Ai, onko aikuisillakin harrastuksia
Aikuiset hoitaa laskut ja kuskaa pennut harkkoihin. Pitäiskö muka itsekin harrastaa?
Ainahan voi hyppiä haarahyppyjä kentän laidalla kun mukulat pelaavat potkupalloa. Tai ottaa intensiivisen lantionpohjalihastreenin musiikkiopiston käytävällä, viulunvingutus rytmiä antaen. Ehkä Sanna tarkoittaa jotain muuta kun kysyy, että milloin aikuiset ehtivät harrastaa.
”Maanantaina ringetteä, tiistaina kuvataidekerhoa, keskiviikkona ratsastustunti, torstaina partio, perjantaina…oho, ei mitään – ainakaan vielä! Viikonloppuna usein pelejä ja kisoja pitkin maakuntia.
Kuulostaa aktiiviselta ja reippaalta ohjelmalta, ja onhan se ainakin lapsen näkökulmasta. Mutta ainakaan meidän perheessä ei aikuisten harrastuksille jää aikaa. Olin nuorena pesäpalloilustara pienellä paikkakunnallamme sekä kävin lentopallotreeneissä kolmesti viikossa. Harrastaminen on itselleni tapa ja siksi tahdon sitä tarjota lapsellekin, jos hän vain haluaa. Kaipaan kuitenkin itsekin liikkumista ja tekemistä, jotain säännöllistä harrastusta, jossa saa lisäksi tarvittavaa sosiaalista toimintaa yhdessä muiden kanssa. En vain ole keksinyt mihin ihmeeseen laittaisin oman harrastukseni. Kerran jo otin säännöllisen venyttelytunnin urheilutalolta, mutta yllättävän usein kyseiselle ajankohdalle osuikin lapsen kaverin syntymäpäivät tai muuta menoa, jonka vuoksi piti perua osallistuminen. Sitten tuntui viisaammalta jättää väliin seuraavalla kaudella kuin maksaa tyhjästä.
Perheen isä tekee enimmäkseen iltavuoroa, joten vetovastuu harrastustoiminnasta lepää harteillani. En valita lainkaan mutta ihmettelen vain, että onko elämän kiertokulku tosiaan niin, että seuraavan kerran voin alkaa harrastamaan sitten senioreiden vesijumppaa?”
Harrastaako lapsi vai hänen vanhempansa
Äiti, onko mulla tänään vapaata?
Mietitkö koskaan millaista olisi ilman lapsia?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Aina ei ole pakko poistua kotoa harrastaakseen. Lukeminen, käsityöt, shakki, kuvataide yms. ovat harrastuksia nekin.
Meillä harrastaa sekä lapset että vanhemmat, pikkuisen on elämä palapeliä mutta luovimalla ja tukiverkkoja ja lapsenvahtipalveluja käyttämällä se sujuu. Äiti harrastaa säännöllisemmin muutaman kerran viikossa, isä taas joko enimmäkseen lenkkeilee tai sitten käyttää harrastusten parissa viikonlopun tai muutaman päivän.
Esim. keskiviikkoisin meillä esikoinen menee itse bussilla musiikin teoriaan alkuillasta, vähän myöhemmin tipautetaan kuopus samaan paikkaan muskariin, josta mummo poimii iltakyläilijän. Jos äiti vei muskariin jatkaa hän sieltä ratsastamaan, ja sitten tallilta tullessa poimii mummolasta kuopuksen. Esikoinen tulee fiiliksensä mukaan bussilla kotiin, äidin matkassa tallille tai mummon ja nuorimman mukana. Ja jos isä harvinaisesti sattuisikin olemaan jonain keskiviikko-iltana kotona, hoitaa hän muskarissa käyttämisen tai ainakin sieltä hakemisen 😉 Ja muskarin aikana ehtii isä toisinaan käydä lenkillä, toisinaan asioilla tai jopa rentoutua hetken kirjastossa.
Tuon kaiken jo kokeneena suosittelen kuntosalia/lenkkeilyä vanhemmille harrastukseksi. Eivät ole tiettyyn aikaan sidottuja, ja punttiksiakin löytyy joka puolella (ainakin pääkaupunkiseudulla.
Nyt kun lapset ovat jo teinejä niin treenit oheistoimintoineen kestävät niin kauan että sinä aikana ehtisi vaikka mitä, jos vaan viitsisi 😉