Äitiysmyytit murenivat kertaheitolla
Neuvot, oppaat ja vertaistuki muilta äideiltä ovat asioita, joihin suurin osa odottavista äideistä turvautuu. Äitiys on kuitenkin niin henkilökohtainen juttu, että lähes kaikki mitä kuulet, voi mennä metsään.
Poikkeus vissiin vahvistaa säännön, koska aika pitkälti kaikki äideistä kuulemani on osoittautunut meidän kohdalla potaskaksi.
”Raskaushehku paljastaa heti onnellisen tilasi.” Jos anemian, hien ja rasvan aiheuttamaa kelmeää kiiltoa haluaa kutsua hehkuksi, niin siitä vaan.
”Raskausaika saa seksihimot hyrräämään.” Itse nautin erityisesti asennosta, jossa jalkojeni välissä oli iso paksu tyyny, allani timmi patja, päälläni pehmeä peitto ja mies niin kaukana, että mahduin heittämään vatsani toiselle puolelle kääntyessäni.
”Rakastut vauvaasi ensisilmäyksellä.” Ensimmäiset viikot möyrin mielettömässä baby bluesissa ja säälin pikku nyyttiäni karusta kohtalostaan syntyä juuri minun lapsekseni. Seuraavat puoli vuotta mietin lähinnä, mistä maista ei luovuteta karanneita äitejä ja miten ihmeessä jouduin tähän tilanteeseen. Siitä se sitten hiljalleen lähti.
”Tiedät kyllä, mitä vauvasi itkee.” No tietenkin tiesin! Se oli joka kerta joko nälkää, kylmää, kuumaa, syliä, vatsavaivaa, kakkaa, pissaa, vierastusta, kipua, tuttia, hampaita, valoa, yksinäisyyttä, sitä ettei näe jotain, sitä että näkee jotain, huonoa asentoa, koliikkia, hankaavia vaatteita tai temperamenttia. Tai sitten jotain muuta…
”Luota äidinvaistoihisi.” Kyyyllä… Luotin tosin usein enemmän googleen, lapsen isiin, omaan äitiini, lääkäriin ja ajoittain Jari Sinkkoseen.
”Totuta vauva mukaan menoihisi, niin se kulkee mukana melkein huomaamatta.” Jos huomaamattomuus on pää punaisena huutamista, kitinää, käninää, puhinaa ja ähinää, niin tämä meni ihan nappiin!
”Saat vielä vartalosi takaisin.” No olisin mahdollisesti saanut jotain, joka muistuttaa vanhaa vartaloani, jos olisin synnyttänyt lapsen alle 35-vuotiaana tai jos olisin omistanut pt:n, kokin tai vaikka lapsenhoitajan. Mutta! Vaikka olisin saanut takaisin tasan tarkkaan samat muodot kuin ennen raskautta, vartaloani en kyllä saa takaisin ennen eläkeikää. Se on jatkuvasti jonkun imetyskone, potkupallo, nyrkkeilysäkki, turvariepu, halinalle, nosturi, kantolaite tai tyyny. Vartaloni kyykkii, konttaa, kokkaa, siivoaa, kävelee, juoksee ja hytisee ulkona jatkuvasti. Sellaisena se kai silti onkin arvokkaimmillaan.
”Muutut voimakkaaksi leijonaemoksi, joka (n)ostaa tarvittaessa vaikka auton lapsensa vuoksi.” Karjun kyllä nykyään melko vaikuttavalla volyymilla. Fyysinen voima tuntuu kuitenkin olevan kaukana naarasleijonan ketteryydestä, sillä vaikka voin kyllä kantaa 14 kiloista lasta yhdellä kädellä, ähkin ja puhkin seitsemänkymppisen tarmolla, kun nostan leluja lattialta.
”Äiti on maailman tehokkain multitasker, joka rauhoittaa vasemmalla kädellä lapsen, tyydyttää oikealla miehen ja vatkaa vielä varpailla kakkutaikinan.” Kyllähän äidiltä vaaditaan paljon monitoimisuutta, mutta usein meillä se johtaa tilanteisiin, joissa huomaa meikanneensa kasvot kauttaaltaan aurinkopuuterilla, ostaneensa illalliseksi perunoita, talouskelmua ja suklaata tai lähettäneensä lapsen hoitoon vaippa villahousujen päällä.
”Ottakaa aikaa itsellenne ja parisuhteellenne.” Olemme kovasti koittaneet ottaa. Aika ei vaan millään tahdo tulla otetuksi väkisin, kun turvaverkko toimii kuin puhjennut kondomi.
”Äitiys täyttää viisauden maljan, josta voi tarvittaessa lorauttaa muidenkin kuppeihin.” Näinhän sitä luulis. Kaikki tuntemani äidit ja lapset ovat ihan omanlaisiaan. Äitinä oleminen antaa kyllä pätemisen tarpeen, ehkä siksi, kun kotona kukaan ei oikeastaan kuuntele. Mutta niitä meillä toimiva konsteja on ollut pikkasen turhaa tarjoilla toisenlaisille ihmisille.
”Vauva-aika on vaikeinta.” Siltähän se silloin tuntui.
”Taaperoaika on vaikeinta.” Siltähän se nyt tuntuu.
”Teini-ikä on vaikeinta.” En malta odottaa.
”Aikuisaika se vasta vaikeaa onkin, kun ei ne soita, ei käy ja sähläävät asiansa kuitenkin.” Herra armahda.
Nimim. (epä)Täydellinen Äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hulvaton! 😀
Just näin! Ärsyttää kaikki yleispätevät neuvot, koska ne usein menevät persiilleen! Toi ”rakastut vauvaan ensisilmäyksellä” oli aivan puppua meilläkin. Eka ajatus oli, että ”no vihdoin”, sitten ”miksi se on jo kakannut” ja kolmantena ”koska saan ruokaa ja mieluiten sen kanssa skumppaa”.
Niinpä. Molemmilta ihan eka ajatus oli että minun pitää päästä nukkumaan. Molemmat syntyivät yön yli kestäneen kärsinyksen päätteeksi aamulla. En olisi halunnut vauvaa syliin.
Amen
Aamen! Kyllä sitä on ihan yhtä hukassa edelleen, vaikka äitinä oloa takana kohta neljä vuotta. Työelämässä tolla työkokemuksella olisi jo melko hyvä hommassaan, vaan äitinä? Noup. Tää on yhtä ihanaa kehittymistä päivästä toiseen..