Äitipuoli, miksi maalasit lapseni kanssa pääsiäismunia?
Huono Äiti sai avautumisen:
Olen etukäteen varma, että harva ymmärtää tätä ponttiani, mutta yritän silti. Koin hirveän loukkaavana sen, että lapseni palasi eilen isän luota pitkältä isäviikonlopulta (isä ei halunnut viikko-viikkoa uuden elämänsä takia) ja toi kotiin pääsiäismunat, jotka oli maalannut isän uuden tyttöystävän kanssa kaksistaan.
Tausta on se, että lapsen isä ja tyttöystävä rakastuivat ja erosivat tahoillaan ja menivät yhteen viime vuonna kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siinä on ollut ainakin minulle 20 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen sulatusta.
Minulla on ollut monesti tunne, että uusi tyttöystävä haluaa vielä erityisesti hieroa naamaani, että ähäkutti sainpas tämän äijän, tämä on näkynyt mm. niin, että hän on pakannut minun tavaroitani yhteisestä kodista niin, että on jättänyt niihin pieniä muistilappuja sekaan naisen käsialalla, jotta ei jää epäselväksi, kuka niitä tavaroita seillä entisessä perhekodissa pakkailee. Ja tosiaan entisessä, menin erosta niin sokkiin, etten tajunnut alkaa yhtään järjestellä mitään asuntolainoja vaan muutin vuokralle, vaikka olisin minäkin sen kodin lasten kanssa pystynyt maksamaan.
Ne pääsiäismunat. Otin sen omalle naamalleni hieromisena, anteeksi vain jos kukaan ei ymmärrä. Ne munat olisi voinut jättää sinne isän luokse.
Haluaisin muistuttaa jostain lukemaani tämän: Minusta isä uuden vaimon ei pitäisi yrittää korvata biologista äitiä: Lapsen ja biologisen äidin välinen suhde on ainutlaatuinen, eikä äitipuolen pitäisi yrittää astua tämän tilalle. Äitipuolen tulisi pyrkiä rakentamaan oma, erilainen suhde lapseen.
Pitäisi vertailla itseään biologiseen äitiin: Jokainen äiti on erilainen, eikä vertailu ole hyödyllistä.
Äitipuolen tulisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja rooliinsa perheessä.
Nimim. Siinä meni pääsiäinen sitten
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 204 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tyhmä äiti. Äitipuoli OK
Ei kai se ole sinulta pois,jos ”äitipuoli/bonusäiti” tekee lasten kanssa jotain kivaa. Ei ole myöskään tarpeen pahoittaa lapsen mieltä sillä,ettei munia saa toiseen kotiin viedä.
Tilanne pitää yrittää vaan hyväksyä, vaikka se kurjalta tuntuukin ja nähdä asia lapsen kannalta.
Toivotaan, että tämä nainen pysyy jatkossakin ystävällisenä lastasi kohtaan eikä rupea kiusaamaan ja syrjimään tätä.
Nyt kuulostaa pahasti mustasukkaisuudelta, etkä selvästikään ole päässyt erosta yli.
Iloinen sinun kuuluisi olla, jos äitipuoli nauttii lapsenne seurasta. Se ei tee sinusta huonompaa äitiä. Ero on aina lapselle raastava kokemus ja mitä rakastetumpi lapsi tässä vaiheessa kokee olevansa sitä ”selväpäisempi” hänestä kasvaa. Nyt nielet katkeruuden, munat esille ja isot kehut lapselle kauniista tekeleistä ja kehu vielä lapselle exän uutta vaimoa, kuin mukava hän on kun askarteli kanssasi. <3
Ei tästä nyt voi päätellä, että kuka on mustasukkainen. Hyvinkin voi olla tämå uusi äitipuoli mustasukkainen entiselle vaimolle ja heidän menneisyydelle. Tai jopa isä voi olla niin katkera, että tällä tavalla antaa mahdollisuuden ”laittaa pataan” entiselle vaimolle. Perhesuhteet vaatii pelisilmää ;). Kentän laidalta helppo huudella.
Yhdet pääsiäismunat tosiaan sinne tai tänne. Kiva lapsille, kun saaneet tehdä jotain kivaa.
Lapsen edun mukaista on saada huomiota ja rakkautta kaikilta perheisiin kuuluvilta…hän ei ole valinnut ’eroperhettä’ ,mutta sopeutuu siihen kyllä ja tuntee itsensä arvokkaaksi kun saa olla ja tehdä asioita niin exien,nyxien kuin äidin ja isänkin kanssa..kyllä hän silti tietää ketkä ovat vanhempia.Lapsellista käytöstä on aikuisilta ihmisiltä kieltää uusien kumppaneiden osallistuminen tai heidän arvostelunsa…ei rakkaus ja huolenpito käyttämällä lopu.
Tästä on itselläni pitkä yli 10 vuoden kokemus. Myös lapsellani jonka lapsuus on tässä tärvääntynyt täysin. Lapsen isän vaimo on jo itse pienten lasten mummo ja hänen huomio kiinnittynyt sitten omaan mummoiluun. Minun alaikäiseltä lapselta on nyt sitten minimissä suhteet oman isänsä puolen sukulaisiinkin, kun asuvat muualla Suomessa.
Täällä missä nykyään asumme, asuu tämän isän vaimon suku. Ja minun lapseni on osa sitä uusperhekulissia, jota nyt ylläpitävät. En ole missään tekemisissä ollut heidän kanssa koskaan.
Minusta äidistä on tehty hirviö heidän tarinaansa. Minullekin käskettiin mennä hoitoon ja hakemaan apua. Rikosilnmoituksella ja lähestymiskiellolla on uhattu. Olin kuulema katkera ja mustasukkainen, itsetuhoinen ja vaikka mitä. Ulkopuolisten on ollut vaikea tajuta, mitä tapahtuu. Onneksi viranomaisilla täytyy pitää asiakirjat tallessa ja itselläkin on kaikki paperit tallessa. Kantelunkin olen tehnyt erään palaverisession päätteeksi. Mutta pikkuhiljaa varmasti silmät aukeavat. Olen kohta 10 vuotta päivittänyt positiivisia (kukkia, kissoja, maisemia, teatterireissuja jne) Facebookiin, jossa on kymmenittäin kotipaikkakuntani ihmisiä, työkavereita matkan varrelta, lapsen isän ja minun yhteisiä opiskelukavereita.
Näitä palstoja ja kommentteja, kun lukee niin käy lapsia ja nuoria todella sääliksi.
En ymmärtänyt nyt yhtään mitään koko jutusta.
Miten kivan järjestäminen vieraannuuttaa?
Siitä ilmiöstähän on paljon materiaalia luettavana, mm. Hesarissa oli joku aika sitten juttua. Manipulointikeino. Kokonaisuutena vieraannuttaminen aiheuttaa lapselle vakavia haasteita.
Uusioperhe on aina uusioperhe valitettavasti sitä raivattavaa roinaa voi jäädä myös uusi perheeseen äiti on aina äiti vain omille lapsille ponuksena tulee uusioperhe lapset joihin ei valitettavasti ole samanlaista tunnetta.Särkynyt aina särkynyt .Haavoittuneet on aina haavoittuneet
Ota plussana että on useampi ketkä lasta rakastaa. Ihana että ovat askarrelleet yhdessä. Toki se voi kirppistä, mutta pysy faktoista ja aikuisena. Viha ja katkeruus syö vain sinua ja lapsiasi.
Teini lapseni vertaavat minua toisinaan isänsä nykyiseen puolisoon ja toteavat hänen olevan monissa asioissa paljon parempi kuin minä.
Totean heille että se on oikein hyvä asia, että saatte hyvää ruokaa ja on siistiä ym.Kerron olevani oikein iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, kun näin hyvin on käynyt.
Ei tarvitse provosoitua kun provosoidaan!!!
Näin se menee , olet historiaa…
Lapset tekevät isän uuden kanssa siellä asioita joita haluavat ihan kuules sinulta kysymättä….
Oma äiti on kaikista paras ja rakkain. Näyttää siltä että että tämä on kiusantekoa äitipuolen taholta Sinua kohtaan mutta ei lapsen. Kokemuksesta voin sanoa, että aitipuoleen voi rakentua lämmin suhde mutta omaa äitiä ei voita kukaan.
En juhli juhlapäiviä. 80vuotias olen.Lapset ei koskaan muista minua ei arkena ei juhlana.Lai juhlapyhiä 20 vuotta perheelle . Oli se hyvää aikaa.
Ymmärrän, mutta oman hyvän pääsiäismielen säilyttääksesi, kannattaa kääntää ajatus niin päin, että lapsesi halusi yllättää sinut ja tuoda maalauksensa kotiin sinua ilahduttamaan❤ Hyvää pääsiäistä teille🐣
Voimia ja jaksamista aikuiselämän yhdessä vaikeimmista kriiseistä jossa äkillisesti on menettänyt ehkä tärkeimmän tukijansa ja lisäksi joutuu sietämään sitä, että toinen vanhempi ei tapaa lapsiakaan kuin viikonloppuisin. Fiksu, myötätuntoinen aikuinen ei sekaannu kriisissä toisen henk koht tavaroihin tai lyö lyötyä enempää. Pääsiäismunat voi jättää sinne missä ne maalattiin ja toiv ajan myötä menettää merkityksensä munien kulku…
Hae apua. Ei ole sinulta pois jos äitipuoli haluaa tehdä lapsen kanssa jotakin kivaa, koska se on lapselle kivaa. Itse tulin uusperhehelvettiin mukaan vasta hyvän aikaa eron jälkeen ”äitipuoleksi” vaikka meillä ei tuollaista sanaa käytetty, etunimeä vain. Yritimme vuosien aikana (vuoroviikko) järjestää lapselle paljon kivaa tekemistä, mutta hän ei usein uskaltanut iloita tai osallistua isän luona ollessaan kivoihin tekemisiin muiden lasten kanssa (en tarkoita mitään sisarpuolia vaan tuttavaperheiden lapsia) koska äidille olisi tullut paha mieli. Näitä asioita selviteltiin lastenpsykiatrisella ja nyt jo aikuinen lapsi selvittelee niitä vieläkin.
Sylvi Kekkonen sanoi aikoinaan: Pientä on se sorto, mitä miehet kohdistavat naisiin, verrattuna siihen sortoon, jota naiset toisiinsa kohdistavat.
Ihmettelen kyllä suunnattomasti näin tasa-arvon aikana, miten miehet nämä perheasiat onnistuvat hoitamaan näin. Vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja joten toivoisi, että perheeseen tulevat ns. ulkopuoliset ihmiset osaisivat hoitaa paremmin osallistumisen lasten elämään. Lapsille ovat omat vanhemmat ne tärkeimmät. Jatkuvasti mediassa peräänkuulutetaan kodin vastuuta. Tämä pitäisit vanhempien ymmärtää ja kun tulee näitä lasten suvun ulkopuolisia ihmisiä mukaan kuvioon, täytyy heillä ymmärtää itse, mihin ovat mukaan lähteneet.
Samaa mieltä, ne olisi voinut jättää sinne isän luo, tietty jos lapsi on ylpeänä ne munat tahtonut näyttää äidille niin eikö asia ole eri? Olen itse bonusäiti ja mulle ja miehelleni on myös toisen kodin suunnalta loukkaannuttu usein vaikka tarkoitus on ollut hyvä tai neutraali. Ajattelen, että on helpompaa jollei lähtökohtaisesti loukkaannu mistään vain siksi että ”väärä ihminen” on tehnyt oikeita asioita. Itse olen kokenut raskaana sen että bonusäitinä olisi oltava virheetön ja epäinhimillisen sietävä ja kiltti ja varottava koko ajan jokaista liikettään etteivät lapset tai äiti jostain loukkaannu tai hauku. Kun minä olen ihminen myös puutteineni ja herkkyyksineni. Ei bonusäidillä ole lupaa loukata huvikseen toista, mutta ei sen suurempaa lupaa ole biologiselle äidillä, lapsilla tai isälläkään. Bonusäiti on usein lähtökohtaisesti epäitsekkäässä asemassa, mutta tulee haukutuksi ihan pienimmästäkin
Jos ero on tullut tällätavalla kuin tällä henkilöllä, että 20v yhteinen liitto hajoaa pettämiseen niin silloin bonusäiti ei ole epäitsekkäässä asemassa vaan lähtökohtaisesti itsekkäässä. Jos on valmis hajoittamaan liiton ( äkkinäinen ”rakastuminen” ei ole hyvä selitys) niin on hyvin itsekäs ja itsekkäät motiivit. Tämä on asia mitä tänäpäivänä tunnutaan hyvin vähän ymmärtävän. Ensinnäkin biologinen äiti on tässä tapauksessa muutenkin uhrin asemassa. Hänet on petetty, luottamus on romutettu todella pahasti ja sen uudelleen rakentamiseen vaaditaan aikaa johon luottamuksen rikkojilla on suuri vastuu jos haluaa että luottamus voi rakentua heihin. Tässä tapauksessa suuri luottamuksen rikkoja on puoliso, mutta uusi nainen ei ole yhtään sen luotettavampi, sillä hän tulee kuvioon valmiiksi liiton rikkojana. Hän siis kykenee siihen , ajattelemaan vain omaa etuaan omine tunteineen ja käytöksineen. Kummatkin sekä mies että nainen tahoillansa ovat toimineet hyvin vastuuttomasti ja erittäin itsekkäästi piittaamatta puolisostaan ja lapsistaan. Jos vielä yrittää esittää ystävällistä ja jaloa mukavaa tyyppiä niin kuin hyvä esimerkki tämä munien maalaus niin se on suorastaan kaksinaamaista. Tässäkin tapauksessa ajattelee vain itseään ja on kykenemätön empatiaan toista kohtaan. Ei ymmärrä mitä juuri on toiselle aiheuttanut. Tämä kaikki on kaukana rakkaudellisuudesta. Uusi suhde naisen ja miehen välillä alkaa myös rakkaudettomuudesta. Tämä on tosi surullista miten väärentyneeksi ymmärrys rakkaudesta on mennyt. Rakkautta ei määritellä voimakkaalla tunteella toista kohtaan joka syntyy kemiallisesta reaktiosta kahden ihmisen välillä. Ennen tätä reaktiota tarvitaan huomion osoitusta toiseen henkilöön jotka syntyvät vääristä itsekkäistä motiiveista. jonka taustalla on jo valmiiksi kieroutunut ajatusmalli katsella muihin päin oman kumppanin sijaan. Fyysinen pettäminen ei synny hetkessä vaan se lähtee muodostumaan ensin pään sisällä mielessä ja ajatuksissa jotka ovat vääristyneet. Ensin pettäminen on piilossa muilta ja sitten se pikku hiljaa muuttuu näkyvämmäksi ja konkreettisimmaksi jos ihminen ei tajua ongelmaansa. Pornon katselu on esimerkkinä hyvin yleinen taustalla oleva ongelma varsinkin miehillä mutta tämänkin katselu lähtee siitä että ei ole ymmärrystä rakkaudesta, terveestä seksuaalisuudesta jne.
Tämä on iso ja vaativa aihe.
Ymmärrän täysin kirjoittajan tunteet. Jouduin itsekkin kieroon pettämis tilanteeseen joka oli raastava. Onneksi ymmärsin että kyse ei ole terveestä käytöksestä. Lähes 20 vuoden liitto pelastui ja puoliso kohtasi lopulta ongelmansa. Koko prosessi oli pitkä ja raastava ja vaati hyvin paljon vaikeitten tunteitten kohtaamista, mutta kaikki kannatti. Ongelmat mitkä oli näkyvissä alusta asti, vihdoin tuli pisteeseen missä oli mahdollisuus rankan kautta kohdata traumat ja oma heikkous ja vaillinaisuus.
Kaikkien ongelmien taustalla on aina käsittelemättömiä tunteita traumoista ja vääristyneitä ajatusmalleja joille ihminen itse on sokea.
Olen tosi pahoillani tilanteestasi, ei ole helppo asema olla. Jos vain pystyt ymmärtämään mikä tällaiseen ajaa niin se voisi helpottaa katsoa ex puolisoa ja uutta heilaa myös myötätunnon kautta. Vääryyttä ei tarvitse eikä kuulu hyväksyä, mutta anteeksi antaminen on tärkeää ettei katkeroidu ja voi jatkaa matkaa ilman mörköjä. Puhu ja purkaa kokemustasi jonkun kanssa jos et vielä ole käsitellyt kunnolla.
Itse aloin tuolloin rukoilla. murruin niin totaalisesti että huusin lopulta Jeesusta ja parempaa apua en olisi mistään muualta voinut saada. Kaikki olisi romuttanut ilman kaiken Luojaamme Jumalaa ja sen ymmärsin vasta myöhemmin. En olisi kestänyt kaiken sen tuskan läpi ilman Häntä. Ja kaikkea sitä ymmärrystä minkä Hän antoi. Omasta kokemuksesta paras neuvo minkä voin jakaa on että rukoile kaiken luojaa Jumalaa ja Jeesusta Kristusta avuksesi. Ainoa kehen voimme luottaa täydellisesti on Kaiken Luoja. Sen olen nyt kovan kautta ymmärtänyt 🙏🏼
Siunausta sinulle ja kaikille näiden asioiden kanssa sorretuille mutta myös kaikille teille rikkojille. Uskaltakaa kohdata heikkoutenne. On vaikea kohdata että hajottaa omalla itsekkyydellään lähimmäisiä , omiin tunteisiin vedoten, omiin vääriin tekoihin paljon mielummin keksii hienoja oikeuttavia selityksiä. On paljon mukavampi nähdä itsensä hyvänä ihmisenä. Mutta muistakaa että siinä vääristyneestä kuplassa elää vain henkilö itse. Sitä huijaa vain itseään lopulta.
Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin kun kohtaisimme rehellisesti miten heikkoja ja surkeita lopulta olemmekaan ilman Luojaamme!
Tämä kommentti on ainoa järkevä, mitä olen tähän asti lukenut.
Aviomies on vasta vuosi sitten romuttanut kirjoittajan koko sielun, perusluottamuksen ja turvallisuuden. Ja nyt sitten rillutellen pettäjänainen maalailee munia rikotun ja pahasti haavoitetun äidin lapsen kanssa. Todella irvokasta. Mies ja tuo tyttöystävänsä ovat todella itsekkäitä ja pinnallisia.
Tuntuu, että nykyään yksinkertaiset aikuiset pyörittää utopististen kuvitelmiensa varaan kyhättyjä uusperhekuvioita, joissa ei ole päätä ei häntää. Vakaat ja järkevät ihmiset kärsivät, samoin lapset.
Vau mikä kommentti! Aamen.
Miten tämä liittyy lapseen millään tavalla? Aikuiset menee vaikka terapiaan , eikä sotke lapsia ero juttuihinsa. Vanhemmat eroaa keskenään, ei lasten kanssa. Onko se täysin mahdoton ajatus omassa katkerassa mielessä, että uusi puoliso sattuisi pitämään lapsesta, koska onhan hän rakastamansa miehenkin lapsi. Herranjestas aikuiset ihmiset, menkää terapiaan ja jättäkää lapset ulkopuolelle näistä sekoiluista.
Elämä on, enemmän kun joskus sitä nyt vaan tapahtuu* että ihminen rakastuu johonkin toiseen. Onhan se ikävä jätetylle mutta kuten sanoin, menkää terapiaan, älkää pilatko lastenne elämää.
Kun itse erosin lasteni isästä vuosia sitten, piti exäni huolta että minä sain tietää kuinka ihana ja rakastettava hänen uusi tyttöystävä oli. Tämä nainen tuli kuvioihin kun meidän erosta oli vajaa kaksi kk. Mustasukkainen en ollut koska kaikki hyvät tunteet miestä kohtaan oli kuollut jo aikoja sitten. Tunsin muuten katkeruutta ja vihaa. Surua siitä, että lasten isä oli oikeasti ilkeä narsisti.
Kaikki paska… Otin vastaan, mutta kun isä kehui että lapset olivat tehneet piparkakkutaloa uuden tyttöystävän ja tämän äidin kanssa, tunsin romahtavani. Minun tytöt, miksi kukaan tekisi heidän kanssa piparkakkutaloa jos se en olisi minä???
Muutama kk meni ja ex ja tämän uusi sitten erosivat. Nainen sai selville minkälainen ihminen exäni olikaan. Saimme tilaisuuden keskustella kahdestaan ja moni asia selvisi minulle. Ex halusi kiusata minua ja yritti saada mustasukkaiseksi – kun ei muuten onnistunut niin otti lapset välineeksi.
Vuosia on kulunut ja omat lapset ovat jo aikuisia, mutta en koskaan unohda sitä piparkakkutaloa. Joten voisin sanoa että ymmärrän äidin tuskan niistä pääsiäismunista.
Tsemppiä, kyllä se jossakin vaiheessa helpottaa mutta ei sitä loukkausta koskaan unohda
Kun ero tulee, se on solki. Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja vanha jättää taakse. Eikö ole hienoa, että isän uusi hyväksyy lapset ja on touhussa heidän kanssaan? Ei se ole sinulta pois. Lapset ovat kuitenkin rakkauden tuotoksia, eli teillä on ollut hyviä aikoja yhdessä.
Oletko tuo pettäjänainen? Vai peräti pettturi-isä?
Oletko sinä katkera kalkin nielijä, joka ei osaa mennä elämässä eteenpäin.
Kyllä, olen tullut petetyksi, mutta en katkeraksi. Katso , kun JÄRKEVÄ ihminen MENEE ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN.Jos ei muuten pääse, niin menee vaikka TERAPIAAN. Mutta tuollaisia katkeria ihmisiä, joita kukaan ei viitsi enää katsella riittää.
Kun ero tulee, se on solki. Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja vanha jättää taakse. Eikö ole hienoa, että isän uusi hyväksyy lapset ja touhussa heidän kanssaan? Ei se ole sinulta pois. Lapset ovat kuitenkin rakkauden tuotoksia, eli teillä on ollut hyviä aikoja yhdessä.
Juurikin näin ❤️
Erilaisia tapauksia. Tuttavani mies petti puolisoaan ja meni sitten avioon tämän pettäjänaisen kanssa. Ihmettelen näitä miehiä, jotka hylkäävät lapsensa eron jälkeen. Tässä tapauksessa kaksi alle kouluikäistä lasta. Kävivät isänsä uudessa perheessä joka toinen viikko. Olivat etupäässä tämän uuden puolison kanssa. Tämä kertoi suoraan näille lapsille inhoavansa heitä. Äijä oli lammas, joka suostui muuttamaan kauemmaksi lapsistaan, uuden puolison vaatimuksesta. Isä ei myöskään tullut noutamaan lapsiaan sovitusti. Eräänäkin isäinpäivän aattona lapset olivat tehneet päiväkodissa kortit isälle, joka ei sitten tullutkaan hakemaan. Suren näiden lasten puolesta.
Kannattaa muistaa, että suurin osa niistä, jotka täällä hurskastelevat ja tuomitsevat, eivät ole kokeneet vastaavaa. Näillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten kokonaisvaltaisesti ja kaikennielevästi oma elämä musertuu, kun 20 v elinkumppani yhtäkkiä paljastuu pettäjäksi eikä kukaan kysy sinulta, halusitko menettää kaikki ne yhteiset kokemukset, joita sinun piti yhdessä lapsesi kanssa tämän lapsuuden varrella saada. Tsemppiä!
Juuri näin. Toivottavasti jokainen, joka täällä antaa ”hyviä neuvoja” sietää ja iloita kun suttura on rikkonut lasten perheen typerän isän kanssa, niin saavat omalle kohdalleen vähintään yhtä kamalan kokemuksen.
Ja näitä tyhmiä äijiä riittää.