Elämää anoppihelvetissä…

Suhde anoppiin hiertää usein. On ihania anoppeja, on vaikeita anoppeja ja sitten on ihan tavallisia anoppeja ja miniöitä joiden suhde on ongelmallinen ilman että kummassakaan olisi sen suurempaa syytä.

Tyypillinen hankala anoppi on sellainen, joka puuttuu joka asiaan ja jolle ei mikään kelpaa. Neuvoksi saatetaan antaa se, että anopin juttujen tulee antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei anoppia muuttamaankaan onnistu. Mutta entäs kun se ei riitä?

Elämään puuttuminen ja arvostelu voi olla todella raskasta ja kuormittavaa. Kun mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa. Sen seurauksena voi mennä välit anoppiin kokonaan, ja siitähän tietysti kärsivät viattomat eli lapsenlapset. Tällaista on elämä, kun anoppi tietää kaiken paremmin ja antaa sen kuulua, asiaan uupunut miniä kertoo:

”Olen kuullut ihanista anopeista. Heidän kanssaan voi reissata, kyläillä ja tehdä yhdessä juttuja. Sitten on niitä toisenlaisia anoppeja, niinkuin minulla.

Meidän perhehelvetti alkoi jo kauan ennen häitä. Olisi pitänyt niistä lukuisista merkeistä ymmärtää, että anoppi tulee olemaan se kauhea anoppi. Mutta en ymmärtänyt. Jälkeenpäin on helppoa olla viisas.

Ylin kuva Gaetano Cessati.

Anoppi on aina puuttunut asioihimme, yleensä siltä kantilta, että me olemme väärässä ja hän oikeassa. Siis vaikka hänen mielipidettään ei ole kysytty, hän kertoo aina omansa. Hän tunkeutuu omilla avaimillaan kotiimme, muka tuomaan jotakin jonninjoutavaa, taas pyytämättä. Hän jakaa sisustusvinkkejä, ostaa tavaroita ja vaatteita, sillä vain hänen ostamat ovat kelpuutettavia. Eihän kukaan muu osaa eikä ymmärrä mistään kuin hän.

Lapsenlapsiin liittyen hän on sanellut kaiken, taas pyytämättä. Jopa synnytysajankohtaan hän on antanut palautetta, negatiivista tietenkin. Puhumattakaan kasvatuksesta, ruuista, vaatteista jne. Hän tietää ja osaa, me emme, jos häneltä kysytään.

Tällä kaikella hän on varmistanut sen, ettei hän näe lapsiamme kuin pakolliset pienet hetket, kuka sitä nyt vapaaehtoisesti haluaa turpaansa. Siltä se nimittäin tuntuu aina kun anopin on tavannut. Ikävää että kaikki olisi ollut vältettävissä kun hän vain olisi pitänyt suunsa kiinni. Surullista, mutta elämme anoppihelvetissä.”

Nimim. Uupunut

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Millainen anoppi sinulla on? Oletko ehkä saanut korjattua välit hankalan anopin kanssa vai kenties lopettanut hänen tapaamisensa kokonaan? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.