Kyllä, olen äiti ja etävanhempi
Siis ymmärsinkö oikein, lapsesi asuu ISÄNSÄ luona? Onko sinulla joku ongelma? Mikä sinussa on vikana? Miten VOIT tehdä noin?
Kuulen näitä kommentteja lähes päivittäin. Koska olen etä-äiti.
Etä-äitiys on harvinaista. Lähes tabu. Jos uskallan siitä mainita, saan osakseni kummeksuvia katseita, paheksuntaa ja satuttavaa arvostelua. Ihmettelyn näkee keskustelukumppanin kasvoilta.
Kyllä, minä siis olen etävanhempi vanhemmalle lapselleni. Kuinka moni isä joutuu perustelemaan sitä, että on etävanhempi? Uskallan väittää, että aika harva. Mutta kuinka moni äiti? Uskallan väittää, että ihan jokainen.
Minua pidetään huonona äitinä, koska olen etävanhempi. Toisen lapseni isää ei pidetä huonona isänä siksi, että hän on etäisä. Miksi ajattelumalli “miehet ovat viikonloppuisiä ja äidit asuvat lastensa kanssa” istuu niin tiukassa?
Ihan oikeasti, me elämme melkein 2020-lukua! Tänä vuonna Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, on homoisiä tai lesboäitejä sateenkaariperheineen, transsukupuolisia vanhempia, totaaliyhäreitä, yksinhuoltajaisiä ja niin edelleen. Silti etä-äitiys saa kauhistelua osakseen, läheisiltäkin ihmisiltä. Harvoin kuitenkaan kauhistelun sijasta minulta kysytään, miksi olemme päätyneet tällaiseen ratkaisuun. (Jos toisten perhe-elämä ja -järjestelyt niin kiinnostavat, kysyisivät!)
Ilman ihmettelyäkin etä-äitiys on usein vaikeaa. Ikävä oli aluksi valtava, varsinkin kun lapsi oli pienempi. Mutta kaikkeen tottuu ja omasta ajastaankin osaa jo nauttia, ehkä itsekkäästikin, mutta silti ilolla. En silti halua paheksuntaa ja ilkeitä puheita osakseni. On tämä tilanne kuitenkin sen verran henkilökohtainen ja tunteitakin herättävä, kuten vanhemmuus yleensäkin on.
Myönnän, että välillä vilahtaa omaankin mieleen epäilys, että olenko sittenkin huonompi äiti kuin muut äidit, kun lapseni ei asu luonani? Yhteiskuntaan pinttyneet ajatusmallit vaikuttavat ainakin alitajuisesti. Nyt jo yläkouluikäisellä pojallani on paljon harrastuksia, läksyjä ja ystäviä, joiden parissa arki-illat kuluvat. Minun kanssani pojalla voi olla enemmänkin yhteistä aikaa kuin isänsä kanssa arkisin: Kaksi kokonaista päivää ilman koulua tai menoja. Kyllä siinä ehtii olla jo paljon äitinä lapselleen!
Nimimerkki Eräs yh-äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen etä äiti, yhteishuoltajuudessa jossa asuminen pitäisi olla 50/50 mutta käytännössä lapset asuu minulla 60-70% ajastaan. Isä on marsisti, joka painosti, kiristi ja uhkaili jonka vuoksi olen etä. Nyt kun yritän muuttaa tilannetta viranomaisia ei kiinnosta tilanteemme ei kiinostanut ero vuonnakaan, joten olin yksin ilman tietoa oikeuksistani. Isä ei hoifa asioita vaan minä etä äiti käytännössä lasteni arjen pyöritän.