Apua, minulla on ihan ihmeellinen mies!!
”Hyvät siskot. Minulla on ihan hirveä ongelma mieheni kanssa. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. Tuntuu, että kukaan ei koskaan ole ollut tässä samassa tilanteessa, ja joudun kantamaan kaikki nämä tunteet yksinäni.
Mutta nyt on pakko avautua jonnekin.
Olemme olleet mieheni kanssa jo jonkin aikaa yhdessä. Epäilin heti ensitapaamisesta alkaen, että hänessä on jotain erikoista. Kun tutustuimme paremmin tämä tunne vahvistui. En kuitenkaan halunnut erota, sillä jokin miehen toiminnassa vetosi minuun…
En uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Joskus ohimennen mainitsin kavereilleni, mutta he suhtautuivat niin oudosti että en viitsinyt jatkaa. Kukaan ei tainnut uskoa, että puhun totta. He väittivät myös että mies on kiero ja hänellä on taka-ajatuksia.
Sellaista ei kuitenkaan ole ilmennyt. Ehkä minä olen vain niin sinisilmäinen. Olen tottunut miehen tapoihin ja siksi hyväksyn ne, vaikka kieltämättä välillä mietin että onko tämä ihan normaalia.
Miehen käytös ei ole tässä vuosien aikana muuttunut, enkä usko että tulee muuttumaankaan. Hän on tuollainen ihminen, enkä minä mahda sille asialle mitään. Pakko vain hyväksyä.
Mies saattaa esimerkiksi tehdä ruoan valmiiksi ja hoitaa tiskitkin. Hän käy oma-aloitteisesti kaupassa ja tuo joskus jonkun pienen yllätyksenkin.
Kotona hän siivoaa omat jälkensä ja tarttuu mukisematta imuriin.
Mies hoitaa lapsiaan ja muistaa heidän asioitaan. Hän varaa neuvola-ajat ja hammaslääkärit ja kuittaa Wilma-viestit.
Voin luottaa häneen. Hän keskustelee asioista avoimesti ja kuuntelee minun juttujani. Hän myös vähintäänkin esittää kiinnostunutta niistä!
Hänellä on omia harrastuksia ja menoja, mutta neuvottelemme niistä etukäteen ja meillä molemmilla on vapaus tehdä asioita.
Mies myös pitää huolta hygieniastaan ja pukeutuu siististi. Lisäksi hän kehuu että näytän hänen mielestään nätiltä. Sängyssäkin meillä molemmilla on kivaa!
Sellaista…voitteko kuvitella. Tämä on ihan hirveä tilanne. Kaipaan vertaistukea! Minun aviomieheni on hyvä eikä hänessä ei ole vikoja. Minä en ollenkaan pysty osallistumaan naisten iltojen keskusteluun! Mitä ihmettä voin tehdä?!”
Tämä kirjoitus on fiktiivinen kertomus Huonon Äidin lukijan ehdotuksen pohjalta. Ehkä sullakin on siellä kotona tai kainalossa hyvä kumppani. Mutta huomaatko sitä millainen hän on, vai juututko valittamaan pikkuasioista?
Miehistä valittaminen on monille meistä naisista enemmänkin harrastus kuin aito huolenaihe. Se voi olla hauskaa ja terapeuttista. Mutta kummasta on suhteen kannalta enemmän hyötyä, siitä että keskittyy negatiiviseen vai siitä että keskittyy positiiviseen?
Jokainen voi miettiä itse, kannattaako huonoon suhteeseen jäädä. Mutta jos suhteessa ja kumppanissa ei ole mitään oikeaa, ratkaisevaa vikaa, ei ehkä kannata valittaa pelkästään tavan vuoksi!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 50 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hmmm.. mielenkiintoinen kirjoitus. Oma tilanne on mies osoittaa mielenkiinnon romahdukden merkkeja. Kauppareissut venyy ja kaverit ja mutsinsa menee perheemme hyvin voinnin edelle.
Sanoo et jos haluaisin lapsen kanssa palata koti Suomeen joudumme palaamaan kaksistaan lapseni kanssa. Puhelin on uusi puoliso joka on vessassakin mukana. Aamulla heti nousee ja alkaa viestit lukemaan menee WC hen. Olen ruvennut pohtimaan haluaako erota? Mamman poika kun on niin eihan me perhe paljon merkata sille. Oon jumissa oisko sulla antaa vinkkei?
Jos ihmisillä sanotaan olevan erilaisia tapoja osoittaa rakkautta, miehelläni on ne kaikki tavat luonnostaan. Toisinaan tunnen huonommuutta siitä, etten osaa olla niin hyvä osoittamaan rakkautta ja huomioimaan arjessa kuin hän on. Hän sujuvasti hoitaa asiat ilman valitusta, kuuntelee ja keskustelee. Toki hänelläkin omia heikkouksia on, kuten meillä kaikilla, mutta kokonaisuudessaan ja parisuhteen kannalta hän on lähes täydellinen. Vuosia olemme olleet jo yhdessä eli alkukoreutta se ei enää ole. Täytyy kyllä sanoa, että alussa olin hyvin skeptinen sen suhteen, että tilanne jatkuisi tällaisena. Hän tekee minustakin paremman ihmisen.
Eihän tuollaisia miehiä kai oikeesti olekaan? Vai onko??
Melkein 6 vuotta yhdessä eikä vieläkään ole mitään valittamista! Rakastan!
Minulla on myös (tällä kertaa reaalimaailmassa) hyvä mies 😃 Tai no, juuri sopiva minulle. Edelleen lähes vuosikymmenen jälkeen yhtä ihastunut minuun. Kehuu, pussaa, auttaa kaikessa, ottaa kainaloon ja on aina valmis tukemaan minua ihan missä vain. Huolehtii siitä, että minun lääkäriaika tulee varattua, katsastaa minun autoni, huolehtii siitä, että minun autossa ja kodissa on kaikki asiat kunnossa. Ja ei todellakaan tarvitse edes pyytää. Useimmiten hän huolehtii kaikesta vaikka vastoin tahtoani 😅 Tähän väliin ehkä hyvä mainita, että minulla on ADHD ja en sitten niin millään haluaisi hoitaa pakollisia asioita. En edes haluaisi puhua niistä miehen kanssa sen vertaa, että voisin antaa hänen huolehtia niistä. Joten siis sen takia vastentahtoani. Mutta lopulta, hyvä kun edes jompikumpi meistä hoitaa. Asumme erillään, joten yleensä molemmat hoitavat oman kotinsa siisteyden. Mutta mies aina meillä ollessaan silti tyhjentää astianpesukoneen 🙂 Se on yksi minun inhokkihommista. Miehellä on paljon harrastuksia tietokoneellaan, joka varmasti jonkun toisen naisen mielestä olisi huono asia. Minä kuitenkin olen todella introvertti, ja juuri nytkin olen erittäin tyytyväinen, että mies on koneellaan, jotta minä saan omaa aikaa omassa huoneessani 🙂 Tykkään siitä, että olemme samassa osoitteessa (tosin ei ihan koko aikaa), mutta arvostan erityisesti sitä, että mies ei vaadi minulta mitään, vaan on oikein tyytyväinen peliensä kanssa 🙂 Tiedän oikein hyvin, että meidän suhde ei toimisi kaikille. Mutta meille se toimii juuri täydellisesti ♥️ Ja ainiin, komeakin se on vielä! Ja hyvä sängyssä 😏
Ps. Juuri äsken se mies tuli minun huoneeseeni ja halusi jutella. Juttelin sen kohteliaat 5 min ja sitten ilmoitin, että hän voisi jättää minut rauhaan 😅 Ja meillä tämä on ihan ok. Mies ei todellakaan pahoita mieltänsä siitä, vaan vuosien aikana hän on jo oppinut tuntemaan minut tarpeeksi hyvin 🙂
En usko joulupukkiin enkä pääsiäispupuihin, en myöskään tähän fiktiiviseen, joka naisen märkään uneen, joka tässä oli kuvattu 🤣
Mutta, jos jossain tällainen helmi on, niin täällä on paikka auki, saa lähettää meille!
Ei oo nimittäin meilläpäin näkyny tämmöstä 😉
Luulin, että minullakin on tuollainen mies. Kunnes selvisi, että hän oli ottanut vakipanon ja uuden perheen itselleen. Ja nyt sitten selvisi minulle, että hän on pettänyt minua todella kauan. Joten ei nyt tainnut minusta vertaistueksi olla.
Melkein on tuota sorttia. Kummallista ja parasta on se, että sietää minua, joka en ole erityisen täydellinen (paitsi tuon mielestä). Yli 30 vuotta takana ja kuopus lentää pian pesästä. Yhdessä on kasvettu yhteen.
Sori, ei pysty samaistumaan. Minun miehelläni on paljon vikoja ja valitan niistä kavereideni lisäksi myös miehelle itselleen.
Kiva lukee joskus positiivistakin kun kaikki yleensä valittaa kaikesta.
Minullakin on tuollainen mies. Ei fiktiivinen vaan ihan lihallinen ja todellinen.
Minulla on myös mies joka laittaa ruokaa, tiskaa ja siivoaa. Ei tarvitse sanoa mitään erikseen. Exä puhui alussa että on tuommonen samalainen mutta paljastui ihan muuksi
Joo, työkaverilla on, me muijat sitä työpaikan kahvipöydässä kovasti kadehditaan ja kehutaan, kun kuullaan juttuja, mitä arkisia ihanuuksia se taas on keksinyt. Vaikka olis vaan siivousta ja kokkaustakin. Tosin se kyllä tekee paljon muutakin, ja myös kehuu rouvaansa kaiken päälle. Mutta tällä työkaverilla on takanaan myös aiempi raskas ja toimimaton avioliittokin, jossa tuli aika lailla p…aa niskaan, joten kyllä se tän hienon miehen on niiiiin ansainnutkin loppuelämäänsä sulostuttamaan.
Meillä kans työpaikalla nainen, jonka mies tekee aina kaikki sen lounaat. Siis, kokkaa edellisenä iltana ja joskus jopa tuo sen ruoan sille töihin. Tekee kuulemma kotitöitä ja hoitaa lapsia, kahta, samoin käy itse vaativissa töissä ja maksaa kaikki perheen laskut. Tää nainen sen sijaan on ihastunut meidän työkaveriin ihan korviansa myöden ja heittää jopa törkeää läppää meidän edes. Miten se hoitais sen miehen missä ja milloin jne. Sillä on kuulemma myös seksiasiat hyvin sen liitossa. Mies on huomaavainen ja hyvin varustettu, ei vaadi mitään ihmeellistä ja nainenkin saa.
Vissiin heillä on sitten kai niin, että mies on niin rakastunut, ettei tajua jäävänsä suhteessa miinuksen puolelle. Ollaan me nähty siis mies, on komea ja pitkä, mut niin on nainen tosi kaunis myös. Ihmettelen vaan sitä, miksei hän osaa arvostaa sitten miestään senkään vertaa, ettei meille muille lauo typeriä haaveilujaan työkaveristamme. Aivan varmasti heillä olisi seksisuhde, ellei ole jo. Nainen ei kuulemma koskaan eroaisi omasta miehestä, mut hei, eroaisiko joku muu? Mies kuulemma myös tietää, että naisella on ollut erilaisia suhdesotkuja varattujen miesten kanssa, mutta ei välitä. Ehkä he molemmat saavat käydä vieraissa, vaikka eivät ole kuulemma mitään sellaista sopineet.
Niiiin…
Mulla myös on tuommoinen mies ja sen vuoksi parisuhdekin kukoistaa!
Mulla on tuohon suuntaan oleva mies. Teköö ruokaa, siivoaakin joskus, käy kaupas, ostaa joskus ylläreitä, osaa olla muksujen kans, teköö mitä mä toivon ja haluan, eikä ainakaa tietääkseni ole pettäjä tyyppiä, lasken hänet luotettavaksi. 😂 Hoitaa taloon asioota enee ja mä enee lasten asioota. Mutta on tempperamenttinen ja äksy niin ku minäkin, varsinkin jos ei oo hetkeen ollu kahdenkeskistä aikaa niin ”sen näkee naamasta” 🤣🤣🤣. Ei varsinaisesti useinkaa riidellä ku molemmat tietää jo toisensa. Joskus tuloo suukopua ja lujaa. Välillä ärsyttää ku toinen ei tee jotakin, mutta minä koitan muistuttaa itteeni että mun mies teköö paljon semmoosta mitä mä en tee.
Mut ei ole alkoholisti,narsisti, ei oo peli yms riippuvainen… ei mikää pelkkä sohvaperuna…. ei hakkaa jne.
Olemme ollut uusperhe vuodesta 1997. Lapsia kasvatettu yhdessä 5 kolme minun ja kaksi hänen. Kaikki on sujunut hienosti. Erimielisyyksiä ei juuri ole ollut, jos jotain nekin mielipideeroja joistain olemattomista asioista. Nykyisin lapsenlapsia 5 kaikki yhtä rakkaita. Mies on oikea ”Puuha-Pete” tekee kaikkea niin kotitöitä kuin pihahommiakin. Ja paljon tehdään yhdessä. Rakkaus on vain kasvanut suhteen vanhetessa ja pystytään kaikista asioista puhumaan. Harrastuksia on yhteisiä ja erikseen ..elämä on laiffia ❤
Mussa toi kirjoitus herätti ärsytystä. Tuntui ,että oma kehu haisee rankasti. Mun mieheni ei ole mitään noista mainituista seikoista. Hän syö ,nukkuu ,selaa nettiä ,lukee ja katsoo telkkua . On oikeesti hiukan outo ja kerää katseita ohikulkijoilta. Mä olen meidän perheen pomo,teen kaikki päätökset yleensä itse,jopa asuntokaupat,koska häntä ei kiinnosta. Miksi sitten olemme naimisissa?Koska hän on äärettömän kiltti, rauhallinen ja 100 prosenttisen luotettava. Nuorena hän oli tosi komea,nappisilmäinen ,hiukan surumielisen näköinen runoilija. Nyt sellainen hellyttävä könttyrä. Meillä on viehättävä nuori tyttö ja perheessämme ei koskaan riidellä lukuunottamatta paria ekaa vuotta. Meillä on tappavan tylsää varmaan jonkun mielestä,mutta minusta on kivaa ettei tarvitse pelätä eikä riidellä kotona. Meitä haukutaan lämminhenkiseksi perheeksi. Arvostan rauhaa,joka kodissamme on. Alkuvuosina kaipasin tukea ja sitä ,että mies ottaisi vastuuta enemmän, osallistuisi kotitöihin ja olisi muutenkin läsnä enemmän. Kun sitä ei tapahtunut,piti minun ottaa vastuu perheen luotsaamisesta jo lapsenkin takia. En siis halua olla pomo ,mutta minun on ollut pakko olla sitä. En kannata avioeroa,koska mies on muutoin ihan ok. Äitinsä kasvattama ja siskojensa keskellä kasvanut.Yksinhuoltajana elämäni ei olisi muuttunut suuntaan eikä toiseen. Uuden parisuhteen luominen ei kiinnosta,koska olen tottunut määräämään niin moniko mies sellaista naista kestäisikään?
Hienostk kirjoitat.Kirjoitaisitko joskus,että mies on hyvä ja ihana,mitta hän ei koskaan lähedty tai kosketa vaimoaan.Hän om pienenä kokenut pelkoa ja jotain sellaista,että kosketud tuntuu pahalta.Kirjoiytaistko miltä lähes 40 vuotta avioliitossa tuntuu ilman läheisyuttä.Ilman kosketuksia ja pusuja.Onko väärin kaivata niitä ja onko väärin ottaa niitä vadtaan joltakin toiselta,vaikka on uskollinen puolidolleen?
Minulla ollut sellainen mies jo 36 vuotta. Ainahan se aurinko ei paista, mutta myrskyn jälkeen poutaa. Mutta mieheni huomioi aina minut ja osallistuu kotitöihin, tuo kukkia merkkipäivänä ja valmistaa ihania ruokia. Vastaavasti yritän huomioida hänet, ja molemmilla saa olla toki omat menonsa myös.
En osaa erityisemmin ilakoida kotitöiden tasa-arvoisuudesta, koska minusta se on ihan lähtökohta. Nainen ei ole syntynyt piiaksi.
Eikä mies maksajaksi, vaikka saisi parempaa palkkaa. Silti mies on se maksaja vain siksi, koska saa parempaa palkkaa. Silloin ei nurista, vaan perätään logiikkaa. Sama pätee kotitöissä: jos se mies jo alkuunsa maksaa enemmän, on hänellä oikeus laistaa kotitöistä tai edes lastenhoidosta. Se on tasa-arvoa! Kompromissit, jotta yhteinen elämä sujuisi molempia tyydyttäen, eikä niin, että päsmäröidään päälle koska tasa-arvo, mutta unohdetaan se itselle sopivissa kohdissa.
Meillä on hyvin samanlainen tilanne ja tuntuu, ettei kukaan osaa auttaa. Olen aivan pulassa. Miten kuuluu suhtautua siihen, kun tulen töistä ja mies on käynyt kaupassa, ruokkinut lapset ja huolehtinut, että minulla on maittava ja terveellinen ateria valmiina. Pyykit pessyt siinä sivussa.
Meillä on vieläpä uusperhe ja huolehtii samoin minun lapsistani. Sangen epäilyttävää!
Nyt me sitten ollaan vielä menossa naimisiin. Koska mies haluaa myös. Ja osallistuu järjestelyihin.
Mihin tämä maailma on menossa, kysynpä vain!