Apua miniäni on kontrollifriikki
Huono Äiti sai avautumisen mummolta:
”Siis apua. Ensin oli pojan avovaimo sosiaalisesta kauhusta kärsivä ja nyt on uusi sitten kaikkea pelkäävä ja kontrolli riikki. Olen tuntenut jo kauan aikaa, että uusi avovaimo ei luota pojan kykyyn hoitaa heidän kahta yhteistä lastaan. Pojalla on myös lapsi ensimmäisestä suhteestaan. Tyttö on isänsä luona vuoroviikoin. Minä olen mummona aina ollut tärkeä tytölle ja hän on viettänyt paljon aikaa minun ja mieheni kanssa. Myös tämä yhteys on huononemassa nyt.
Poika ei enää tule piipahtamaan tytön kanssa luonamme muuten kuin jos minä tarjoan heille ruuat. Minulla ei ole samanlaista hyvää suhdetta kahteen nuorempaan lapsenlapseen, koska olen jo kauan tuntenut että uusi miniäkokelas ei luota edes minun kykyyn hoitaa tyttöjä. Minulle tulee useasti huono olo kun käyn heidän luonaan. Tunnen itseni vartioiuduksi ja pienikin vahinko tyttöjen kanssa tekee minusta epävarman.
Menneenä viikonloppuna halusin että vanhin ja keskimmäinen lapsenlapsi nukkuisivat meidän luona. Keskimmäinen ei vielä koskaan ollut nukkunut meillä vain ainoastaan äitinsä äidin luona. Hän ei ole enää ihan pieni. Syy siihen, että ei ole nukkunut meillä on että äitinsä ei luota siihen että tyttö saa hyvää hoitoa meillä. Vanhin lapsenlapsi saa kyllä nukkua meillä.
Vaikka olen ilmiselvästi saanut kasvatettua kolme lasta ilman isompia vahinkoja ja olen ammatiltani opettaja niin ei ilmeisesti ole tarpeeksi taitoja hoitaa lapsenlapsia.
Nyt kumminkin saatiin viettää ilta ja yö tyttöjen kanssa. Sain ohjeet miten minun piti toimia nuoremman lapsenlapsen kanssa. Häntä ei missään tapauksessa saanut jättää nukkumaan yksin, ilman aikuista, vaan minun piti ehdottomasti nukkua samassa huoneessa. Nukuinkin samassa huoneessa tyttöjen kanssa aamuyöhön asti mutta kun heräsin keskellä yötä niin huoneessa oli niin kuuma että siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan. Tätä en olisi saanut tehdä.
Illemmmalla sain puhelun miniäkokelaalta. Hän soittaa harvoin, jos koskaan minulle. Säikähdin että nyt oli sattunut jotain. Hän kertoi olevansa tosi pettynyt minuun, koska en ollutkaan nukkunut samassa huoneessa hänen tyttären kanssa. Ei kuulemma voi enää luottaa minuun ollenkaan.
En ole uskaltanut sanoa asiasta miehelleni mitään koska tiedän hänen mielipiteen miniästä. Haluaisin niin kertoa asiasta pojalle mutta en haluaisi pilata meidänkin välejä. Kaikista eniten haluan kertoa tytön äidille kuinka loukkaantunut olen asiasta. Olen yrittänyt kaikin tavoin saada yhtä hyvät välit nuorempaankin lapsenlapseen mutta nyt en halua edes käydä heillä. Työkaverit ovat ainoat jotka tietävät tästä ja kehottivat minua vain unohtamaan koko juttu mutta en pysty unohtamaan. Elämä tulee hankalaksi jos yhteys katkeaa kokonaan, me asumme samassa kaupungissa ja poika ja lapsenlapset ovat tärkeitä minulle.”
Nimimerkki Mummo
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mutta ne ovat hänen lapset. Siis miksi olit niin itsekäs että et sitä hetkeä voinu tätä kuumuutta kestää kun kerrankin sait mahdollisuuden? Jos olisit toiminut ohjeiden mukaan, olisit kerryttänyt luottamusta. Tuo saa teidät vaan kauemmas toisistaan. Ja mikä pakko niitä on yökylään saada? Vietä lyhyitä hyviä hetkiä lastenlasten kanssa. Ne ovat hänen lapset.
Kuten joku aiempi vastaaja, minäkin huomioin kuinka molemmilla minijöillä on ongelmia ja ovat vain kokelaita (eli tiukan arvioinnin alla tuleeko anopilta lupa saada ”täysiarvoisen miniän” titteli). Miksi luotto on mennyt niin voi olla ihan jo tuon arvostelun takia, toki tämä ” pienikin vahinko tyttöjen kanssa” saa miettimään mikä aloittajan mielestä on pieni vahinko voi olla vanhempien mielestä iso asia (esim. keliaakikolle tavallista pullaa -> monen päivän kivut).
Ehkä saan kertoa tähän miksi omaan ”anoppikokelaaseen” meni luotto.
Jo esikoisen raskausaikana kaikki mitä tehtiin oli arvostelun kohteena, milloin tuleva äiti söi liikaa, milloin liian vähän, milloin väärin. Toisille ihmisille väitettiin kuinka tiedetään esikoisen olevan poika ja toisille kuinka ihan varmasti on tyttö. Tärkeintä oli että tuleva mummo voi jollekin myöhemmin sanoa olleensa oikeassa.
Syntymän jälkeen kaikki menikin sitten vielä pahemmaksi. Vaatteet olivat muka vääränlaisia (perus bodeja ja housuja yms), nimen valinta meni väärällä tavalla (eikä häneltä kysytty mielipidettä!), ei osattu lasta nukuttaakaan oikein (koska hän ei koskaan meille vaivautunut ja lapsi nukahti tunnin ajomatkan aikana eikä suostuttu nukkuvaa lasta herättämään), imetyskin oli ihan sieltä ja syvältä eikä täysimetyksellä (1-1,5kg/kk kasvava) lapsi saanut selvästikään tarpeeksi maitoa (vaikka samaan aikaan luovutettiin 3kk aikana yli 20litraa synnytysosastolle) ja kaiken huipuksi väitti meidän toiminnan aiheuttavan lapselle riisitaudin (älkää kysykö en tiedä perusteita).
Lapsen kasvaessa (ja kuopuksen synnyttyä ja kasvaessa osin samoja asioita) tämä mummo ei kyennyt lainkaan hyväksymään lapsen rajoja (herkkä lapsi, kuka ei pitänyt tai pidä edelleenkään iholle luvatta tunkevista ihmisistä) eikä meidän vanhempien asettamia rajoituksia (mm. ei voinut allergioiden yms takia syöttää ihan mitä vaan ja tämähän oli ihan huuhaata).
Nykyään teinien mummo on täysin alkoholisoitunut eivätkä lapsenlapset halua tavata, koska vaikka etukäteen sopisi kyläilyn ei koskaan tiedä onko vastassa selvä, humaltuneena lapsia takaa-ajava (”HALAA MINUA!”) vai jalattomaksi itsensä juonut mummo.
PS. Appi on mukava, ainoastaan tossun alla (mm. alkoholin käytössä on mahdollistaja)
Usein se menee niin, että tyttären äiti on se luotetuin lastenhoitaja. Kun tuntee äitinsä, luottaa helpommin. Itse koin vähän samaa entisten appivanhempieni kanssa. Heillä oli vähättelevä asenne lasten turvallisuuteen. En jättänyt lapsia koskaan heille hoitoon siitä syystä, sillä pihassa oli vesistö ja lapset jätettiin valvomatta pihalle. Kielto ei välttämättä tehoa kaikkiin lapsiin. Oli monia muitakin epäkohtia eli hyvin vanhanaikaiset näkemykset lastenkasvatuksesta.
Omat lapsenlapseni ovat tyttäreni lapsia ja paljon meillä. Olen noudattanut tyttäreni toiveita lastenhoidossa. Jos hän toivoisi että nukun lasten kanssa, en siirtyisi nukkumaan muualle. Pieni asia, mutta epävarmalle äidille iso juttu.
Ehkä miniäsi pelkää, että lapsi herää yöllä ja pelästyy tai miniällä itsellään on kokemusta yöllä heräämisistä ja turvattomuudesta. Älä ainakaan vähättele miniän näkemyksiä. Miehet ovat aina näissä tapauksissa tossukoita, etkä saa tukea pojaltasi. Ehkä hänestä ei ole kasvatusvastuun ottajaa ja siksi teitä kyseenalaistetaan myös vanhempina (miniän taholta). En tiedä, nämä ovat ajatuksia, mitkä kirjoitus herätti. Välttämättä puhuminenkaan ei auta. Nähkää lapsia silloin kun näette. Aina ei voi itse vaikuttaa siihen, miten lastenlasten kanssa asiat menee. Lapset kasvavat ja ehkä miniä uskaltaa jättää heidän teille yöksikin vähän myöhemmin.
Keskustelisin heidän molempien kanssaan tästä asiasta. Kertoen että haluat kunnioittaa heidän toiveita ja vanhemmuutta mutta ettet pystynyt kuumuuden takia nukkumaan koko yötä vieressä. Kerro heille että lapsenlapset ovat sinulle äärimmäisen tärkeitä ja että toivoisit avointa kommunikaatiota. Ja että et tahallaan ole halunnut pettymystä tuottaa.
Itselläni ei ole ikinä ollut vanhempia joille turvallisesti jättää lapsia hoitoon. Kyseessä on ollut siis vaikeat päihde ja mielenterveysongelmat isovanhemmilla eli ei todellakaan mikään pieni asia. Olisin ollut äärimmäisen onnellinen jos vanhempani olisivat halunneet ja kyenneet lapsiani hoitamaan mutta sellaista ei minulle suotu.
Varsinkin eron jälkeen 4 lapsen joka toinen viikko yksinhuoltajana oli todella rankkaa ilman tukiverkostoja.
Toivon että pääsette keskusteluyhteyteen.
Lasten isällä tulisi olla sananvaltaa asioihin ja niiden mittasuhteisiin myös. Olen surullinen puolestanne 💔
Jo aloituksessa särähtää korvaan kun ensimmäisellä miniä kokelaalla oli sitä ongelmaa ja nyt toisella sitten tätä ongelmaa.(kaikilla meillä valitettavasti jossain kohtaa elämässä). En tiedä mutta laittoi itseni miettimään mistä tässä koko hommassa saattaisi olla ehkä pohjimmiltaan kuitenkin kyse. Luotto ei kohtaa jostain syystä ollenkaan. Voisiko olla että mummokin nyt vähättelee het kättelyssä niitä nuorempia naisia koska kirjoitat useaan otteeseen lastenlastesi äidistä vain KOKELAANA taas sinulle. Voisiko tässä olla tarkastelun paikkaa mahdollisesti? Sitä energiaa mitä usein antaa niin myös saa vastapalloonkin. Ja viimeisenä se että tahtoisit moittia tätä ”kokelasta” hänen äidilleen kertoo että et kohtele miniääsi lastenlastesi ihan aikuisena äitinä ja vertaisenasi naisena..vaan pikemminkin naapurin tyttönä jota jonkun pitäisi sättiä ja ojentaa pahanteosta.
Mietin vain metin vain..että miltähän se hänestä on jo alunalkaenkin naisena ja lastenlastesi äitinä tuntunut (olla vain ongelmainen jatkuva kokelas sinulle).
Miniäsi on sinun lastenlasten äiti, eipä sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin antaa hänen olla heidän äiti, ilman arvostelua. Jos haluat parantaa välejäsi lapsenlapsiin, niin sinun on ensin hyväksyttävä miniäsi sellaisena kuin hän on ja opeteltava näkemään hyvät puolet hänen ominaisuuksissaan. Kuitenkin hän rakastaa lastaan ja haluaa vain hänelle parasta mahdollista hoitoa. Ja se on hänen tehtävänä äitinä, ei sinun.
Nyt kerrot tästä omalle pojallesi mitä tapahtui. Kait nyt aikuinen mies ymmärtää. Samalla kerrot kuinka loukkaantunut olet. Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi.