Tyhjä jääkaappi, mutta lämmin syli
Äiti, voidaanko ostaa pillimehu? Äiti, miksei voida mennä hoploppiin? Äiti, Antonin perhe lähtee jouluksi jonnekin Dubaihin, miksei me voida?
Jos voiminen on kiinni vain tarkan markan talousopeista ja säästäväisyyden hyveestä, niin ei kai siinä mikään. Mutta kun voiminen on kiinni ihan vain siitä, että mahdollisuutta ei ole, niin se ahdistaa ja kuristaa kurkkua. Kun ihan aidon oikeasti ylimääräiset jäätelöt kaataa viikon ruokabudjetin tai lasten kaverisynttärit suistaa paniikkiin lahjatoiveineen.
Syynä mattiin kukkarossa saattaa olla yksinhuoltajuus, yllättäen kohdannut työttömyys, opiskelu tai muu syy, joka ei suoranaisesti liity vähätuloisen vanhemman omaan saamattomuuteen. Liian usein yleistetään, että köyhät ovat itse aiheuttaneet tilansa, ovat jotenkin vähä-älyisiä tai laiskoja lusmuja, jotka vain pakoilevat vastuuta ja jatkavat köyhyyskierrettä lastensa kautta.
Täytyy todeta, että asialla on aina toinenkin puolensa. Tunnen vallan monta niin sanottua köyhää vanhempaa. On todella viksuja, aikaansaavia ja äärimmäisen nokkelia pienyrittäjiä, jotka kitisemättä hoitavat katraansa ja aloittavat oman työvuoronsa iltakymmeneltä, lasten jo nukkuessa. Maksavat veronsa ja venyttävät työviikkoa joka suuntaan. Eivät puljaa tukien kanssa, vaan tahtovat näyttää kunniallista esimerkkiä lapsilleen. Ja silti joutuvat todella kekseliäästi vanuttamaan senttejään, jotta pärjäävät päivästä toiseen.
Tunnen opiskelijavanhempia, jotka syystä tai kuudennesta ovat päätyneet vaihtamaan ammattia, jotta saisivat elämänraamit ylläpidettyä edes tulevaisuudessa. He lukevat tentteihin yökahdelta ja kiikuttavat lapset päiväkotiin taas aamuseitsemältä. Ovat tunnollisia ja kunnollisia, mutta eivät edes haaveile viikonloppureissusta Superparkkiin tai sushiravintolaan. Arjen riemut revitään lähipuistosta ja ehkä kohdalle osuneesta ilmaistapahtumasta. Nämä vanhemmat todella ovat kärpänvainulla varustettuja, ja hyvin aktiivisia skannaamaan kaikki erikoistarjoukset sekä teemapäivät.
Muutama tuttu on eronnut, ei aina niin helposti ja sopuisasti. Mukaan matkaan ei ole tarttunut omakotitalon puolikasta tai sovinnollista eropakettia, jonka turvin porskuttaa auringonlaskuun. Ei, he ovat eronneet, jotta lapsilla olisi turvallinen koti ilman alkoholia, huutoa tai väkivaltaa. Silloin ei ole ollut aikaa miettiä tulevan talven haalarihankintoja tai menetettyjä ulkomaanmatkoja. Näillä vanhemmilla ei ole nyt tarjota lapsilleen kulttuurikokemuksia, mutta ainakin lämmin syli.
Tälläkin hetkellä moni tavallinen, vallan hyvä ja riittävä vanhempi, joutuu katsomaan jääkaappiin ja toteavan viikonlopuksi olevan tarjolla valon lisäksi hyvin vähän apetta. Siellä ei ole koppakaupalla kaljaa, mutta eipä toisaalta oikein mitään muutakaan.
Viikolla sentään koulut ja päiväkodit tarjoavat lapsille lämmintä ruokaa, mutta lomilla sekä viikonloppuina se taiotaan itse. Ja nimenomaan taiotaan, koska parilla eurolla täytyy kattaa ravintosuositukset, monipuolisuus ja maittavuus. Turha luulla, että kaikki vähävaraiset vanhemmat ovat niitä, jotka ruokkivat lapsensa pelkillä eineshamppareilla. Meitä on yllättävän moneen junaan.
Joten ensi kerralla, jos tekee mieli arvostella ja katsoa nenänvartta pitkin, niin voi olla hyvä pysähtyä ja tutustua taustoihin. Saattaa yllättyä, että kappas, vähävarainen vanhempi onkin aivan tolkku tyyppi, jopa yllättävän välkky ja kykenevä arjen sankari.
Nimim. Lämmin syli
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Joka päivä lasket riittääkö raha vielä maitotölkkiin ja moneenko osaan jauheliha paketti pitää jakaa että riittää loppuviikoksi ruokaa. Muuta ei jaksa ajatella
Varattomia yksinhuoltajaperheitä pitäisi jotenkin kyetä auttamaan esim. järjestöjen kautta.
Jatkuva niukalla budjetilla eläminen voi masentaa ja aiheuttaa näköalattomuutta. Elämä tuntuu toivottomalta. Tämä heijastuu lapsiinkin ja heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Suomalaisia syntyy niin vähän, että luulisi että kaikille pystyttäisiin turvaamaan inhimilliset olot.
Hyvä kirjoitus 👍
Pienituloiset äidit, jotka yrittää pärjätä ja huolehtia lapsistaan, on todellisia sankareita! Oma äitini oli köyhä yksinhuoltaja, mutta koti oli kannustava ja turvallinen ja äiti rohkaisi meitä opiskelemaan. Lämmöllä muistan.
Voitaisiinko lopettaa se tukien varassa elävien alaspainaminen? Tukien varassa eläminen silloin kun työtä ei ole tai masennus, sairaus tai muu elämäntilanne sitä vaatii on ihan yhtä kunniallista kuin burnoutin rajalla työn tekeminen. Kovin harva niitä kuitenkaan huvikseen hakee, sen verran hankalia ne on hakea ja valvonta paljon tiukempaa kuin monen muun valtion tuen eri tarkoituksiin.
Vanhempien/vanhemman pitäisi huolehtia siitä, että lapsille on ruokaa. Lapsilisistä, elatusmaksuista tai elatustuesta on varattava osa ruokarahaksi. Ei lapsia saa pitää nälässä.
Kyllähän sitä parhaansa yrittää, elatusmaksut, – tuet on yllättävän pieniä verrattuna nykyisiin hintoihin verrattuna, palkasta puhumattakaan. Ne eivät nouse samaan tahtiin kaupanhintojen kanssa. Lapsi kasvaa nopeaa vauhtia, vaatteet maksaa vaikka ne ostaisi edullisesta paikasta, voi joutua ostamaan paritkin ulkovaateet, kengät vuoden aikana. Samat vermeet eivät välttämättä mahdu seuraavana keväänä, syksynä. Kirppareilta ei kaikkea saa, välimatkaa kun niihinkin on lisäksi. Eskariin/kouluun tarvitaan sisätossut, urheilukengät, urheiluvaatteet.
Lapsi tarvii puhe- ja toimintaterapiaa, ole töistä pois, saa pienempi palkka. Taas venytetään senttiä.
Omat menot, vaatteet yms ovat olleet jo useamman vuoden ostamatta. Ellei housut ole kirjaimellisesti hajonneet päälle, on ostettu käytetyt tai edulliset uudet.
Tässä miettii miten selvitä, joulusta, keväästä, kun lomautuksiakin töihin tulossa.. Kyllä ne elarit ja muut tuet taitaa mennä vuokran yms pakollisten laskujen maksuun. Että edes koti olisi jossa voi olla lämpimässä leikkien lasten kanssa. Ja velkaa otettava ruokaan ja pakollisiin menoihin.
Tai toisin päin.
Ei tämä elo herkkua ole tälleen, mutta lapsista huolen pidän, ruokaan rahan etsin heille ja vaatteet päälle. Itse kyllä pystyn kärvistelemään,vaikka pelko onkin miten pärjätä.
Jos tilanne on tuo, on ruokarahaa haettava ja saatava sosiaalitoimesta. Ei lapsia saa nälässä pitää. Entä sukulaiset, tietävätkö he tilanteesta?
Todella hyvin kirjoitettu!
Mikään ei ole tärkeämpää kuin välittävät vanhemmat.
Lapset pärjää ihan hyvin ilman ulkomaanmatkoja ja kalliita harrastuksia.
Rahan merkitys tulee näkyviin ikävästi vasta kaveruussuhteissa. Jotenkin varakkaat ja köyhät kaveeraa vertaistensa kanssa. Heillä harrastuksetkin menee yksiin.
Myöskään näiden ryhmien vanhemmat ei kyläile keskenään tai kutsu lasta yökylään helpolla.
Sama pätee yksinhuoltajiin, joita kartetaan.
Tällainen on epistä, mutta realiteetti. Eräänlaista luokkayhteiskuntaa.