Ääniherkät naapurit – siinä vasta riesa
Jos on liuta (tai ehkä kaksikin äänekästä riittää?) kersoja, niin mitä vaihtoehtoja on asumisen suhteen? Mättäällä ja äänieristetyllä levyllä vuorattu poteroluola Siperian ikiroudassa tuntuu melkeinpä ainoalta varteen otettavalta vaihtoehdolta.
Ollaan asuttu perheen kanssa rivarissa, jonka naapurissa eleli ryppyiseksi varttunut eläkeläispariskunta, ja jouduimme muuttamaan, koska heidän sielunelämäänsä ja teehetkiään terassilla häiritsi pihalla telmivät lapsemme. Tietty olisi voinut vaan jäädä ja vakuuttaa, että kaikilla meillä on oikeus kotiin, kun emme kuitenkaan hilluneet alasti pihalla kossupullo kädessä. Tuntui vaan niin ikävältä saada jatkuvia vihaisia mulkaisuja, puhinaa roskiskatoksella kohdattaessa ja suoraa palautetta siitä, että heitä häiritsee se lasten elämöinti.
Asuimme myös uudella kerrostalojen asuinalueella, keskiluokkaisessa ghetossa, jossa oli piiperoita enemmän kuin ikäihmisiä. Välillä natiaiset jopa tervehenkisesti kirmasivat pihalla kirkkistä ja hippaa nerf-pyssyjensä kanssa. Kahdesti paikalle oli soitettu poliisit (!), koska ilmeisesti huudot pihalla, keskellä kirkasta päivää, olivat olleet liikaa elämää jollekin.
Eikö lasten kiljunta ja naurunremakat olleet ennen vanhaan ihan vaan normimenoa?! Eipä nykyaikana paljon puututa narkkien keskiöiseen huuteluun ikkunoiden alla, on aina yhtä mieltäylentävää herätä ”vitun huoran”-huutamiseen.
Nykyään, vanhassa kerrostaloasunnossa, on postiluukusta tipahdellut jo kolmesti nimetöntä viestilappua koskien lasten aiheuttamaa melusta. Käsialaexpertti en ole mutta vain kaksi viesteistä on saman henkilön ja yksi ruutupaperi jonkun ihan toisen anonyymin ihmisen ikävän ilkeänsävyinen tilitys aiheesta.
Paperilla kysytään, että ”voisinko välittömästi tehdä asialle jotain”. Mikähän olisi tämän nimettömän sankarin oma näppärä vinkkivitonen dilemmaan? Kenties tyynyllä hiljentäminen? Ikkunasta pudottaminen? Toimisi varmaan suht pikaiseen.
Anteeksi nyt vaan, jos kolmi- ja seitsenvuotiaat nyt sattumalta illalla yliväsyneinä kilahtavat väärästä yöpuvusta tai liiasta määrästä margariinia leivällään, niin ilman fyysistä väkivaltaa en heti keksi tapaa saada kriisiä laukeamaan täysin hiljaisesti. Niin kuin ei elämä olisi tarpeeksi kuormittavaa ja ahdistavaa jo peruskuormalla, niin lisäksi saa vielä omassa kodissaankin pelätä itkukohtausta, joko omaa tai lasten, ja hyssytellä sormi pystyssä. ”Ei saa huutaa, ei saa kiukutella, ei saa itkeä, eikä ainakaan kiljua, kun naapurit suuttuu ja me saadaan häätö!”
Muutammeko seuraavaksi siis tiettömän taipaleen taakse, jossa naapureihin on vähintään sata kilometriä vai viritänkö mukuloille jotkin ääntä vaimentavat styroksinaamarit nassuun?
Mua ärsyttää naapurista tunkeutuva sarjapolttajan röökin katku ja toisen naapurin pikkufifin päivittäinen kimeä haukkuminen, mutta ei mulle silti tulis mieleenkään mennä naukumaan että ”tehkääs asialle jotain välittömästi”. Lapsista lähtee ääntä ja nyt sekin siis on liikaa monille..!
Nimim. Liikaa elämää?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 47 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kaikki naapurit lapsiperheitä kerrostalossa (yhteensä 5 kpl) Näistä 3 täysin ongelmattomia melun suhteen (toisessa ”jopa” kaksi poikaa, eikä mitään normitason ylittävä melua ei taapero-, eikä alaluokkaiässä). Samoin toinen naapuri, jolla nyt jo taapero, ja vauvaperhe. Sitten nämä kaksi muuta ovat sellaisia, että meluaminen ja huuhtaminen on ihan jatkuvaa. Siihen malliin, että kuuluu ovien ja väliovien läpi sisälle (käytävän toisella puolella vastapäätä olevasta asunnosta), ja toisilla raikaa koko piha, kun kesällä ikkunat ovat auki. Ohikulkijat usein seisahtuvat ja katsovat ylös, että mistä tämä melu tulee. Ja siihen vielä ihan tolkuttoman kantavalla äänellä varustettu iskä leikkimään lastensa kanssa, ja sisälläpä tietenkin Kotona juostaan ja kommunikoidaan huuhtamalla ja kiljahtelemalla aamusta iltaan. Niin että kaikki ”normaalin elämän äänet” selittäjät voisivat myöntää, että syytä saattaapi olla myös ihan omassa itsessä ja omissa kasvatusmenetelmissä