Elämää on paljon jäljellä, mutta seksiä ei?
Haluttomuus on yleinen ongelma parisuhteissa.
Sille voi olla monta syytä, kuten hormonaaliset tekijät tai sairaudet. Syy voi löytyä suhteen tilasta tai kommunikaatio-ongelmista. Joskus syy on se, että seksi tuntuu epämiellyttävältä ja on huonoa, henkisesti, fyysisesti tai kummallakin tavalla.
Joskus kyse ei ole haluttomuudesta, vaan siitä, että parilla on toisistaan eroavat seksihalut. Se, että haluaa eri tiheydellä kuin kumppani, ei ole haluttomuutta.
Olipa syy mikä tahansa, haluttomuus on raskas ja kuormittava tilanne molemmille osapuolille.
Tämä nainen kertoo ystävämiehensä tilanteesta:
”Tällä(kin) palstalle on ollut paljon puhetta seksistä. Haluan avautua yhdestä näkökulmasta.
Olin nimittäin melko järkyttynyt, kun naimisissa oleva miespuolinen ystäväni kertoi, ettei heillä ole vaimon kanssa ollenkaan seksielämää. Ei ole ollut vuosiin.
Olemme molemmat, siis ystäväni ja minä, viidenkympin molemmin puolin. Eli elämää toivon mukaan vielä paljon jäljellä. Minun olisi todella vaikea kuvitella, että niin iso osa kuin seksuaalisuus on, olisi kokonaan poissa.
Tiedän, että nyt moni ajattelee, että ruuhkavuosissa seksi ei ole ensimmäisenä mielessä tai osallistuuko mies kotitöihin vai raataako vaimo niska limassa. Mutta me emme elä ruuhkavuosia.
Lapset ovat isoja, aikuisia. Ja kyllä. Mies tekee paljon kotitöitä. Taloudellinen tilanne vakaa. Vaimoa ei vain huvita, kiinnosta, haluta.
Ehdotin varovasti terapiaa, mutta ystäväni sanoi, että vaimo ei missään nimessä suostu. Omista asioista ei vaimon mielestä puhuta kellekään. Ystäville puhumista hän ei kuitenkaan voi kieltää.
Aika pattitilanne, sanoisin. Mitä ne vaihtoehdot on? Kiellä omakin seksuaalisuus? Eroa? Käy vieraissa? Tämäkin pariskunta on melkein aina yhdessä. Yksin ei (saa?) tehdä mitään. En tiedä haluavatko molemmat näin. Hoitele itse itsesi? Viimeinen on minusta alhaista. Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi myös seksuaalisesti.
Jäin aika surullisena miettimään, kuinka paljon tällaisia parisuhteita onkaan? Ollaan yhdessä, mutta tosi yksin ja yksinäisiä.
En osannut neuvoa ystävääni, kuuntelin vain. Omalta osaltani naisena totean vain, että seksi on upeaa tässäkin iässä.
Jos kärsii haluttomuudesta niin asialle kannattaa tehdä jotain. Minusta on äärimmäistä vallankäyttöä kieltää oman haluttomuuden takia seksi myös omalta kumppanilta.”
Nimim. Seksiä joka iässä
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ongelma on miehen kyvyttömyys. Meillä on pitkä suhde, mutta rakkautta on. Mulle on ongelma se, että itselläni olisi halua, mutta seksielämää ei vaan ole. Tiedän olevani ihan hyvän näköinen nainen ja saisin kyllä muualtakin, mutta itselläni on mennyt usko omaan itseeni. Ajattelen kauhulla tilannetta, jossa joutuisin toisen miehen katseiden kohteeksi ja olen sisälläni menettänyt uskon naisellisuuteeni.
Halusin sanoa sanani tähän. Minuakin sekä puolison haluttomuus että oma on vaivannut vuosien varrella ja ollut kipeä asia. Haluaisin erottaa kaksi asiaa seksuaalisuus ja seksi.
Seksuaalisuuden vaaliminen on mielestäni jokaisen oma asia ja oikeus sekä parisuhteessa, että sinkkuna.
Seksi taas on tekoja joita suurin osa haluaa tehdä kumppanin kanssa, mutta yksinkin näitä tekoja voi tehdä.
Mielestäni tässä ajassa seksille on annettu liian suuri merkitys parisuhteessa. Hyvä läheisyys sekä henkisellä ja fyysisellä tasolla on tärkeää ja toimiva seksi myös. Mutta turhia paineita seksin suhteen on minusta hyvä välttää. Nautinto seksissä on ihanaa ja jos se sopii kummallekin niin mikäs siinä. Mutta elämässä sekä parisuhteessa voi nauttia monesta asiasta ja seksiä harrastaa soolonakin.
Itsellä oli todella huonoa seksiä lasteni isän kanssa, joka johti ensin omaan haluttomuuteen ja sittemmin siihen, että etsin seksiseuran toisaalta. Erosimme, toki muitakin syitä oli paljon.
Nykyisellä kumppanilla oli myös 20 vuoden seksittömyys liitossa taustalla.
Löysimme toisemme, ja uskomatonta kyllä, yhdessä meillä seksiä on sekä määrällisesti runsaasti että laadullisesti kattavasti eli riittävästi molempien makuun.
Oman kokemuksen pohjalta ajattelen, että haluttomuus voi olla syy tai seuraus suhteen ongelmista. Tilanne johtaa lähes väistämättä umpikujaan, eikä minusta ole reilua että toinen osapuoli vaatii toista mukautumaan omien halujensa mukaisesti pysyvästi. Mikäli seksiä on sopiva määrä kummallekin, vaikka sitten ei lainkaan, ongelmaa ei ole.
”Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi myös seksuaalisesti.” Ei se nyt ihan näinkään mene. Moni ihminen elää yksin vaikkei näin ole valinnut. Ei ketään toista aikuista voi pakottaa rakastamaan, ei seksuaalisesti eikä millään muullakaan tavalla. Meitä yksin eläviä on paljon ja se asia on ehkä ihan hyvä vain oppia hyväksymään. Kaikille ei ole kumppania.
Että mua korpeaa nää yleistykset.
Entäpä jos haluttomuus ei ole ongelma? Jos ei vaan kiinnosta, kenenkään kanssa. Jos on homma jo nähty, on ollut lukuisia kumppaneita ja ollut nykyisessäkin, 11v kestäneessä oikein hyvää seksiä.
Mutta kun ei vaan kiinnosta. Enkä koe ongelmaksi. Miestäkään ei ihan hirveästi huvita, ja jos huvittaa niin ei jaksa. Mitä sitten?
Tuntuu olevan ihan muille ihmisille ongelma kuin itelle. Lupa on temmeltää kenen kanssa lystää, molemmilla. Mutta kun ei kiinnosta.
Kiinnostaa ihan toisenlainen yhteys ihmisen kanssa.
Puhukaa toki haluttomuudesta mutta älkää nyt hyvän tähen väittäkö että se on kaikille ongelma.
Tympii koko tän yhteiskunnan pyöriminen jonkun nahantyöstön ympärillä. Eikö muuta elämää ole.
”Joskus kyse ei ole haluttomuudesta, vaan siitä, että parilla on toisistaan eroavat seksihalut. Se, että haluaa eri tiheydellä kuin kumppani, ei ole haluttomuutta.”
Jos mies haluaisi pari kertaa viikossa ja nainen max 10 kertaa vuodessa, niin kyse ei ole haluttomuudesta? Nainen ei suostu puhumaan asiasta eikä tekemään asian eteen mitään. Joka kerta mies tarjoilee orgasmin naiselleen vähintään kerran, silloin tällöin kaksikin tai jopa kolme. Näin jatkunut yli kymmenen vuotta ja kohti viittäkymppiä käydään. Pettänyt tämä mies ei ole koskaan. Tuntuu että elämä oli tässä, pelkkää puutteessa elämistä.
Kuinkahan paljon nämä epätasapainoiset parisuhteet näkyy esim työpaikoilla?
Tulee välittömästi mieleen parikin tyyppiä omasta työhistoriasta, jotka varmasti tyrannisoi koko työyhteisöön huonon parisuhteen ongelmia.
Samaten jos työpaikalla on pariskunta niin oli kyllä kärsimystä muille seurata heidän riitelyä, mustasukkaisuutta ym.
Kyllä se on ihan vaan kyllästymistä. Etenkin, jos ollaan koko ajan yhdessä nenät vastakkain, johan se rupeaa leipäännyttämään. Vaikka hyvin tultaisiin toimeen ihmisinä, niin silti. Sanokaa mitä sanotte ;). Avioliitto on taloudellinen järjestely, joka perustuu ihmisten tarpeeseen saada elatusta ja (vanhana) omaishoivaa puolisolta. Siinäpä se. Ei niiden asioiden pitäis enää nykyisenä tasa-arvon aikana pitää ketään epätyydyttävässä suhteessa, ei miestä eikä naista.
Jos sinä et osaa rakastaa puolisiosai vaan koet sen taloudellisen sopimuksena on ihan sinun ja puolisosi valinta. Maailmassa on paljon posurkkaa jotka ovat avo.tai avioliitossa koko aikuisikänsä sen takia että vältittät ja rakastavat toisiaan. Poislukien tietenkin maat joissa lapset naitetaan tuntemattomille mikä tekee siitä rakkauden kehittyisestä vaikeampaa muttei kuitenkaan mahdotonta. Sellaisissa maissa on yleensä vain kuolema joka oikeuttaa puolison jättämisen.
Eiköhän tuossa ole taustalla jotain isompaa parisuhdedynamiikan ongelmaa kuin vain ”haluttomuus” Jos puoliso ei ole halukas ratkomaan ongelmia, miehen kannattaa pakata kamppeensa ja lähteä. Elämä on elettävä silloin kun on elossa. Itse erosin lopulta huonosta suhteesta jossa itse olin se haluton osapuoli. Eipä ole haluissa ollut mitään vikaa sen jälkeen ja elämä hymyilee kaikin puolin. Turha sitä vaimoa on yksin syyttää.
Eräälle entiselle työkaverilleni oli vaimo sanonut ettei pysty antamaan niin paljon ja sellaista seksiä mitä työkaverini olisi tarvinnut. Oli sanonut että miehen on lupa hakea seksiä muualta. Niin mies teki. Ja erosi vaimostaan. Tuskin vaimo sitä olisi toivonut tai tahtonut.
Miehen haluttomuus lisääntynyt, kahteen vuoteen ei juurikaan seksiä. Jos niin se tuntuu väkinäiseltä. Mies ei jaksa, ei halua. Lihonut 30kg eikä pidä itsestään huolta. Oma ahdistus vain kasvaa. Ei osaa sanoa miksi ei huvita. Ikää alle 40v, 4 lasta jotka jo isoja. Kukaan tuttavapiiristämme ei uskoisi jos tietäisivät. Minulle kyllä naisillaan leikkimielisesti että ”anna sille joskus”
No antaisin kyllä mutta ei halua.
No ei ole meilläkään ollut seksiä juurikaan kahteen vuoteen, vähenee vain. Mies ei ”jaksa” nim. Vaimo 36v
Itselläni samanikäinen vaimo itse hieman vanhempi ja seksiä ei ole kuin reilun kuukauden tai pidemmän ajan välein, jopa vuosi meni tuossa välillä. Myöskään läheisyyttä suhteessamme ei ole vaikka kaikki muu on hyvin ja rakastamme toisiamme ja hän on mulle se oikea,kuten on kuullut itsekin toiselle olevansa. Kummatkin olemme ulkoisilta olemuksiltamme siistejä,sekä molemmin puolin toistemme ulkoisiin seikkoihin tyytyväisiä, läheisyyden kosketusten ja seksin puute on minulle jo suht.paha ongelma ja olen muutenkin aika viriili, minkä raskas työ vie veronsa ettei aina jaksaisi vaikka halut löytyisikin,no on ollut jaksettava, koska seksiä on niin harvoin, ja kun itsellä tekisi mieli lähestyä ja olla muutenkin lähellä ja rakastaa, niin kaikesta tästä joudun olemaan paitsi, himoitsen puolisoani todella kovasti,ulkoisesti ja vartaloltaan puoleensa vetävä sekä muutenkin rakastettava ja hyvä luonne. Tämä on ajoittaan aivan hirveetä, kun tuntuu et räjähtää kun ei saa toista pitää hyvänä, eikä itseäni pidetä, odottaa toivoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen ja vielä kun muistaa että seksi hänen kanssaan aivan taivaallista, koskaan en ole kenenkään kanssa yhtä hyvää ja nautinnollista seksiä ja läheisyyttä saanut, kuin häneltä milloin se harva kerta sattuu olemaan. Välillä turhaudun ja masentaa, ja on kuin möykky rinnassa, kun sattuu se että haluaa ja kaipaa toista ja toisen läheisyyttä ja hyvänä pitoa..On keskusteltu monesti jne, enkä halua millään tavalla painostaa toista, koska aina on oltava toisen omasta halusta mukana ja haluta myös toista..olen ehdottanut että muutoin tekisi orgasmin minulle mutta ei, ja läheisyyttä kaipaan häneltä helvetisti, eikä sitä saa eikä saa annettua..en tiedä mitä enään tekisi. Pettämään en rupea rakastamaani ihmistä, ja siinä ei saa häntä, ei ole sama asia enkä saa itse siitä sitä mitä tarvitsen ja kaipaan.
Aivan kuin minä olisin tämän kirjoittanut sillä erotuksella että olen suunnileen ikäisesi nainen.
Hiukan nuorempana ystävä tuli kierukasta huolimatta raskaaksi. Hänelle todella ikävä juttu. Mietin kuitenkin silloin että minulla ei sitä vaaraa ole. Seksikerrat olivat nimittäin niin harvassa että vaikka ei olisi ollut ehkäisyä niin ei olisi varmaan mitään tapahtunut. En tietenkään missään tapauksessa olisi ollut ilman tehokasta ehkäisyä.
Loppui halut, kun mies ei pidä itsestään huolta (fyysisesti tai henkisesti), ei ota vastuuta ja ei osaa keskustella. Koko mies ällöttää. Lapset pitävät yhdessä, en ole vain jaksanut vielä lähteä.
Tässäkin on varmasti monta puolta. Itse olen nelikymppinen ja periaatteessa hyvin turhautunut omaan seksielämään. Se kun on ollut lähes viimeiset kymmenen vuotta pari tuuppausta takaa, mieheltä tuli ja seksi on siinä. Tämä tapahtuu 1-2 kertaa kuussa. Itse haluaisin enemmän ja parempaa, että minua kuunneltaisiin ja yritettäisiin että minäkin nauttisin, mutta ei. Tämä osaltaan aiheuttaa itselleni sen, että ei kiinnosta, hoitelen itse itseni, silloin ainakin ”saan”, mitä ei koskaan ole tapahtunut mieheni kanssa lähes 20 vuoden suhteessa. En sitten tiedä kumpi meistä on se haluton. Olen sanonut miehelle, että jos tilanne ei kummene, se tarkoittaa sitä, että minulla on ”lupa” hakea seksiä muualta, että ihan on hänen valintansa. Vielä en ole näin tehnyt, vielä. Ei ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa kohdalle. Erotakaan ei voi, sillä käytännön asioiden takia on parempi olla yhdessä ja lapsetkin vielä alle teini-iän.
Täytyy muistaa, että suhteessa on kaksi osapuolta, toinen joka haluaa ja toinen joka ei. Haluamattomuus ei tee ihmisestä huonompaa tai ilkeämpää, hän vain ei halua. Haluttomasta ihmisestä tehdään aina se syntipukki ja hänen pitäisi vain ymmärtää antaa. Asia ei ole ihan niin mustavalkoinen.
Meillä ei oo ollu seksielämää vuosiin, kerran kaks vuodessa ihan maksimissaan. Päälle kolmikymppinen pariskunta ja lapset jo isoja, mahdollisuuksia olisi. Miehellä testosteroniongelmia ja ei auta kuin kestää, hoidot eivät ole tehonneet. Itse haluaisin joka päivä.