Aloittelijan opas päiväkotiin
Lapset käyvät yleensä päiväkodissa pikkuisen harjoittelemassa. Aikuiselle päiväkoti sen sijaan tuo monta yllätystä, jos hommaan lähtee valmistautumatta:
Sinun lapsesi ei luultavasti ole maailman suurin ihme. Päiväkotien henkilökunta tapaa aika paljon lapsia. Saamieni tietojen mukaan lapsista hirveän harva osoittautuu loppujen lopuksi superneroksi tai lapsimissiksi, vaikka vanhemmat kuinka luulevat. Aloittelevan vanhemman kannattaa pitää tämä mielessä, kun alkaa esittää erityisvaatimuksia oman pikku Inkeri-Leon valmennuksen varalle.
Täitiedotteet ja kihomatouutiset ovat totta ensimmäisestä päivästä lähtien. Päiväkodit ovat tautihautomoita. Lapset käytännössä syövät toistensa räkää. Älä siis kuvittele, että teillä mitenkään vältytään lastentaudeilta. Kokeneet vanhemmat neuvovat pitämään omassa käsilaukussa käsidesiä ja Savett-pyyhkeitä, joilla lapsen kädet siivotaan jo päiväkodin ovella ennen kotiinlähtöä. Kynnet on ensisijaisen tärkeää pitää lyhyenä ja tukka kiinni. Sori.
Kaikki lapset eivät ole kivoja kuten eivät kaikki vanhemmatkaan. Silti kaikkia on pakko jotenkin sietää. Ja kääntöpuoli: sinun lapsesi ei aina ole se kiusattu uhri vaan hän saattaakin olla se pirullinen kiusaaja. Aina kannattaa kuunnella myös mitä toinen osapuoli yrittää sanoa.
Päiväkodissa väsyy. Älä pidä lapsesi päivää liian pitkänä vain sen takia, että sinulla on menoja tappiin asti tai pirulliset työpäivät. Lapsi ansaitsee ladata akkujaan kotona ilman päiväkodin valtavaa hälinää.
Kuva Jelleke Vanooteghem, ylin kuva Alexander Dummer.
Päiväkoti ei ole tekstiiliurheilukilpailu. Käytännöllinen ja säänkestävä on usein tosi hyvä lähtökohta. Pitsipuvussa on hirveän ikävää seistä lumihangessa.
Päiväkodin ruoka on tehty massoille. Tämä tarkoittaa sitä, että juuri teidän Minttu-Viljamin porkkanainho ei muuta koko poppoon ruokavaliota. Myös itse kehitellyt ruoka-aineallergiat ilman todellisuuspohjaa ovat tosi eilistä.
Lapsesi kehittää päiväkodissa merkittäviä ihmissuhteita. Hän kiintyy hoitajiin, jotka voivat lähteä ja kiintyy ystäviin, joista sinä et ehkä just tykkää. Lapsesi alkaa olla päiväkodissa ihan oma erillinen yksilönsä. Silti hän voi huutaa perääsi ensimmäiset 5 kk ja sepäs on ihanaa se.
Päiväkodin juhlat ovat itkuhuutopaikkoja aikuisille. Ja kun se päiväkoti sitten loppuu ja koulu alkaa, se vasta nostalgista onkin.
Kuten Huonon Äidin lapsi kerran sanoi: Kuule äiti, kaikki parhaat oppini olen saanut päiväkodissa!
— Huono Äiti
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Just… No en kyllä allekirjoita. Itse näen päiväkotiarjen paljon positiivisemmin. Mut se onkin vaan mun näkemys.. meillä töissä viihtyy sekä lapset että aikuiset. Ja täi-keissejä on sattunut omalle työuralle tasan yksi, ja sekin vain yhteen perheeseen. Pääsääntöisesti kaikki toimii, ja aamun eroitkutkaan ei yleensä kauan kestä. Oman kokemukseni mukaan. Pari minuuttia lohdutetaan sylissä niin ja lapsi jo yleensä itse kömpii omiin leikkeihinsä. Syliä ja hoivaa tarjolla, ja päivistä ei iloa ja naurua puutu. Mutta toki paikkoja ja ihmisiä on erilaisia. Mitä itse nähnyt useampia päiväkoteja, niin hyvä meininki niissä pääsääntöisesti ollut. Lapsista pidetään hyvää huolta. Ainakin niissä paikoissa missä itse olen ollut ja tälläkin hetkellä olen töissä. Tsemppiä kuitenkin jokaiselle. Positiivista asennetta niin siitä se lähtee 😊
Terveisin kymmenen vuotta alalla työskennellyt sosionomi.
Päiväkotien henkilökuntaa voisi myös aina välillä siirrellä paikasta toiseen. Monissa taloissa on vuodesta toiseen samat henkilökunnan jännitteet ja taakat.
Siinä ei kyllä ryhmästä toiseen vaihtelu auta. Usein johtajilla on monta taloa niin rohkeasti vain uusia tuulia ja näkemystä kehiin.
Jos työvuosia alkaa olla yli 10 samassa paikassa niin naapuritaloon uudistumaan.
Päiväkoti-aika oli ihana aika! Tämä kirjoitus on niin negatiivinen, että tekee pahaa lukeakin. Onko kirjoittaja työhön kyllästynyt kasvattaja tai hyvin kyyninen vanhemopi..???
Päiväkodit ovat omanlaisiaan. Yksityisissä v. kunnallisissa on eroja.
Lapseni ovat todella ihanassa kunnällisešsa ja pitävät siitä.
On todellakin niin, että kaikki lasten kakut eivät ole kamujaši tai siis heidän vanhemmat.
Onneksi leensä lapset hakevat hieman samankaltaista seuraa kuin itsekin olet. Kokemukseni mukaan.
Keskustelu korkeakoulutettuna amistyypin kanssa ei elä tarjoa syvällistä ystävyyttä mutta pääasia että lapset viihtyvät yhdessä.
Yksinhuoltajana voit törmätä yli innokkaisiin varattuihin isiin tai omituisiin ehdotuksiin mutta otat kaikki hymyillen vastaan kunhan lapset viihtyvät yhdessä.
Vaatekutsuista kieltäytyminen voi johtaa mykkäkouluun….vanhemmat ovat joskus kuin lapsia,
Mutta mitäpä et tekisi lapsesi viihtvyyteen tiettyyn rajaan asti,..
Olipa negatiivinen kirjoitus. En sitten äitinä ymmärtänyt, enkä mummina😭