Eron paikka – miten ne lusikat jaetaan?
Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Digi- ja väestötietovirasto.
”Ero. Se on nyt väistämätön. Ihan sama oli vuoden aika mikä tahansa. Takana pitkä parisuhde. Ihana lapsi. Mutta kaikki on kulissia ja aidosti ja oikeasti asiat ovat täysin päin, noh, sitä itseään.” – Unelma-Anelma
Huonolle Äidille tulevissa avautumisissa yksi yleisimmistä aiheista on ero. Oli sitten kyseessä avioero tai avoero, parisuhteen päättäminen on aina suuri päätös, johon ei olla tultu kevyesti. Usein keskustelunaloituksissa ero on vasta harkinnan alla. Pohditaan olisiko jo aika pistää pillit pussiin ja lusikat jakoon, vai pitäisikö vielä kerran yrittää, vaikka sitten lasten takia.
”En voi antaa periksi vielä, koska en halua rikkoa perhettämme, en halua luopua tulevaisuudestamme, josta haaveilemme. En halua heittää hukkaan kaikkea mitä olemme matkalla kokeneet ja yhdessä rakentaneet.” – Valitse minut
”Mikä on oikea aika yrittää sinnitellä huonossa suhteessa lapsien takia? Minä en rakastanut lapseni isää. En rakastanut aluksi (ainakaan oikeasti), enkä lopuksi. Olimme nuoria, ja päädyin nopeasti raskaaksi. Muistan vielä elävästi sen tunteen, kun totesin olevani raskaana, ja ajattelin, että tässä tämä nyt sitten oli. Olin tietysti väärässä tässä asiassa. Mutta lapsen isää en rakastanut.
Olimme noin 10 vuotta yhdessä, joista 5 vuotta yritin vain sinnitellä. Seuraavaan kevääseen, seuraavaan jouluun, jne. Olisin halunnut antaa lapselleni ehjän kodin. Mutta joka vuosi sinnittely kävi vain vaikeammaksi. En enää halunnut mennä kotiin. Yritin keksiä ihan mitä vain kaupassa käynnistä roskien vientiin, että pääsin pois sen miehen luota.” – Nimetön
Myös raha on yksi niistä asioista jotka painavat vaakakupissa kun eroa pohditaan. Pärjäänkö ilman puolisoni tuomaa taloudellista turvaa? Miten käy talon ja tavaroiden? Tuleeko minusta nyt köyhä yh, jonka lapset joutuvat tyytymään siihen mihin on varaa, jos edes on varaa?
Sitä, mikä on oikea ratkaisu ja mitä eron jälkeen tapahtuu, ei voi varmuudella tietää, mutta tietoa itse erosta ja apua sitä pohtiville löytyy kyllä. Digi- ja väestötietovirasto on julkaissut Suomi.fi-verkkopalveluun kattavan Ero puolisosta -oppaan, joka kertoo, mitä kaikkea erotessa pitää ottaa huomioon ja mistä eroava tai eroa harkitseva saa tarvittaessa apua. Opas kertoo oikeat palvelut ja asiointikanavat eroon liittyen juuri sinun paikkakunnallasi, jos esimerkiksi tarvitset tietoa siitä miten avioeroa haetaan,
mitä pitää ottaa huomioon jos perheessä on lapsia,
tai mitä tehdä jos parisuhdetta haluaa vielä paikata.
Joskus parisuhteen pistää koville sairaus, oli se sitten masennus tai päihdeongelma, kumppanilla tai itsellä.
”En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Meillä on kaksi alle viisivuotiasta lasta. Mies on kotona melkein aina puhelimen kanssa tai sitten kavereiden luona. Itse teen kaksivuorotyötä ja hoidan lapset ja kodin. Yleensä mies juo kavereiden kanssa ja myös joskus kotona jos on rahaa. Kavereiden kanssa mies myös polttaa taas hasista, vaikka lupasi että lopettaa koska en pitänyt kun joskus tuli kotiin aineissa. Olen miettinyt monta kertaa eroamista mutta en haluaisi sitä tehdä vaikka olen tosi väsynyt tähän parisuhteeseen” – Väsynyt
”Päivittäinen jatkuva parisuhdepaine yhdistettynä pikkulapsiarkeen ja rankkaan työhön on ajanut minut kuilun partaalle. Siihen yhdistettynä korona-aika ja suljetut liikuntamahdollisuudet, jotka ovat olleet minulle henkireikä, niin paketti on valmis. Liiallinen alkoholin käyttö rentoutumiskeinona on vain pahentanut kaikkea ja masentumisen tai sairauskohtauksen tapahtuminen on vain viikkojen kysymys.” – Onko perheellä parempi ilman minua?
Toisinaan se ongelma on hoidettavissa, jolloin ei välttämättä vielä tarvitse heittää pyyhettä kehään. Jos epäilet, että sinulla tai läheiselläsi esiintyy ongelmakäyttöä, oli se sitten alkoholin, huumeiden, lääkkeiden tai rahapelaamisen kanssa, tutustu Suomi.fi:n Ongelmana alkoholi, huumeet tai rahapelaaminen -oppaaseen. Opas neuvoo miten pääset alkuun oman tilanteesi ymmärtämisessä ja mistä saat tukea ja apua päihteiden käytön tai rahapelaamisen hallintaan.
Oli eron syy mikä tahansa, se on suuri elämänmuutos ja iso prosessi käydä läpi, niin henkisesti kuin käytännön asioiden kanssakin. Surun keskellä pitäisi jaksaa hoitaa esimerkiksi talouteen, asumiseen ja lasten asioihin liittyviä järjestelyitä. Voi myös tuntua siltä, että kaikki on pilalla, etkä selviä ikinä, mutta se ei ole totta. Paljon hyvää on edessä, ja apua löytyy. Ero puolisosta -opas on ensimmäinen askel.
Artikkelin lainaukset ovat aitoja kokemuksia ja kirjoituksia, jotka on poimittu Huonolle Äidille lähetetyistä avautumisista ja niistä kommenttikentissä käydyistä keskusteluista.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lusikoitten jaossa kannattaa tunnekuohut unohtaa ja ottaa järki käyttöön. Jos omaisuutta on eikä avioehtoa ole, kaikki menee jakoon. Kannattaa tarkkaan selvittää, miten osituslaskelma tehdään, jotta ei jälkikäteen tarvi katua. Järkevintä on teetättää osituslaskelma ja ositussopimus lakimiehen avulla. Hän toimii samalla viestien välittäjänä, jos suhde on riitainen. Sopimukseen päästään helpommin neutraalin välittäjän kautta.
Jos itse tekee osituksen, kannattaa tarkasti perehtyä alan lainsäädäntöön. Toisen lainoja (jollei otettu yhteiseen elanyoon) ei esim.joudu maksamaan mutta ne vaikuttavat laskelmaan hänen osuudessaan.
Lainsäädäntö on monin paikoin kimurantti ja voi yllättää.
Tässähän tätä ollaan, sormuksettomana yhteisessä kodissa. Viimeinen konflikti oli kaksi viikkoa sitten jolloin mies toi minut jälleen alas keskustelematta kanssani ns. vaikeista asioista ja jätti minut yksin isojen asioiden äärelle. Meillä on erimielisyyksiä mutta ei keskustelua ja näin on ollut aina. Ero tuli jo aikaisemmin mutta satuin tulemaan raskaaksi juuri niihin aikoihin joten päätettiin jatkaa yhdessä. Nyt lapsen ollessa 5, olen lopettanut heti imettämisen jälkeen aloittamani masennuslääkkeen ja alan olla aika hyvässä kunnossa henkisesti, ja kypsä tähän suhteeseen missä mistään minua mieltäpainavasta tai askarruttavasta asiasta ei keskustella. Kun ei kuulemma tarvi. En vaan tiedä mitä tehdä kun mies ei korvaansa lotkauta edes kertoessani hänelle että se on ero nyt. Aika avuton olo 😔 Kotoa en haluaisi muuttaa, rakastan tätä taloa. Ja lapselle kahden kodin elämää en tahtoisi, mutta aika umpikujassa ollaan.
Itse en ole koskaan seurustellut vaan ollu vanhempieni lompakon varassa. Näin muidenkin kannattaisi menetellä niin ei tule eroja ja avioliittoja.
Ihanan sama!! Kuka jaksaa lukea tätä palstaa päivästä toiseen? Jo tulee korvasta ulos jo nämä jutut. Kukakin muotoilee sen itse, miksi eroon on päädytty, ja onko toinen ollut rakastettava vai onko kyse vain ”uupumuksesta”. Ulkopuolisen silmin tarina voi näyttää ihan eriltä ja totuus löytyy sieltä jostain välistä. Huono suhde on sellainen jossa toisen tunteista ja tarpeista ei piitata, suhteessa on fyysistä ja henkistä väkivaltaa joko ilman noita edellisiä tai juuri siitä syystä. Tuskin kukaan on yhdessä ihmisen kanssa, josta ei välitä, eikä ulkopuolisten kommentit tai näkemykset aina ole totuudenmukaisia tai sitten onkin ja kulissilta näyttävä suhde on puuduttava kaikille muille paitsi suhteen alkuunpanijalle itselleen Hyvin usein eroissa mennään sen vahvemman puolelle, ettei oma pesä pa***aannu, tai ei oteta kantaa, vaikka toinen oikeasti kärsii, suhteen aikaan ja sen jälkeen toisen edesottamuksista.
Me ihmisethän olemme itsekästä porukkaa, ja haemme hyötyä myös ihmissuhteista ja tämä vaikuttanee myös näkemyksiin muiden suhteista.
Alkaa todella nyppiä nämä kirjoitukset täällä, seurakunnan perhasian neuvottelukeskus on varmaan ainut tänä päivänä, joka ei tee eroista sosiaalipornoa jota tirkistestellään, kun oma elämä puuttuu. Itse en koskaa erojen syitäuokpuolisille ole kertonut. Entä josbsinä ihminen otat myös ja viet ne mukanasi hautaan. Ei ketään oikeasti toisten asiat kiinnosta kuin viihdetarkoituksesssa, ja liika on liikaa!
Älä hyvä ihminen lue, jos ei nappaa. Ei kukaan sua pakota. Monille muille kirjoitukset ovat vertaistukea.