”En halua olla Äiti Teresa!”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko autan ja palvelen kaikkia tai olen yksin. Pätee niin sukuun kuin tuttaviinkin.
Tiedän: ei pidä suostua hyväksikäytettäväksi enkä haluakaan. En saa siitä marttyyrimaista tyydytystä enkä koe itseäni korvaamattomaksi. En pode Äiti Teresa -syndroomaa.
Silti olen aina se, joka babysittaa, kuskaa mummoja, siivoaa suvun mökin, kutsuu tutun konserttiin, raataa talkoissa, maksaa leivoskahvit, hoitaa kissaa ja kastelee kukat loman aikana, kuuntelee muitten huolia ja itsekästä jaaritusta, vaikka mieli tekisi sanoa: haistakaa p!
Jos en tee näin, jään yksin tai joudun sukulaisten/tuttujen kiukuttelun ja letkauttelun kohteeksi. Uusien tuttujen kanssa käy usein samoin. Sama juttu lapsen kaverien perheiden kanssa. Jos kutsumme metsäretkelle tai johonkin tapahtumaan, ei kukaan järjestä mitään jatkoa. Mieluiten saisin myös maksaa kaiken. Kerran yksi lapsen kaveri lipsautti: taas päästiin ilmaiseksi. Jos itse tarvisin jotain apua, muuttuvat ilmeet nyrpeiksi, ei ole aikaa ja kyllähän minä nyt selviän.
Vastavuoroisuus on niin harvinaista, että sitä varten täytyisi painaa pinssejä, joista sen tunnistaisi. Miksette paina? LONG LIVE VASTAVUOROISUUS.
Onko ihmiset kasvatettu kotona tällaisiksi tississäroikkujiksi, joita muut saavat imettää hamaan hautaan?
Olisi kiva saada kommentteja niiltä, jotka tällaisia ovat. Tunnistatteko itsenne? Tiedostatteko itse, miltä toimintanne muista näyttää? Vai käykö edes mielessänne, että teiltäkin voidaan odottaa jotain? Avatkaa ihmeessä toimintanne taustaa, kiitos. Pahoin pelkään, että käy samoin kuin vanhempainilloissa. Siellä loistavat poissaolollaan ne vanhemmat, joiden olisi tärkeintä olla paikalla.”
Nimim. Teresa vastoin tahtoaan
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä kotona lapsuudessa opetettiin vastavuoroisuuteen. Sitä pidettiin itsestäänselvyytenä, muunlainen käytös olisi ollut moukkamaista ja noloa. Miksiköhän kaikki eivät opeta? Vastuu siirtyy tavallaan meille muille, jotka joudumme ojentamaan/opastamaan asiaa osaamattomia.
Niin tuttua. Auttaja minussa elää ja voi hyvin kun saan auttaa muita ja muut tykkäävät. Mutta itse en apua pyydä, ainakaan riittävästi. Sitten väsyin. On todella vaikeaa löytää tasapainoa muiden auttamisen, yksinjäämisen ja jonkin vielä tuntemattoman tavan välillä toimia. Miten löytäisin terveesti oman ääneni. Miten voisin loistaa itse, eikä aina olla se lampunjalka joka nostaa toiset loistoon. Tämä on kasvun paikka ja minäkuvan muutoksen näkemisen arvoista. Ehkäpä voisin puhua näille läheisille ensin, että nyt en jaksa tehdä sitä kaikkea kuin viimeksi, voisitteko auttaa ja tehdään yhdessä. Asioihin voi tulla muutoksia, eikä sinun tarvitse kantaa kaikkea harteillasi. Silti vaikeaa ja pelottavaa, mitä tästä jää jäljelle. Toivottavasti yhdessäolon ilo.
Mene katsomaan, kun joku kauppa tarjoaa kakkukahvit. Jonot on mahtavat, mutta harva ostaa mitään. Ota opiksi. Jos haluat jakaa omastasi, pystytä lintulauta.
Ei siipeilijät lue Huonoa äitiä. Ne on mielestään kaikessa hyviä. Syy on aina muissa. Vähän niinkun vankilatkin – nehän on täynnä syyttömiä.
Kirjoittaja kaipasi kommentteja niiltä, jotka pyrkivät siipeilemään ja käyttämään muita hyväksi. Yksikään ei ole vielä ilmoittautunut! Ehkä hävettää liikaa tai ei voi itsellekään myöntää.
”Auttaja myös” voi olla oikeassa; Loismadot lykkäävät vastuun teoistaan niiden kohteelle, jota syytetään rajoja asettamattomaksi kynnysmatoksi. Tässä pelaa sama psykologia kuin ajattelussa, että minihameinen tyttö on itse syypää, jos tulee raiskatuksi.
Suurin osa kirjoittajista kai naisia. Ollaanko me siskot näin sekaisin vastuumme kanssa?
Kuka uskaltaa myöntää, että siipeilee ja kertoo, miksi?
Ilmiselvästi aiemmat kommentoijat on niitä jotka enemmän ottavat, kun antavat. Sen verran huonosti ymmärretty ap:n tilanne.
Toki itseään ja omaa aikaansa pitää kunnioittaa. Mutta jos tilanne on se, että kukaan ei sitä mummoa suostu auttamaan kun ap, niin pitäisikö hänenkin kääntää mummolle selkänsä? Tai jos kukaan ei niitä loppuun palaneen yh:n lapsia ikinä suostu vahtimaan, niin pitääkö ap:kin olla samallainen mulkku ja kieltäytyä vahtimasta?
Kuka näitä ihmisiä sitten auttaa, jos ei ole ap:n kaltaisia ihmisiä?
Jos ihmiset oikeasti kykenesivät katsomaan asioita toisten ihmisten kannalta, eikä vain sen oman navan kautta, olisi ihmiset onnellisempia.
Kyllä kuule on itsekunnioitus hukassa ja isosti! Oikeestaan et edes äiti teresa vaan kynnysmatto. Nyt kysymys kuuluukin:tahdotko sinä rouva/nti x olla kynnysmatto lopun ikääsi?vai aiotko ottaa ohjat omiin käsiisi ja haistattaa paskat muille. One life,make it best for you.
Voisi myös miettiä sitä, miksi on ympäröinyt itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka muka hylkäävät heti kun palvelu päättyy? Ja kyllä mieluummin yksin kuin tollaisten verenimijöiden hyväksyttävänä.
Avaa suusi ja kerro rajasi.
Mennään vaan metsäretkelle. Mä toinen viimeksi eväät, nyt on sun vuoro.
Toki otan lapsesi hoitoon. Ihanaa päästä sitten vapaalle, kun vuorostasi otat lapset.
Huomaatko? Helppoa.
Älä uhriudu.
Omaan silmään näyttäisi siltä että nyt ei ole omia rajoja asetettu tai/ja niitä rajoja rikotaan. Hyvän ohjeen luin: anna niin paljon (tai vähän) ettet tule siitä vihaiseksi. On sinusta kiinni ja oma syysi jos annat muiden käyttää sinua hyväksesi. Idiootteja hyväksikäyttäjiä löytyy, ei niille pidä antaa yhtään köyttä. Valitse keitä oikein haluat pitää ympärilläsi, jos he kerta vain haluavat sinulta jotain. On myös olemassa ajatteleviakin ja luotettavan arvoisia ihmisiä jotka kykenevät vastavuoroisuuteen luonnostaan (jos ei muuten niin kiven alla). Tervettä itsekunnioitusta kehiin vain.