Hyvä vai huono äiti?
Sillä on tosi iso merkitys, miten viranomaiset ja muut auktoriteetit kohtaavat vanhemman, kertoo tämä äiti:
”Paljon minua on elämäni aikana nöyryytetty, mutta suurin nöyryytys tapahtui kun poikani tuotiin poliisin toimesta kotiin eräistä kotibileistä hänen ollessaan 16 vuotias.
Nöyryytys ei tapahtunut poliisien toimesta vaan siitä seuranneesta lastensuojeluilmoituksesta ja tapaamisesta sosiaalihuollon kanssa.
Olin itkenyt viikon, joka ilta ennen tapaamista, ja miettinyt mitä olisin voinut tehdä toisin välttääkseni poikani huonon käytöksen ja alkoholin käytön bileissä.
Mietin olisiko lapseni erilainen jos hänen isänsä olisi mukana hänen elämässään,välittäisi edes vähän? Olisi kiinnostunut hänen kuulumisistaan. Haluaisi osallistua hänen arkeensa.
Syyllistin itseäni. Olin mielestäni antanut liian vähän jotakin tai ollut jotakin liikaa.Joka tapauksessa olin ihan paska, en ollut kelvollinen äidiksi.
Unettoman yön jalkeen lähdin tapaamiseen pelosta sekaisin,en tiennyt mitä palaveri toisi tullessaan ja tulisiko tästä kenties jotakin muita seuraamuksia.
Palaveri alkoi. Minä ja poikani istuimme toisella puolella pöytää ja kaksi työntekijää meitä vastapäätä. Kävimme tapahtumat läpi ja koko tämän ajan tunsin itseni hyvin pieneksi, hyvin mitättömäksi. Pääsimme loppusuoralle ja yhdessä olimme jo päättäneet, että asiaa ei tarvitse viedä pitemmälle, ja että lapseni kasvu-ja kehitys ei ole vaarassa,vaan tämä oli yksittäinen tapaus nuoruuden houkuttamana.
Heti tämän jälkeen minun jo saavutettu rauhallisuuden tunne järkkyi kahden minulle osoitetun kysymyksen takia. Tiedäthän sinä Reija (nimi muutettu) että alle 18-vuotiaat eivät saa käyttää eivätkä pitää hallussa alkoholituotteita? Tiedäthän myös että tupakointituotteet kuten savukkeet ja nuuska ovat myös kiellettyjä alle 18-vuotiaalta?
Nieleskelin.Koitin nyökkäillä merkiksi siitä että tiedän edellä olevat asiat. Kyyneleet täyttivät silmät ja aivot jyskyttivät käskyä pitää tunteet hallinnassa vielä hetken.
Sovittiin vielä uusi tapaaminen ja piina oli siltä erää ohi.
Seuraavat viikot mietin oliko minun olemuksessani jokin viestinyt heille, etten ole tietoinen Suomen lainsäädännöstä.Että olisin niin pullossa kasvanut, etten tietäisi alkoholin ja tupakkatuoteiden ikärajoja. Että minulle puhuttiin kuin pienelle lapselle ja tällä tavalla tunteeni siitä, että olen ehkä jopa hyvä äiti lapsilleni, saatiin alennettua keskinkertaisen kautta huonoimpaan. Olin huono äiti.
Pelkäsin seuraavaa palaveria.Valvoin ja itkeskelin yöt.Tunsin olevani täysin yksin tässä huonouden kuplassa.
Koitti palaveripäivä. Menin sinne sen ajatuksen kanssa, että kuuntelen mitä minulle kerrotaan, vastaan jos kysytään.
Yllätys oli kun vastassa olikin vain yksi ihminen, joku uusi.
Kuva Kelly Sikkema. Ylin kuva Jean Gerber.
Hänen kanssa keskustellessa tunsin miten kuljin keskinkertaisuuden kautta nyt toiseen suuntaan. Hän katsoi minua silmiin ja sanoi että sinä olet hyvä äiti, sinä välität lapsestasi ja olet hänelle parasta.
Halasin häntä lähtiessä.Kiitin että hän palautti minulle minun arvoni äitinä, kun hän kohteli minua yhdenvertaisena.
Toivon etten joudu enää tilanteisiin,missä minun äitiyteni arvotetaan toisen ihmisen toimesta. Haluan päättää itse millainen äiti olen. Toisena päivänä huono,toisena hyvä. Suurimmaksi osaksi ihan keskinkertainen.”
Nimim. Hyvästä huonoon ja samaa reittiä takaisin
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Nykyään ei saisi koskaan tehdä virheitä, missään asiassa, sillä on kauaskantoisia seurauksia, nuorelle ja vanhemmille. Kaikki kirjataan ja niitä kaivellaan myöhemminkin esiin. Kylillä puhutaan ja tuomitaan jopa moneen sukupolveen, peiliin ei osata katsoa. Holhousta ja syyllistämistä. Eikä yksikään, joka näitä kirjaa ja vanhempia nuhtelee, selän takana arvostelee, ole sen parempia ja taitavampia lasten ja nuorten kasvatuksessa. Missä on kannustus, tekojen laittaminen omaan arvoonsa, ettei vietäisi itseluottamusta siihen maailman vaikeimpaan työhön, vanhempana olemiseen.
Oman 16 v poikani kanssa on niin ikään käyty puhuttelussa. Joo, tiedän että alaikäisenä ei saa tupakoida eikä juoda kaljaa MUTTA kun olen tehnyt sen kaiken saman itse samanikäisenä niin on vähän kaksinaamaista jeesustelua sanoa Soo Soo. Voisko lastensuojelun resursseja käyttää fiksummin ja todellisille avun tarvitsijoille. Esim jos sama kaveri jää jo kolmatta kertaa kiinni. Jokaisesta teinin toilailusta ei kannattaisi nostaa yhteiskunnan organisaatiolle työtä – Kyllä se on meidän vanhempien asia käydä ne keskustelut. Vähän luottoa meihin vanhempiin kiitos. Itsestänikin on tullut ihan hyvä aikuinen vaikka teininä olen tupakkaa polttanut ja kaljaa juonut.
Sori mutta mun korviin toi kuulostaa melkoiselta ylireagoinnilta äidin taholta. Enemmän tässä heräsi huoli siitä voiko äiti ihan hyvin ja tarvitsisiko hän oman vointinsa vuoksi jotain tukea vanhemmuuteen, ei sen takia että 16v on nyt sattunut kerran juhlimaan kavereiden kanssa.
Mulla ei omien lasten kanssa tuota vaihetta ihan vielä ole (vanhin 14v), mutta vaikka en vanhempana alaikäisten alkoholinkäyttöä hyväksy niin en nyt tuollaisen takia rupeaisi iltoja itkemään ja miettimään miten olen tuhonnut lapseni. Kun nyt edes vähän miettii mitä itse tuli tuossa iässä tehtyä ja mä olin hyvästä kodista oleva kiltinpuoleinen tyttö. Teinille sopivat seuraamukset ja asia selvitetään viranomaisten kanssa.
Mä en edes tajunnut mitä lastensuojelu tuossa muka teki väärin. Tai miten heidän olisi pitänyt toimia. He selvittivät asian, esittivät kysymykset jotka heidän kuuluu ammattinsa puolesta esittää ja totesivat ettei ole syytä huoleen tai jatkotoimenpiteisiin. Kaikki meni siis just niin kuin piti.
Tietty voidaan kyseenalaistaa sitä pitääkö joka täysikäisyyttä lähentelevän teinin kohdalla tehdä lasu kun jää alkosta kiinni. Mun mielestä se on kuitenkin hyvä vaikka isoin osa näistä tulee ihan kunnollisista kodeista. Ikävämpi olisi jättää selvittämättä ja antaa niiden huonoissa oloissa kasvavien lasten vain olla. Sitäpaitsi joskus tuossa voi ns kunnon vanhempikin saada tukea ja vinkkejä teininsä kanssa.
Oikeesti itkit öisin viikon ajan?
16v joi itsensä humalaan. Kurja juttu. Sellaista sattuu. En tuetenkään hyväksy alaikäisen juomista mutta kannattaa olla realistinen.
Turhaan analysoit liikaa omaa osuuttasi ja isän poissaoloa. Nuoret juovat kaveriporukan painostuksesta ja innostuksesta.
Aika hämmentävä tapahtumasarja, kun kyseessä oli niinkin normaali asia, kun alaikäisen juominen. Kyllä minä itsekin join alaikäisenä. Enkä tiedä yhtään kaveria, joka ei olisi kertaakaan juonut ennen 18 ikävuotta. Siis tietenkin eri asia, jos nuorelle muodostuu alkoholiongelma. Tai jokin muu selkeä ongelma. Mutta se, että nuorena satunnaisesti tekee asioita väärin, niin ei mielestäni kyllä vaadi lastensuojelua paikalle. Oma 15-v ei uskoakseni ole vielä kertaakaan juonut alkoholia, mutta yksi suuri syy tähän luultavasti on se, että hän on aina kotona. Hänellä on kavereita lähinnä vain pelien kautta. Jos voisin vaihtaa hänen yksinäisyytensä siihen, että satunnaisesti tekisi jotain tyhmää, niin todennäköisesti vaihtaisin. Tietenkin nyt tiedän aina missä oma teinin menee, mutta silti sattuu katsoa yksinäisyyttä. Ja joo, minä oksensin ja sammuin alkoholin takia ensimmäistä kertaa juuri vähän ennen, kun täytin 14. Ja satunnaisesti sen jälkeen joitakin kertoja. Ja minusta kasvoi ihan kunnollinen ihminen. Olen ollut aina työelämässä, olen ollut yrittäjä ja olen valmistunut yliopistosta. Ei se sinusta tee huonoa äitiä, että teini joskus tekee jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt.
Sama, kyllä me koko kaveripiirin kanssa dokattiin viikonloput ja kesällä keskellä viikkoakin jos jostain rahaa saatiin.
Itse viinamäet ja röökit hommattiin, vanhempiakin sumutettiin silmään minkä kerkesimme.
Nykyään minä ja kaikki ystäväni yhtä lukuunottamatta olemme korkeasti koulutettuja, työllistyneitä perheenäitejä.
Yksi ystävistäni on uraihminen eikä ole hankkinut perhettä.
Meistä vain uraihminen enää tupakoi ja alkoholin käyttämmekin on kutakuin kerran vuodessa.
Itsekkään en ihan hirveästi murehtisi mikäli tulevaisuuden suunnitelmia nuorella on ja mitään ohan älytöntä eivät keksi.
Alaikäisen alkoholin juominen ei ole normaalia. Ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan.
Älähän nyt Iitu, kaapin allako sie oot kasvanu? Teinit on juonu aina, onneks nykyään vähemmän kun -70 -80- luvulla ku oon ite ollu teini!
Jos tällaiseen _tuhlataan_ lastensuojelunresursseja, niin ei siellä oikeasti mikään kiire olekaan, kunhan vain keksivät itselleen töitä? Joku järki käteen, maailma menee aina vain hullummaksi.
Poliisin pitää aina tehdä lastensuojelu ilmoitus. Ja lain mukaan ilmoitus pitää aina tutkia.
❤
Muistan, kun oma tyttäreni oli teini – tuskainen sellainen. Kirjaimellisesti. Masentunut, itsetuhoinen, viiltelevä, syömishäiriöinen. Yhtenä päivänä töissä soi puhelin, poliisista päivää. Tyttäreni oli jäänyt kiinni näpistelystä, poliisi oli tutkinut laukut ja keskustellut tyttäreni kanssa. Kylmä hiki otsalla painelin tyttöä hakemaan, parkkeerasinkin sakkopaikalle. Seisoin poliisiauton ulkopuolella odottaen saarnaa, nuhteita, jotain. Poliisi katsoi minua hetken ja tuumasi ”taitaa olla kaiken kaikkiaan tytön kanssa vaikeaa tällä hetkellä?” Ei muuta.Yksi ymmärryksen lausahdus ja asia oli siinä. Lastensuojelu todennut lie saman, koska soittoa ei koskaan tullut, psykiatrian potilaana olimme monta vuotta. Nyt menee jo paremmin, kummallakin. Sillä todellakin on vaikutusta, miten vanhempaa kohdellaan tilanteissa.