Äiti, miksi hyppäät heti uusperheeseen lastesi etu unohtaen?
Huono Äiti sai avautumisen:
Olen isä. Erosimme lasten äidin kanssa hänen halustaan muutama vuosi sitten ja lapset ovat kouluikää. Eromme jälkeen olen seurustellut, mutten asu kenenkään kanssa enkä aio asua.
Sen sijaan lasten äiti otti uuden miehen välittömästi asumaan lastemme kanssa – siihen entiseen perhekotiin – kuin pyöröovessa lasten isä vaihtui uuteen mieheen. Se onni kesti vuoden tai pari ja sen jälkeen lasten äiti otti lastemme kanssa asumaan miehen, jolla on myös lapsia. Lapset on pistetty vuoroasumisessa rytmiin, jossa kaikki lapset käyvät samaan aikaan entisen vaimoni eli lasten äidin ja tämän lasten äidin uuden miehen luona. Näin yksikään lapsi ei saa lainkaan sellaista aikaa äidiltään ja siltä isältään, jossa paikalla ei olisi ulkopuolisia lapsia ja ulkopuolista aikuista.
Nyt meidän lapsemme ovat alkaneet sanoa, että haluaisivat olla enemmän minun isänsä kanssa. Kun olemme yhdessä, minun naisystäväni ei ole paikalla kutsuttuna kuin erityistapauksessa. Lapset ovat siis minun isänsä kanssa eivät sulautettuna ulkopuolisen ihmisen lapsiin ja ulkopuoliseen aikuiseen.
Kysymykseni äideille: miksi te altistatte lapsenne tällaiseen uusien miesten ja lasten sulatusuuniin? Miksi hyppäät heti uusperheeseen lastesi etu unohtaen? Jos te pysähdytte hetkeksi miettimään lapsianne, ette kai sekuntiakaan usko, että lapset haluavat tuota? Vai eikö sillä lapsen ajatuksilla ole mitään väliä ja tärkeintä on se oma aikuisen naisen napa?
Ja ennen huutomyrskyä – tämä koskee myös isiä – minä kun olen mies tämä on kirjoitettu isän näkökulmasta.
Nimim. Omistautuva isä
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 49 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihmettelen tätä samaa myös sivusta seuranneena. Itse en ikinä tekisi omille lapsille niin.
Tuttavaperheessä mies pisti vaimonsa vaihtoon. Jäi kiinni pettämisestä, muutti samantien uuden naisen kanssa yhteen ja uudet kuviot viikko per viikko alkoivat samantien, sillä erotuksella, että uuden naisen lapset asuivat äitinsä kanssa. Paljon pahaa mieltä ja lasten olisi pitänyt taipua uusiin kuvioihin. Vanhempi lapsista, joka jo ymmärsi missään mennään, laittoi isänsä kanssa poikki ja nyt on ollut kolme vuotta näkemättä isäänsä.
Näin äitipuolen roolissa kokemukseni on, että lasten äidin muuttaessa uuden puolison kanssa muutaman kymmenen km päähän lapsista, muuttui hän täysin passiiviseksi lastensa suhteen. Joka toinen vkoloppu ja osan lomista oli äidillä, eli minimimäärä eikä ikinä ole omatoimisesti enempää tehnyt. Isä ottanut superisän roolin ja äitipuolena olen jo liikaakin ottanut roolia painostaen isää ja äitiä muuttamaan käytäntöjä…Tämä siksi, koska molemmat vanhemmat hoitakoon osuutensa eikä lykkää muille! Joten aika epäkiitollista on siis bonusvanhempanakin oleminen…
Mielestäni tämä on oikein hyvä kirjoitus.
Eihän aikuisetkaan jaksa sitä hulabaloota kokoajan kerta saavat olla pätkiä ilman yhtään lasta niin miksi lapset jaksaisivat? Missä lasten yhteinenaika oman vanhemman kanssa? Missä lasten rauhoittumishetket?
Koko systeemi on lapsille raskas niin miksi heidän etuja ei myös ajatella?
Eiköhän sulla isä/ exä ollut aikaa tehdä teidän elämästä sen arvoista että perhe olisi pysynyt koossa ja muutkin onnellisia kuin sinä. Jos teillä oli vielä montakin kertaa lapsi tehty, niin aikaa ja tilaisuuksia on ollut. Nyt vähän meet itseesi kanssa.
Miksi edes kysyt tälläistä? Kysyisit siltä exältä! Itse ihmettelen miksi pitää tehdä lapsia ellei meinaa edes olla yhdessä ja kasvattaa lapset yhdessä ydinperheenä! Jokainen vastuullinen aikuinen kyllä tietää kenen kanssa on suhteessa ja kykenee arvioimaan onko siihen suhteeseen hyvä edes saattaa lapsia
Kuka meistä haluaisi muutenkin uudessa ja haastavassa tilanteessa muuttaa asumaan vieraiden, jonkun muun valitsemien ihmisten kanssa?
Haluaisiko lapsi joutua jakamaan vanhemman huomion vieraiden ihmisten/ihmisen kanssa, kun muutenkin näkee vanhempaansa mahdollisesti puolet aiempaa vähemmän?
Lapsi saattaa kysyessä vastata myöntävästi, mutta lapset ovat usein erittäin lojaaleja vanhemmilleen ja erotilanteissa eivät halua aiheuttaa ongelmia/pahaa mieltä jne välttämättä yhtään enempää, vaan saattavat haudata todelliset tunteensa vanhempia miellyttääkseen.
Kunnioitan suuresti ystäviäni (sekä miehiä, että naisia), jotka eron jälkeen ovat tehneet tietoisen päätöksen olla muuttamatta uusien kumppanien kanssa yhteen lasten vielä asuessa kotona ja tästä ovat pitäneet kiinni. Pienten lasten kanssa hyvin pitkäkestoisessa suhteessa ehkä yhteen muuttamista voi harkita.
Uuden suhteen alkuhuumassa ei kannata päätöksiä tehdä. Ja eron haavat kannattaa ensin puhdistaa eikä vain hommata laastaria pikaisesti päälle.
Monesti ei osata olla yksin jolloin se uusi kumppani tulee heti kuvioihin. Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Siinä kohdin se oma turvattomuudentunne tulee ylitsepääsemättömäksi kun ei ole ketään johon turvautua, joten se uus kumppani tulee heti. Ei haluta käsitellä omaa pahaa oloaan.
Se kostautuu lapsille sit niin että palataan vaikka yhteen sen pahoinpitelijän tai alkoholistin kanssa.
Ihminen ei välitä siinä kohdin mitä omalle lapsille tapahtuu kunhan saa oman pahan olon häivytettyä.
Mulla tuli katkerat vibat tosta kirjoituksesta.
Ite eronneena meni lapset ja heidän hyvinvointi etusijalle vaikka exällä oli uusi valmiina ja lapsille hänet heti esitteli. Kyllä lapset joskus sen huomaa kenellä on heidän asiat kiinnostanu ja kenellä ei. Keskittyisin vain omaan elämääni ja lasten enkä exän.
”Ja sitten kun ne jotka ”ei koskaan ota uutta kumppania lasten kanssa asumaan” museoivat kotinsa ja lastenhuoneet niin että aikuiset lapsetkin ilmestyvät kuukaudeksi ”kotiin” loisimaan lomillansa, nämä samat vanhemmat ihmettelevät etteivät löydä uutta suhdetta lasten aikuistuttua.”
Ei se, ettei ketään luokseen ota asumaan tarkoita etteikö voisi seurustella ja viettää lapsettomat ajat kumppanin kanssa. Se ettei halua omaan ja lapsen kotiin ketään asumaan, tulee ainakin itselläni kunnioituksesta lasta kohtaan, halusta viettää lapsen kanssa aikaa ja omista muistoista millaista oli elää äidin uuden miehen kanssa samassa asunnossa.
Siinä vaiheessa kun lapsi lentää pesästä, tulee hänen huoneestaan oma harrastehuone, ei museo.
Lapset siinä kulkevat kahden huushollin väliä viikoittain. Aikuiset sen sijaan viettävät joka toinen viikko lomaa lapsistaan. Kummallista. Näin yksinhuoltajaksi jääneenä ihmettelen.
Nimettömälle, jonka mielestä erilleen kasvaminen tai rakkaudettomuus, eivät ole riittäviä eron syitä..
Minä en toivo sellaista parisuhteen mllia kenellekään, jossa vanhemmat lähinnä sietävät toisiaan ja kohtelevat kylmästi. Sellaistako elämää te haluatte opettaa lapsillenne? Kaikenlainen ”jäätiin sinun takiasi yhteen..” -höpinä kippaa onnettomien aikuisten elämän lasten vastuulle. Se ei ole heidän taakkansa.
Itse olen eroperheen lapsi. En juuri koskaan nähnyt riitelyä, mutta ei meillä kotona asiat hyvin olleet. Siellä käveltiin munankuorilla. Vasta vanhempieni erottua ja äitini löydettyä uuden, rakastavan miehen, elämä rentoutui.
Tämä on siis kaikista paskinta neuvoa, jota voitte antaa.
Ja sitten kun ne jotka ”ei koskaan ota uutta kumppania lasten kanssa asumaan” museoivat kotinsa ja lastenhuoneet niin että aikuiset lapsetkin ilmestyvät kuukaudeksi ”kotiin” loisimaan lomillansa, nämä samat vanhemmat ihmettelevät etteivät löydä uutta suhdetta lasten aikuistuttua.
Että olisi parempi, että kaksi aikuista on väkisin yhdessä, vaikks eivät enää välitä toisistaan, ihan vaan koska lapset?
Mielestäni on parempi niin että on kaksi onnellista kotia, kuin yksi surkea.
Mikä ero on miehellä ja naisella kun on hoppu uuden kumppanin syliin. Serkullani oli erotessa seitsemän lasta ja uudella miehellä kuusi lasta. Kaikki meni uudeksi ja isommaksi. Rakkaus tuli kuin Niagaran putous kerralla kaikki. Se liitto kesti koko Rumban. Elämänarvot olivat yhteneväiset.
Olen nainen ja tämä entisen mieheni uusperhekuvio täysin samanlainen kuin sinulla. Entisen mieheni ja hänen nykyisen puolisonsa pitää saada joka toinen viikonloppu omaa aikaa, joten kaikki lapset ovat sitten aina samana viikonloppuna heidän talossaan ja taas toisena viikonloppuna toisilla vanhemmilla, kuten minulla. Lasten tarpeita ja oikeuksia olla joskus vain oman isänsä seurassa ei kuunnella. Yhtäkään viikonloppua ei suostuta vaihtamaan. Lomilla myöskin ovat kaikki lapset siellä aina samaan aikaan. Sitten leikitään fantastista uusioperhettä ja postataan instaan kuvia kuinka suurella porukalla on heillä aina niin hauskaa. Lasten mielestä ei aina. Lisäksi kun lapset ovat samanikäisiä keskenään, he leikittävät toisiaan niin aikuisten ei tarvitse vaivautua.
Eikös ole hienoa jos lapset leikkivät keskenään?🙂 Mietippä tilannetta jos bonus vanhempana joutuisit katsomaan lähes 24/7 vierasta mukulaa mikä vituttaa kaikkine eleineen kellon ympäri.. jos lastensuojelu saisi edes siivun ajatuksista tuskin edes saisin nähdä kyseistä lasta enää… No ei ole minun lapsi eikä sen puolesta ongelmakaan.
Onko juttu ex-työkaverista?? Naiset on maailman parhaita selittelemään.