Apua miniäni on kontrollifriikki
Huono Äiti sai avautumisen mummolta:
”Siis apua. Ensin oli pojan avovaimo sosiaalisesta kauhusta kärsivä ja nyt on uusi sitten kaikkea pelkäävä ja kontrolli riikki. Olen tuntenut jo kauan aikaa, että uusi avovaimo ei luota pojan kykyyn hoitaa heidän kahta yhteistä lastaan. Pojalla on myös lapsi ensimmäisestä suhteestaan. Tyttö on isänsä luona vuoroviikoin. Minä olen mummona aina ollut tärkeä tytölle ja hän on viettänyt paljon aikaa minun ja mieheni kanssa. Myös tämä yhteys on huononemassa nyt.
Poika ei enää tule piipahtamaan tytön kanssa luonamme muuten kuin jos minä tarjoan heille ruuat. Minulla ei ole samanlaista hyvää suhdetta kahteen nuorempaan lapsenlapseen, koska olen jo kauan tuntenut että uusi miniäkokelas ei luota edes minun kykyyn hoitaa tyttöjä. Minulle tulee useasti huono olo kun käyn heidän luonaan. Tunnen itseni vartioiuduksi ja pienikin vahinko tyttöjen kanssa tekee minusta epävarman.
Menneenä viikonloppuna halusin että vanhin ja keskimmäinen lapsenlapsi nukkuisivat meidän luona. Keskimmäinen ei vielä koskaan ollut nukkunut meillä vain ainoastaan äitinsä äidin luona. Hän ei ole enää ihan pieni. Syy siihen, että ei ole nukkunut meillä on että äitinsä ei luota siihen että tyttö saa hyvää hoitoa meillä. Vanhin lapsenlapsi saa kyllä nukkua meillä.
Vaikka olen ilmiselvästi saanut kasvatettua kolme lasta ilman isompia vahinkoja ja olen ammatiltani opettaja niin ei ilmeisesti ole tarpeeksi taitoja hoitaa lapsenlapsia.
Nyt kumminkin saatiin viettää ilta ja yö tyttöjen kanssa. Sain ohjeet miten minun piti toimia nuoremman lapsenlapsen kanssa. Häntä ei missään tapauksessa saanut jättää nukkumaan yksin, ilman aikuista, vaan minun piti ehdottomasti nukkua samassa huoneessa. Nukuinkin samassa huoneessa tyttöjen kanssa aamuyöhön asti mutta kun heräsin keskellä yötä niin huoneessa oli niin kuuma että siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan. Tätä en olisi saanut tehdä.
Illemmmalla sain puhelun miniäkokelaalta. Hän soittaa harvoin, jos koskaan minulle. Säikähdin että nyt oli sattunut jotain. Hän kertoi olevansa tosi pettynyt minuun, koska en ollutkaan nukkunut samassa huoneessa hänen tyttären kanssa. Ei kuulemma voi enää luottaa minuun ollenkaan.
En ole uskaltanut sanoa asiasta miehelleni mitään koska tiedän hänen mielipiteen miniästä. Haluaisin niin kertoa asiasta pojalle mutta en haluaisi pilata meidänkin välejä. Kaikista eniten haluan kertoa tytön äidille kuinka loukkaantunut olen asiasta. Olen yrittänyt kaikin tavoin saada yhtä hyvät välit nuorempaankin lapsenlapseen mutta nyt en halua edes käydä heillä. Työkaverit ovat ainoat jotka tietävät tästä ja kehottivat minua vain unohtamaan koko juttu mutta en pysty unohtamaan. Elämä tulee hankalaksi jos yhteys katkeaa kokonaan, me asumme samassa kaupungissa ja poika ja lapsenlapset ovat tärkeitä minulle.”
Nimimerkki Mummo
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 60 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Niin, mitä mieltä se mies on miniästä, jos hänelle ei voi puhua asiasta?
Kannattaa miettiä, miksi pitäisi päästä kertomaan loukkaantumisesta yhtään kenellekään.
__
Tämä. Kukaan ei ole tuon mummon tunteista vastuussa kuin mummo itse. Miksi rajojen vetäminen aiheuttaa loukkaantumista? Onko mummolla taipumusta narsismiin?
Anopille semmosta asiaa mietintämyssyyn, että mikä sinua vaivaa? Jos lapsenlapset on tärkeitä, mikset osoita heillekin arvostavasi toisten vanhempien kasvatustyylejä. Tässäkin taas häiriintyneesti sätitään naisten välisiä suhteita ja näkemyseroja, mutta tuliko mieleen että ehkä tuo asenne ”sain kaikki pidettyä hengissä, olen opettaja!” on ihan tosi rasittavaa. Kyseenalaistan ison myös, että miten hyvin olet sen poikasi kasvattanut jos aina valitsee puolisoita jotka ei sulle kelpaa. Miksi hänen suhteet eivät kestä? Johtuisiko kenties hirviöanopista.
Jos olisin luvannut nukkua samassa huoneessa lastenlasten kanssa, niin olisin myös tehnyt kuten sovittiin. Olisin sitten vaikka valvonut heidän vierellään. Jos oli jo ennakkoon tiedossa, että sanomista voi tulla, yrittäisin kaikin keinoin pitää sopua yllä.
Kannattaa miettiä, miksi pitäisi päästä kertomaan loukkaantumisesta yhtään kenellekään. Rakentaisiko se luottamusta? Kannattaa päästää omista tunteista irti ja keskittyä olennaiseen. Päämääränä pitäisi olla lapsenlapsen paras ja hyvien välien luominen. Kun pienen lapsen paras (ja se on läheiset, turvalliset ihmiset ja läheisten ihmisten hyvät välit) asetetaan etusijalle, jättää aikuinen omat loukkaantumisen tunteensa sivuun ja keskittyy olemaan rakentava. Lapsille tulee ”paha mieli”, aikuiset keskustelevat asioista rauhassa. Tiedän, että jotkut äidit ovat pelokkaita ja epävarmoja ja siksi haluavat kontrolloida asioita, mutta lapsen paras on heilläkin mielessä aina. Suosittelisin, että suhtautuisit miniääsi niin kuin kehen tahansa tukea tarvitsevaan ihmiseen; kunnioituksella, tukien hänen oman itseluottamuksensa vahvistumista ja luomalla uskoa itseensä ja maailmaan, siihen että kaikki menee hyvin ja keskustelemalla siitä, että vanhemmuudessa voi onnistua monella eri tavalla. Tottakai kannattaa tuoda esiin vaihtoehtoisia ajatusmalleja ja tapoja, mutta kunnioittavasti ja perustellen sitten, kun luottamus on luotu. Voi ohjata toista miettimään toiselta kannalta vähän kysyen, ei jyräten ja tosiasiana paukauttaen. Kannattaa kysyä perusteluja toisen oudolta tuntuville käyttäytymismalleille tai säännöille. Usein siellä on taustalla epävarmuus tai pelko tai joku oma lapsuuskokemus tai lapsella on jokin erityistilanne ehkä menossa, jolloin toimitaan ulos päin ehkä vähän ”ylihuolehtivasti”. Suosittelisin aloittamaan siitä, että suhtaudut miniääsi ihan miniänä, ei kokelaana, aika vahvaa sitoutumista perheen perustaminen poikasi kanssa jo osoittaa ja täysi-ikäinenkin hän taitaa olla, eli aikuinen nainen, ei tyttö. Pyydä anteeksi, kysy perusteluja säännöille, katso sormien läpi asioita ja nosta kunnioittavasti kissa pöydälle asioista, joihin pidät lapsen parhaan vuoksi tarpeellisena jollain tavalla puuttua.
Kannattaa puuttua lastenlasten kasvatukseen vain silloin, jos ajattelee, että siinä on jotain lapsen turvallisen kehityksen kannalta vaarallista ja/tai vanhemmat näyttävät uuvuttavan itsensä vaatimalla itseltään liikaa vanhemmuudessa. Muutoin se aika meni jo omien lasten kanssa.
Itsellä meinasi mennä hormoonihuuruissa esikoisen kanssa kontrolloinniksi ja ylivarjeluksi homma. Siinä kohtaa oli ihan oikein, että läheiseni sanoi suoraan, että nyt menee yli ja lopeta. Mutta hän oli hyvin läheinen, eikä arvostellut ja itsekin tiesin hänen olevan oikeassa. Oli helpottavaakin, että joku muu käski luottaa, sain luvalla hellittää.
Olipa sekava tarina. Tulee oma anoppi mieleen 🫣 Ala elää omaa elämää ja jätä muiden vahtiminen vähemmälle
Nyt olet kyllä itse raskas anoppi.
Sinun poikasi lasten äiti on sinun miniäsi, ei mikään kokelas… eikä hän myöskään ole mikään keskenkasvuinen tyttö, jonka tekemisistä sinun pitäisi kannella hänen äidilleen. Olen itsekin jo isoäiti-ikäinen, neljän jo aikuisen tyttären äiti ja lastentarhanopettaja. Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta ikäni puolesta osaan samaistua myös isovanhempiin. Ymmärrän, että esim. kuumuudessa on mahdotonta nukkua, eikä sitä pitäisi keneltäkään vaatia. Mutta nyt jää se toisen osapuolen näkökulma tässä kuulematta. Itselläni meni aikoinaan välit ex-anoppiini, joka oli kontrollifriikki, pahansuopa, juoruilija ja kateellinen ja jonka poika ei vaan yksinkertaisesti kyennyt minua siinä mustamaalaamisessa puolustamaan. Ero tuli, ja se oli elämäni paras päätös.
Miksi sun täytyy saada määrätä miniää? Miksi painostat lasta yökylään? Mummot ja vaarit eivät päätä, milloin lapset yökyläilee, vaan äiti ja isä.
Sain kauhean ahdistuksen kuin luin tekstiä. En ihmettele, miksi teillä on miniän kanssa viileät välit.
Anna perheen elää rauhassa omaa elämää. Yökyläilyt tulevat kuvioihin sitten kun siihen kaikki ovat valmiita- muukin kuin mummo!
Lapsen ei ole mikään pakko yökyläillä mikäli se ei tunnu kivalta, sinä et sitä päätä!
Tuossa on myös varmasti taustalla jotain, eli esimerkiksi syy sille, miksi ei luoteta.
Sanotaan, että useat ihmiset vaistoaa, tässäkin tapauksessa miniäsi aistii jotain kenties.
Kaikista eniten haluan kertoa tytön äidille kuinka loukkaantunut olen asiasta.
Mikä estää?
Voi mummeli parka. Etkö saa määrätä poikasi elämästä ja hänen vaimonsa lapsen elämästä. Oletko tottunut määräämään kaikesta ja nyt joku sanookin vastaan. Ilmakollakin onnistuu nykyään. Siitä vaan valitsemaan vankilan tai hautapaikan. Saat ihan itse ”aikuisena” päättää.
Kyllä suurin osa anopeista, varsinkin poikien äidit ovat ihan laittoman kipeitä. Seuraava hallitus kun varmaan taas on vassareita täynnä voisi tehdä aloitteen että poikien vanhemmat eivät saa olla tekemisissä lastensa perheiden kanssa jos heille lapsia ilmaantunut. Ja mikäli ovat niin heidät toimitetaan keskitysleirille rikkaiden suvaitsemattomien perijöiden kanssa. Sopivaa itseänsä täynnä olevaa seuraa olisivat keskenänsä.
Jokaisen kontrolloivan miniän takana on huono äiti ja paska isä eli juuri n 60 vuotiaita henkisestikin kyvyttömiä appivanhempia. Itse mokanneet omien lastensa kasvatuksen. Pahimpia ovat juuri nuo ”alan ammattilaiset” jotka yrittävät parhaansa tuhota lastensa liitot muka tietämättään. Tosiasia että heidän pojilleen ei vaan kukaan ole riittävä heidän mielestään. Ellei ymmärrä mennä itse saunan taakse niin voisi lähteä Siperiaan ja jättää lapset rauhaan. Yleinen nimi toistuu paskoissa anopeissakin
En usko näiden höpöhöpömummojen juttuja. Niin karsee kokemus omasta anopista. Kertoo tietysti vain osan tarinasta tämäkin mummo.