Askarrellaanpaskarrellaan hilihei!
Glitterit sohvalla ja sormivärit päiväpeitossa. Nysväätkö puolipäivää pumpulipallojen kimpussa vai palaako käämit jo ensimmäisiä jätskitikkuja yhteen liimatessa?
Lapset ovat kaikki omalla tavallaan luovia pikku mestareita tuottamaan jos jonkinnäköisiä tuotoksia, joita sitten pinotaan lipastojen päälle ja vaatehuoneen hyllyille. Lopputulos nostattaa ylpeän hymyn äidin huulille, mutta ennen sitä on siivottava sotkut, muistuttaa Kolmen pojan äiti.
”Rakastan taidetta, hienoja tussipiirroksia sekä pastellisävyisiä vesivärimaalauksia. Savesta tehdyt hahmot on hauskoja ja arvostan käsityömyyjäisten antia ihan huikeasti. Itsetehty kortti on aina ihan eri juttu kuin kaupan massatuote. Askartelu on kivaa, ja kaikkien taidepläjäysten kyhäily ylipäätään, mutta pliis voisko joku muu siivota?!
Meillä asuu taiteilijasielu. Ihana, valloittava, luova ja äärimmäisen taitava sellainen. Hän väsää tonttumobilen huovanriekaleista ja viinipullonkorkeista, rakentaa pilvenpiirtäjän vanhasta ilmastointiputkesta ja liimaa maailmankaikkeuden napeista. Olen ylpeänä ihailemassa piirroksia, maalauksia ja askartelutuotoksia, mutta samalla repimässä pääni kaljuksi sen kaaoksen kanssa. Lapsen kanssa väännetään siitä, saako jokaikisen mutaojasta löytyneen pesuainekanisterin säilyttää askartelua varten ja voisimmeko harrastaa kiertäviä näyttelyitä, sillä alkaa niinku toi tila loppua joka puolelta asuntoa. Ja ne tuotokset ei ole mitään miniatyyrejä!
En missään nimessä tahdo tappaa luovuuden kukkaa vaan päinvastoin kannustaa poikaa käyttämään värejä ja materiaaleja. Ne materiaalit voisivat vain pysyä hillityllä tontilla, eikä vaeltaa liimapintoineen pitkin kämppää. Irtosilmiä paljastuu eteisen maton alta, kaksipuolinen teippi vessan pöntön takaa ja paperisuljua ihan kaikkialta. En huijaa kun totean, että joulukorttiaskartelun jälkeen glitteriä löytyi niin jääkaapin sisältä kuin parvekkeen kaiteesta.
Vaistomaisesti kurtistan kulmiani kun kuulen jotain seuraavista: ”tehdäänkö sormiväreillä”, ”me halutaan maalata” tai ”saadaanko ne uudet muovailuvahat”. Totta kai murulaiset tekevät ja saavat, mutta kolmen kopla onnistuu kyllä niin totaalisen sotkun saamaan aikaan, että sitä siivotessa vierähtää useampi tovinen. Itse asiassa mulla oli tapana leipoakin paljon useammin ennen lapsia, mistä lie johtuen? Nykyään on kuusi apukättä, ja jokainen niistä käsistä on yleensä siirappinen, jauhoinen sekä rasvainen. Mielellämme teemme yhdessä paakkelssia, mutta sen jälkeen vaaditaankin taas kuukauden parin toipumistauko sessiosta.
Ja koska se ei voi kohdallani olla täydellisyyden tavoittelua tai yltiösiisteyttä, niin epäilen syyksi ihan puhdasta laiskuutta. On vain niin hiton työlästä hinkata muovailuvahaa irti tapetista ja sohvanpäällisestä tai poimia kiiltotähtiä karvalankamatolta, että ilmankin pärjään. Joskus toki hyöty voittaa haitat, esimerkiksi silloin kun pojalla oli kaveri kylässä ja he yhdessä näpersivät hama-helmillä parisen tuntia todella keskittyneesti. Poissa oli pyssyleikit, kimeä kiljunta ja kaatuvat esineet. Kyllä mä silloin ihan hyvillä mielin voin noukkia värikkäitä muovinkappaleita pöydän alta vielä puoliltaöin.
Tästä johtuen meidän jengille sopii mitä parhaiten erilaiset katukarnevaalit tai järjestetyt korttipajat, joissa touhutaan vinkeästi muutama tunti ja höyhenet pöllyten, naama öljyväreissä. Sitten siivotaan koko porukka yhdessä tuumin, ilman muistuttamista sen tusinannen kerran että hopihopi liimat pois. Tekijöille jää upeat taideteokset ja äidille selvästi enemmän hermonrippeitä.”
Kyllä ne hermot kiristää joskus ilman kiiltoliimaakin. Muistatteko vielä vuoropuhelun kotiterapeutin kanssa? ”Elän keskellä kaaosta. Koska minulla ei ole varaa life coachiin, joka ratkaisi kaaokseni, soitin ystävälleni, joka on tosi tolkun ihminen ja ylempi insinööri. Hän ryhtyi ilmaiseksi kotiterapeutikseni pienen kiristyksen jälkeen..” Lue koko stoori täältä!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hih hih 😀 Täällä on nainen, joka on ollut juuri tuollainen pikkutyttö. Oma äitini on kertonut, miten hän tuskaili sen paperimäärän kanssa. Taidetta syntyi loputtomalla tahdilla ja kun ei olisi millään raaskinut mitään heittää poiskaan, mutta pakkohan se oli.
Ja olen ihan samanlainen edelleen! Onneksi vanhempani ruokkivat ja kannustivat. Käsi- ja taideteollinen tuli käytyä ja yhä teen kaikenlaista. Mieheni on nyt se, joka ei käsitä tavaramäärää ja romua nurkissa.
Meidän poikamme onkin sitten samaa laatua kuin minä. Harkitsen jo vanhan hallin ostamista…. 😉