiltein. Hän vaan rakastaa ihmisiä ympärillään, haluaa puhua ja olla heidän kanssaan, ei istua hiljaa, hän haluaa elää ja tutkia maailmaa, hän haluaa oppia, oppia kaiken.
Ymmärräthän sinä sen, ymmärräthän että lapsi ymmärtää kun häntä ei kaivata. Ymmärrätkö että lapsi myös laittaa aikuisia paremmuusjärjetykseen enkä minä aio olla kieltämässä ja sanomassa että ihmisiä ei voi noin luokitella koska…
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jep, mulla ollut tää sama, sukulaiset ja isovanhemmat otti sisaruksen mukaan mutta minua ei koska juuri nämä syyt. On haastavaa myös lapselle kokea nämä tunteet ja kun ei ymmärrä miksi ei vain ole hyvä ja se että mikä on vikana, se oli ehkä kamalinta ja usein seurasi paha mieli, aikuisena en enää välitä enkä mieti koska selviän ilman heitäkin mutta lapselle ne oli hankalia tunteita. Äiti yritti pitää puolia ja aina keksi sitten minun kanssa tekemistä kotona kun muut sitten keskenään lähtivät. Olen kohta viisikymppinen ja kuulen kun en käy eikä minua näe enää vaan eipä ole aina niin tarpeellista minulle. Ai miksi, noh.. miksiköhän ei.. toisen puolen suvulle kelpasin ja edelleen olemme paljon tekemisissä.
No jos asia noin niin ihmettelen ettei suku viihdy. Mikäs sen mukavampi että lapsi kommunikoi aikuisten kanssa ja tulee toimeen. Pahempaa on kun lapsi ei halua keskustella, ärhentelee, kiukuttelee, huutaa ihan mistä vaan, myös vanhemmilleen. Koskaan ei tiedä miten jutella kun saa kiukkusen halveksivan vastauksen. Mikään ei kelpaa, paitsi raha mutta siitäkään ei kuulu edes, kiitos. Haluaisin kysyä mikä mättää ja olla apuna. Tai etsiä ammattiapua mutta eihän sellaista uskalla edes mainita. Vierailusta ei koskaan itsellekään jää hyvä mieli, kiten pitäisi