”Eksäni yrittää ostaa lapset”
”Jälleen kerran istun aamuyöstä sängyssä ja mietin, miten selviän taas tulevasta. Kestihän tätä hiljaisuutta ja seesteistä aikaa jopa muutaman kuukauden.
Muutama kuukaisi sitten exäni ilmoitti iloisesti, että on löytänyt uuden tyttöystävän ja aikoo esitellä hänet lapsillemme. Huokaisin helpotuksesta, että nyt hän vihdoin jättää minut ja nykyisen mieheni rauhaan. Samalla kuitenkin koin hieman mustasukkaisuutta siitä, että minun vanhassa kodissani, jonka minä olen sisustanut ja jota olen rakkaudella vaalinut monta vuotta, joku toinen nainen leikkii lasteni kanssa kotia joka toinen viikko.
Taustalla on siis 11 vuoden parisuhde exäni kanssa, josta meillä on kaksi suloista lasta. Eroon päädyimme myrskyisän avioliiton jälkeen. Suhteessa sain kokea sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, vuosia kestävää uskottomuutta, sekä alkoholilla läträämistä.
Erossa minulta meni kaikki. Kaikki mitä olin vuosia rakentanut ympärilleni, sekä viimeisetkin itsetunnon rippeet.
Minä muutin vuokralle pois lasteni koulujen ja päiväkodin läheisyydestä, koska lähempää en asuntoa saanut. Kuskasin autolla omilla viikoillani päivittäin lapsia kouluun ja päiväkotiin, sekä harrastuksiin useamman kilometrin päästä.
Uuden mieheni tapasin puolitoista vuotta sitten, ja yhdessä pääsimme muuttamaan lähemmäksi lasteni kouluja ja päiväkotia. Kaikki asiat näytti asettuvan oikeille raiteilleen, vaikka exäni aina välillä yrittikin hankaloittaa elämäämme omilla tempauksillaan.
Nyt kuitenkin kuulin lasteni kautta, että ovat isänsä ja uuden ”äitipuolen” kanssa muuttamassa pois lapsuudenkodista, sekä koko alueelta, niin ettei ekaluokkalainen tyttäreni pysty itsenäisesti koulumatkaa kulkemaan.
Lapsille oli sanottu, ettei äidille saa kertoa muutosta ennen kuin on sen aika. Jälleen kerran alkoi kädenvääntö exäni kanssa.
Tottakai halusin tietää, minne ovat muuttamassa, ja miten lapset kulkevat kouluun sieltä? Osoitetta en saanut, mutta listan siitä mitä kaikkea uudessa talossa oli lapsille. Trampoliini, poreallas, telinevoimisteluhuone yms. Kaikkea sitä mitä minä en pystyisi heille tarjoamaan.
Lisäksi sain halventavia lausahduksia osakseni, siitä kuinka uusi ”äitipuoli” on niin hyvä lastemme kanssa, ja ensimmäistä kertaa lapsillani on koti joka tuntuu kodilta.
Nyt taas mietin, kuinka en pysty vastavaa materiaa lapsilleni tarjoamaan. Tällä hetkellä en edes omia huoneita, vaan joutuvat jakamaan huoneen keskenään. Mietin, että haluavatko lapset enää äitiviikoilla tulla kotiin, jossa ei ole voimisteluhuonetta tai saunaosastoa? Pystynkö minä enää tarjoamaan mitään elämyksiä heille?
Entä miten sujuu isäviikoilla koulunkäynti, liikkuminen ja lasten kavereiden tapaaminen?
Ovatko lapset ostettavissa? Jälleen kerran minä häviän, mutta nyt häviäjinä ovat myös lapseni ja se tuntuu pahalta.”
Nimim. Ikuinen häviäjä
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 53 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos lapset eivät tule mielelläsi luoksesi, olet huono äiti
Uskon että lapset tulevat luoksesi sinun vuoksesi, ei tavaroiden vuoksi tai luksuslukaalin. Voimia ja jaksamista. Kilpavarusteluun ei kannata uhrata ajatustakaan.
Samaa mieltä. Myös meillä ex yrittää ostaa lapsia. Itse haluan opettaa lapsille että elämässä on muutakin kivaa kuin materiaa ja huvipuistoja. Aika nopeasti lapset oppivat tämän. Kyllä ne lapset ovat sinun kanssasi sinun takiasi.
Ymmärtääkseni lapset ovat jo senverran isoja että varmasti hetken kuluttua tajuavat mitä on menossa. Oman, ikioman äidin rakkautta ei koskaan, ei kukaan korvaa. Kun lapset vielä hieman kasvavat niin varmasti tajuavat mitä on/oli tapahtunut/tapahtumassa.
Lapset ovat tunneherkkiä ja varmaan tuntevat että heitä rakastetaan. Eivät tarvitse porealtaita. junppahuoneita tai muta mareriaa ollakseen onnellisia
Älä huoli. Voin kertoa omasta elämästä esimerkin:
Isäni on hyvin materialistinen ja vanhempieni eron jälkeen pystyi tarjoamaan kaikenlaista. Äitini puolestaan jäi ns. puille paljaille, sen lisäksi oli henkisesti todella huonossa kunnossa avioliiton jäljiltä (paljolti samoja elementtejä kuin teidänkin avioliitossa). Silti, lapsi tunnistaa aidon tunteen ja rakkauden, viimeistään aikuisena ymmärtää arvostaa sitä enemmän.
Et varmasti voi kilpailla materialistisesti exäsi kanssa lasten huomiosta, mutta perusta sinä suhteenne muulle. Anna aikaa ja rakkautta. Retkeilkää ja viettäkää aikaa luonnossa. Leipokaa. On paljon ilmaisia merkityksellisiä asioita maailmassa.
Parhaassa tapauksessa lapsenne saavat sen kokemuksen, miten materialistisilla asioilla voi saada elämäänsä hyvää ja osaavat itsekin tavoitella sitä. Vastapainona he oppivat yhteisen ajan ja toisenlaisten elämysten korvaamattoman merkityksen. Vanhempina pystytte antamaan monipuolisen arvopohjan lapsillenne. Jos vielä molemmat olette tahoillanne onnellisia nykyisissä parisuhteissanne – aina parempi lasten kannalta.
Ex- miehen tavat vertailla voi jättää ihan omaan arvoonsa ja toisesta korvasta ulos. Moinen on lapsellista käytöstä häneltä ja heijastelee hänen omaa prosessiaan avioeroa ja muutoksia käsitellessään. Elä ylpeästi sinuna ja äitinä – paras lahja minkä voit lapsillesi antaa!
äiti kulta olet lapsille sanoinkuvaamattoman rakas älä unohda kaikki tuo sanojen helinä ex miehesi taholta on vaan hänen sanojaan joita ei kannata ajatella sillä mies ei taatusti ole muuttanut tpojaan ja todellisuus on on ihan toinen ja nuo ulkoiset tekijät eivät korvaa sinua joten jättämällä ne omaan uskoonsa elämä kotona kanssanne tio turvaa todellisuutta ja aitoa äidin rakkautta. halit sinulle ja lapsille tulette pärjäämään kaikessa omalla rakkaalla turvallisella elämällä ja minä en korvaani lutkauttaisi miehen jutuille ja asunnolle jne. ihanaa oman elämän jatkamista.
Kuulostaapa tutulta 🙁
Oikea manipuloinnin manipulointi alkoi kun oikeus vihdoin määräsi exäni maksamaan elatusmaksua (ei katsonut kuuluvan hänelle, vaikka lapset asuivat minulla kuukaudesta 3 vkoa ja isällään yhden).
Loppuviimein lapset siis halusivat muuttaa isälleen. Omat voimat eivät riittäneet enää jatkuvaan taisteluun ja huomasin lasteni epätoivon kun yritin oikoa valheellisia juttuja. En halunnut lapsia siihen väliin ja ”nostin kädet ylös”, luovutin. Huono äiti siis.
Vuosien kuluessa vanhempi lapsi ei juuri ole tekemisissä isänsä kanssa ja vuodenpäivät heillä oli totaali välirikko. Nuorempi asuu isällään vielä. Näyttää tyytyväiseltä ja varmasti onkin, koska saa tulla ja mennä miten haluaa. Itse voimattomana katson vierestä, koska mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemattomat. Minulla on kotiintuloajat ja ruoka-ajat, joita noudatetaan…isällä lapsi saa tehdä niin kuin parhaaksi katsoo. Lasten isän uudella vaimolla ei ole lapsia ja mustamaalaa minua mm.sosiaalisessa mediassa. Viimeksi taisin olla narsistinen psykopaatti. Ikävää että lapset joutuu tämmöisiä lukemaan omasta äidistään.
On ollut rankkaa. Todella rankkaa. Mutta uudesta parisuhteesta olen saanut paljon tukea ja yritän ajatella, miten paha olo ja miten riittämättömiltä näiden ihmisten elämä mahtaakaan tuntua kun sitä pitää buustata jollain ulkoisella ja korottaa itseään toista alentamalla.
Joten pää pystyyn! Sä olet lasten äiti, eikä sitä sulta kukaan pois voi ottaa! Millään! Kärsivällisesti annat ajan kulua ja elät omaa arkeasi, omista lähtökohdistasi. Katkeroitumalla karkotat, rakastamalla voit vaan voittaa!
Siis miten sinua halventaa se että äitipuoli on hyvä lasten kanssa? Eikö se ole vain hieno juttu?
Tyttäreni kamppailee samojen asioiden kanssa. Yritän kannustaa. Olet hyvä äiti ja lapset ovat viisaita. Kyllä he houmaavat miten oikeastion asiat. Voimia.
Sun ei kannata mennä mukaan tommoseen henkiseen väkivaltaan. Vaikeeta voi olla jättää exmiehes manipulointiviestit omaan arvoonsa, mut kannattaa pyrkiä siihen. Katkeruus ja sun halventaminen paistaa läpi exän viesteistä. Tunne arvos lasten äitinä ja ihmisenä. Omaisuus ei todellakaan määritä meitä vaan se mitä me olemme. Vaikutat kultaiselta ihmiseltä ja exäs mielenvikaiselta persläveltä. Jätä kommunikaatio minimiin? Ja laita rajat. Älä provosoidu äläkä alistu uskomaan mielen myrkytystä vaan pidä napakasti puoles ja arvosta ittees.
Kuulostaa siltä, että sinua vähätellään ja mitätöidään vielä eron jälkeenkin, ja vieläpä uskot tohon p*skaan. Sinä olet ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen lapsillesi, tärkeämpi kuin mikään viihdyke tai mukavuus. Jos puoliso pystyy henkiseen väkivaltaan puolisoaan kohtaan hän pystyy siihen lapsiaankin kohtaan. Siksi en epäile hetkeäkään, etteikö lastesi olisi parempi sinun luonasi, omaisuudesta viis.
Täysin samaa mieltä. Tässä on viisas näkökulma.
Sinuna olisin onnellinen, että exäsi ja nykyinen kumppaninsa arvostaa lapsia niin paljon, että ottaa heidät ”mukaan uuteen elämää”. Ikävän usein siis käy niin että isä unohtaa lapset jotka tehnyt exän kanssa ja tekee uusia uuden kumppaninsa kanssa tai että uusi nainen ei halua exän lapsia jalkoihinsa pyörimään. En näe mitään syytä valittaa sulla pienet murheet, mutta ainahan jostain pitää valittaa..
Sama tilanne. 17 v ja uusi nainen viikossa siivoamassa ja heittämässä pois ”minua” kodistani. Ja kyllä olen saanut kuulla, et nyt on lapsilla äiti ja oikea perhe.
Täällä moni kirjoittaa, että äiti on aina tärkein, rakkain ja mitä lie. No ei ole aina. Ihan vaan muikkarina. Mulle oli tärkein isä ja tulee aina olemaan! Äiti pilasi välinsä minuun katkeruudellaan ja isän mustamaalaamisella. Ei ne äidit aina ole lapselle tärkein vanhempi. Jotenkin yököttää se, miten paljon isiä ylipäätään sorretaan ja vähätellään, ja kuinka paljon lapsia päätyy vain äitien huollettavaksi huoltajuuskiistoissa vain koska sattuvat olemaan äitejä, vaikka olisivatkin vanhempana huonompi vaihtoehto kuin isä! No meni ohi aiheen. Ottaa vaan niin päähän ja tuli tästä mieleen.
Minä muutin pois entisestä isosta talostamme, pieneen omaan pesään missä lapset ovat vuoroviikoin, isän luona on omat huoneet, minun luona koti, ikinä en epäile etteivätkö lapset haluaisi luokseni tulla vaikka ahtaampaa onkin, murrosiässä kaikki nyt jo ja hyvin sujuu 😊 minä tarjoan paljon muuta kuin tilaa, isällä omat juttunsa, molemmat vanhemmat tärkeitä ja arvokkaita omilla tyyleillään vaikkei aina samoilla aaltopituuksilla ollakaan
Itsekkin olen eronnut äiti. En silti ymmärrä miksi näet ex-puolisosi uuden kumppanin, saati heidän kotinsa uhkana äitiydellesi. Sinä olet lapsillesi heidän ainut äitinsä, nyt ja aina. Ei rakkautta tai kiintymystä voi ostaa rahalla ja tavaroilla. Eikö se ole ennemmin hienoa, että lapset saavat isänsä luona elämyksiä, joita sinä et voi heille tarjota. Eihän se nyt sentään ole lapsilta pois, tai sinulta.
Ex-miehesi typerät kommentit nykyisestä kommentit nykyisen kumppanin ylivertaisuudesta voit jättää omaan arvoonsa. Henkistä väkivaltaahan tuommoinen on, ja haluaa kiusata sinua. Sen takia ilmeisesti hänestä oletkin eronnut. Älä päästä ihon alle…
Äidin ja lasten väliseen rakkauteen ja siteeseen voit varmasti luottaa. Sitä ei riko uudet äitipuolet tai isän hienompi koti. Äidinrakkautta ne lapset kaipaa, vaikka jumppahuoneessa olisikin kuinka kivaa.
Tuttua on, en pysty pienempään asuntoon tarjoamaan samaa kuin lapsen isä pystyy. Ja murkkuikäinen valitsee mielellään isänsä fasiliteetit. Ikävä on monesti enemmän yhteistä aikaa.
Omat vanhempani erosivat ollessani vielä pieni lapsi. Asuin pääasiallisesti äitini kanssa, vietin isälläni viikonloppuja ja lomia. Ollessani nuori, oli äitini työtön ja asuimme vuokralla kerrostalokaksiossa. Isäni muutti uuden puolisonsa kanssa kivaan ja tilavaan rivitaloon, jossa oli poreamme ja uima-allas saunaosastoineen. Tottakai otin niistä ilon irti isälläni ollessani, mutta tunsin kuitenkin, että oikea kotini oli äitini luona.
En usko, että äitinikään ikinä ajatteli, että en haluaisi palata hänen luokseen sen takia, että isälläni oli hulppeammat puitteet, enkä itsekään niin ajatellut. Minut on toki myös kasvatettu niin, että materiaali ei ole se tärkein asia elämässä. Ei se ollut äidiltäni pois, jos isäni pystyi materiaalisesti tarjoamaan jotain sellaista, mitä hän ei pystynyt. Minusta on tärkeää opettaakin lapsille, että hyviin kokemuksiin ja muistoihin ei välttämättä tarvita suuria summia rahaa tai erillistä voimisteluhuonetta. Ne on muut asiat, jotka oikeasti merkitsevät enemmän, kuten turvallisuuden ja rakastetuksi tulemisen tunteet.
Itse ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan ja juttelisin siellä. Yhteishuoltajuudessa kumpikaan ei voi yksin päättää lasten asioista, kuten koulunkäynnistä jne. Lapset osaavat huumantua materiaalisesta elämästä, (ei tee sinusta huonompaa äitiä jos et pysty tarjoamaan samaa kuin
isä, ei elämä oikeasti ole kilpailua tässä asiassa, paitsi ehkä exällesi),mutta vanhempana kyllä ymmärtävät asioiden tärkeyden erilailla. Pystyt tarjoamaan läsnäoloa ja aitoa osallistumista ja läheisyyttä . Sehän kuitenkin on tärkeämpää kuin mikään materia.
No kyllä ne tunnekylmienkin äitien lapset pitää sitä omaa äitiä äitinä.
Ja Miksi ei muuttaisi pois. Tottakai jokainen nainen saa haluta oman kodin, ilman toisen naisen haamuja. Niinhän sinäkin olet saanut aloittaa tyhjältä pöydältä.