”Bioäiti sabotoi ja kiusaa – eniten kärsii lapsi”
Vähän aikaa sitten Huonossa Äidissä julkaistu avautuminen, jossa äiti kertoi että lapsen vaatteet katoavat etävanhemman luona, tai vähintään joutuvat sabotoinnin kohteiksi. Avautuminen herätti paljon keskustelua, kuten tämän erään bonusäidin lähettämän kirjoituksen, jossa on kyseessä samankaltainen tilanne, mutta näkökulma on eri:
”Avautumisen tilanne on kuin suoraan meidän kuvio, paitsi että meidän perhe on tuollainen ”hirveäksi väitetty etäperhe”.
Meidän tapauksessamme äiti sanoittaa juurikin samanlaisia väitteitä. Hänellä on mielenterveysongelmia, ja saa apua niihin vaivoihin ammattiauttajalta sekä kunnan perhetyöstä. Isän perheessä ei ole mielenterveys-, eikä päihdeongelmia. Isä ja äitipuoli ovat ihan normaaleja työssäkäyviä aikuisia.
Erosta on vuosia. Tänä aikana äiti on tehtaillut lukuisia perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia. Lasta on jopa poliisi käynyt koululla haastattelemassa koskien väitettyä pahoinpitelyä (isä syytettynä pahoinpitelystä äidin toimesta). Koko ajan on jotain ongelmaa, ja kaikki ilmoitukset on todettu perättömiksi. Mutta ne jatkuvat vain! Miten olla lapsen elämässä turvallisina aikuisina, kun äiti sabotoi ja kiusaa vuodesta toiseen.
Myös meillä on tällä hetkellä vaateongelma. Äiti haluaisi kuvata lapsen alasti sekä isän luo lähtiessä että palatessa. Samoin jokaisen vaatekappaleen, mitkä lapsi päällensä pukee. Lastenvalvojalla on sovittu äidin laittavan vaatteet isän luo, mutta mukaan on heitetty poikkeuksetta rääsyjä mitkä eivät lapselle ole sopivia, tai mitä ei lapsi suostu pukemaan. Seassa on ollut monta kertaa äidin omia alusvaatteita (joo, luitte oikein ja näistä on meillä todisteet).
Tämä vaateongelma on vain tämänhetkinen ongelma, katsotaan mitä tulee seuraavaksi.
Ei auta, vaikka isän luona olisi omat vaatteet. Koska äidin mielestä esim.alushousuja voidaan sabotoida. Tämä uusin keksintö, valokuvaus, on hänen ratkaisunsa tilanteeseen, mutta mietin miltä se esiteinistä mahtaa tuntua? Nololta, nöyryyttävältä?
Missään kohdassa lapsi ei ole sanoittanut etteikö meille haluaisi tulla, päinvastoin viihtyy erittäin hyvin. Luulen myös äidin tietävän tämän, pohjimmiltaan en usko hänen olevan huolissaan lapsen turvallisuudesta meillä. Se on vain tätä, kun itsellä on vaikeaa, pitää tehdä kiusaa muillekin.
Kuva Engin Akyurt.
Elatusapu ja tapaamiset on sovittu ja niitä noudatettu. Ongelmat on näitä yllä mainittuja… Lapsen äiti on myös syyttänyt äitipuolen myyvän lapsen vaatteita kirpputorilla. Tämä ei pidä paikkansa, eikä lapsen päällä edes kulje meille mitään, mistä kirpparilla jotain saisi. Äiti levittää perättömiä valheita vuodesta toiseen. Piankos tämänkin todistaisi, jos ottaisi valokuvan myyntipaikasta, missä väitettyjä vaatteita myydään. Nämä ovat vain äidin mielikuvitusta, ei totta.
Jos lapsen elämässä on oikeasti ihmisiä, jotka sabotoivat lapsen omaisuutta tai kajoavat lapseen, tottakai tulee puuttua ja estää kaikki mahdollinen epämääräinen toimi.
Äiti on vaatinut vuosien varrella vaatinut yksinhuoltajuutta, tukiperhettä, vaatinut tapaamisten lisäämistä sekä tapaamisten vähentämistä. Valituksia on tullut: milloin lapsi on haissut etikkakurkulle, milloin pesuaineelle. On tarkisteltu elatusmaksuja, vuodesta toiseen. On epäily isää pahoinpitelystä sekä äitipuolen olevan mustasukkainen lapsen äidistä yms.
Kuva KS Kyung
Lähes vuosikymmenen olen jaksanut lasten parasta ajatellen. Niellyt paskaa ja koittanut mennä eteenpäin. Nyt on alkanut mitta täyttyä ja kädet nousta ilmaan. Perättömät puheet ovat ikäviä, niitä ei enää jaksa.
Korostan ettei lapsen kanssa ole meillä ollut koskaan mitään ongelmia, ei sitä ole epäillyt viranomaisetkaan. Mutta minkäs he tekevät, kun ilmoituksia tehdään jatkuvasti? Pakko niihin on reagoida.
Onko paras ratkaisu jättää tapaamiset pois? Loppuuko tämä muuten? Vai pitääkö meidän itse vaatia valvottuja tapaamisia? Pitääkö meidän ylipäätänsä todistella kenellekään mitään?
Kuva Maddi Bazzocco.
Tähän mennessä ollaan annettu mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mutta kuten sanottu, nyt menee yli… meidät tuntevat kyllä tietävät missä mennään, mutta entä nämä perättömät puheet ympäri kaupunkia?
Äiti haluaa tehdä meistä hirviöitä. Jos hän olisi aidosti huolissaan lapsesta, eikö hän yrittäisi estää tapaamiset? Sitä hän ei tee, hän vain arvostelee meitä vuodesta toiseen ja keksii näitä valheitaan.
Onko kukaan muu joutunut samaan tilanteeseen? Paljon puhetta huonoista etävanhemmista, entäs epävakaat lähivanhemmat? Vai osuiko meille ennennäkemätön arpavoitto, pussillinen pskaa.”
– Anonyymi
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä on kuulema hyvät edellytykset saada lähivanhemmuus ja minulle oheishuoltajuus💪☀️. Mahtavaa😇🌸.
Kiitos kommentoijille, olen päässyt eteenpäin ajatuksieni kanssa.
Teen pieniä rajauksia suojellakseni omaa mielenterveyttä. Yritän vetäytyä etäämmälle ja ottaa oman tilani.
Miksi lapsi asuu mielenterveysongelmista kärsivän äidin kanssa?
Äiti haluaa olla lähivanhempi.
Hänellä on muitakin lapsia, eri isät🤯. Harvoin sisaruksia erotetaan?
Tutulta kuulostaa.Bioäiti yrittää kaikin keinoin etäännyttää lapsia isästään ja on jopa kuvitellut saavansa tämän takaisin!Mieheni sanoi ettei huolisi sitä virtahepoa enään edes samalle pihalle.Miksei bioäiti voi tajuta että elämä jatkuu ja että vanhaa perhettä ei enää ole.Hänellä on uusi mies jonka hän tapasi vielä naimisissa ollessaan mieheni kanssa.Vaatteet ovat niin huonoja ja kengät puristavia kun lapset tulevat meille ja haisevat homeelta.Lapset viihtyvät meillä mitä bioäiti ei kestä.On mustasukkainen minusta.En mm.saisi nousta autosta ulos lapsia haettaessa.Ei varmaan kestä nähdä mua kun on ite kaamea luuska…Niin makaa kun petaa.Mitä meni pettämään aikoinaan.
Tsemppiä👍🌞
No ensinnäkin luulen että tässä pitäisi rauhottaa tilanne.
On äiti sitten huolissaan tai ei niin uskoisin että helpoin ja edullisin vaihtoehto on se että ostatte kasan vaatteita ja sanotte että kun jäävät pieneksi äiti voi laittaa ne kaupaten että teille on sama.
Meillä on ollut vuosien mittaan isän puolelta tuota samaa vaatepelausta että takasin päin tulee vaatetta vasta kun ovat pieniä tai paikattavia mutta itsehän muutaman vuoden tapeltuani totesin että ihan sama. Isompi käyttää vaan tiettyjä samoja enään ja pienemmälle kelpaa kirppiksen halpikset. Ostan viikottain uudet housut ja hupparit kympillä kirpparilta ja näin nyt ollaan muutama vuosi menty. Tiedä mitä isän taloudessa vaatteille tehdään mutta kaipane jonnekin talteen päätyvät 😆
Sitten tuosta juttujen levittelystä, minun lasteni isä on aavistuksen patologinen valehtelija, mutta hänen ongelmansa tuppaa olemaan huono muisti että kertoi samoja tarinoita eritavalla, syytti minua rikoksesta myös ja vaikka mitä. Minun nykyinen mieheni rauhotteli onneksi minua sillä että odota vain. Älä mene mukaan ja katso mitä käy. Ajan mittaan oli exä puhunut itsensä jo pussiin monessa asiassa eikä kyllä omaa mitään rehellisen miehen mainetta. Itse suljen korvani hänen jauhamiselta ja jos joku kysyy vastaan kaunistelemattoman totuuden asioista jättäen hänen puhumiset epähuomioon.
Lapsillekkin on parasta kun ei maalaa itselleen sädekehää, hauku toista vaan pitää oman linjansa. Tietävät keneen voi luottaa kun sen osoitat.
Mielenterveysongelmista sanoisin sen verran että antakaa lääkärien hoitaa diagnoosit ja apu. Mitä vähemmän siihen puututte sitä helpommalla pääsette. Minun isoäitini oli mieleltään vakavasti sairasja neutraali suhtautuminen toimi aina parhaiten.
Tiivistettynä hyökkäys ei ole paras puolustus. Rehellisyys ja ennakkoluulottomuus on lapsen turva. Omantunnon puhtaus auttaa eteenpäin silloinkin kun ympäristö tekee sen vaikeaksi.
Komppaan tätä kirjoitusta. Ostatte vaan jotain vaihtovaatteita isän luo. Mieleen tuli että miten vanhemmat hoitaa haku ja tuonti tilanteet? Tuleeko sisältä asti hakemaan lapsen? Sitähän voisi tulla sisältä asti hakemaan/sisälle asti tuomaan ja kummatkin on mukana siinä kun lapsi riisuu/pukee. Samalla kaikki näkee vaatteiden kunnon kun jutellaan ja vaihdetaan kuulumiset. Kai te sentään juttelette jotain näissä tilanteissa? Lopettakaa nyt hyvät ihmiset joutavan päiväisistä asioista tappelu. Teillä on yhteinen lapsi jonka takia kannattaa ja pitää pystyä vaikka sitten hammasta purren tulla jotenkin toimeen sen toisen vanhemman kanssa. Varsinkaan jos ei ole huolta mistään vakavista asioista niin lopettakaa nyt! Myöhemmin se saattaa kostautua teille. Lapsi ei välttämättä aikuisena tukeudu kumpaankaan tai kutsu kumpaakaan omien lastensa juhliin yms. Tai muulla tavoin. Ja parhaimmassa tapauksessa ehkä pystytte joku päivä vielä vaikka istumaan samaan pöytään ja yhdessä nauramaan.
Haut eteisestä eteiseen.
Olisihan se kiva vaihtaa kuulumisia vaihtotilanteissa kahvikupin äärellä.. tästä on sellaiseen pitkä matka.
Mielenterv. ongelmat ei tee ketään eri-arvoiseksi, meidän tilanteessa se vaan on aika moneen asiaan selitys.
Jos ihminen ei haluat tehdä yhteistyötä lasten edun nimissä, se on vaikeaa yksin toiselle osapuolelle.
Teemme parhaamme, koko ajan.
Vuodet ovat osoittaneet ongelmien määrän olevan vakio. Ei ole auttanut vaatteiden ostamiset meille erikseen, tulee vain uusi the ongelma.
Me ei olla äitiä mollattu lapsille. Ei ole tarvetta sellaiseen lähteä. Katsotaan miten he aikuisena nämä asiat näkevät.
Äiti on meitä haukkunut koko suvullensa ja he vihaavat meitä. Eli emme ole tulevaisuudessa viettämässä yhteisiä juhlia, mikä on lasten kannalta sääli.
Korostan ettemme ole lähteneet riitoihin mukaan, ollaan yritetty hakea ratkaisuja seikkoihin mitkä äitiä vaivaavat.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on tuoda kuuluviin etäperheen ajatuksia, ei kaikki aina meillekkään helppoa ole.
Hmm.. jäin miettimään onko etän ostettava vaatteet, jos ne on sovittu bion ostavan?
Mikäli ostaa, kuulostaa kohtuuttomalta tarjota pieneksi jääneitä äidille🙈.
Riippuu tietenkin mitä on sovittu, ja onko ongelmat tällä ratkaistu, vai jatkuuko kiusa seuraavalla ongelmalla.
Toki lääkärit ovatkin hoitaneet diagnoosin ja lääkityksen. Tästä emme ole äidille kuittailleet.
Ikävä kyllä tämä sairaus nostaa päätään aika ajoin.
Me emme ole vuosien varrella hyökänneet äitiä vastaan, tämä ei vaan ota loppuakseen.
En ole varma onko aina viisasta ottaa iskuja vastaan? Hengittely ja hyssyttely eivät ole auttaneet.
Lastenvalvoja on tietoinen.
Voisihan viranomaisille avata tätä tilannetta uudelleen meidän näkökulmasta.
Olemme tähän asti lähinnä vastanneet meitä koskeviin ilmoituksiin (kaikki siis äidin tekemiä).
Onneksi meillä on puhtaat jauhot pussissa, ei salattavaa.
Kunnianloukkausta tässä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan
Mahtaakohan täyttyä jo kunnianloukkauksen tunnusmerkistö? Äidin lausumat kuulostavat kyllä jo melkoisesti lähentelevän sitä ja todella ymmärrän, että teillä on raja tullut vastaan. Onko lastensuojelu tietoinen tästä, että äiti kuvaa esiteinin ilkosillaan vaihtojen yhteydessä?
Kyllä kuulostaa tutulta.
Vuosien taistelun jälkeen saimme lapset luoksemme asumaan. Kummasti tilanne rauhoittunut.
Ensimmäinen ajatukseni;
Olisiko mahdollista vaihtaa paikkoja? Äidistä etävanhempi? Saisi tukea jaksamiseensa, ja ehkä tätä kautta jäisi kiusaaminen pois.
Vanhemman menettäminen on lapselle traumaattista, ei kannata luovuttaa. Yrittäkää saada lähivanhemmuus ja lapselle hyvät eväät elämään.