”Haluan omaa rauhaa, ja siksi lapseni käy hoidossa vaikka olen kotona”
”Tiedättekö näitä ”paskamutseja”, joilla on paha mieli siitä että lapsi käy kerran kymmenessä vuodessa hoidossa tai syö valmispuuroa (herrajumala sentään)?
Noh, tässä teille ihan ihka oikea paskamutsi: En aina jaksaisi olla äiti, itse asiassa enimmäkseen ajasta en jaksaisi sitä!
Tämä ei tarkoita sitä, etten rakasta lastani, tai haluaisin antaa hänet pois, tai ettei hänellä olisi kaikki tarvittava ja vähän enemmän, mutta kun haluaisin vaan olla rauhassa. En jaksa sitä härdelliä, kaaosta, sotkua, kiukkua, huutoa, itkua, viideltä heräämistä enkä jatkuvaa huolta.
Tässä ollaan nyt pari vuotta tätä katseltu, ja en ole vieläkään oikein sopeutunut siihen, että joku vie mun huomion aina kun yritän rentoutua/lukea kirjaa/katsoa telkkaria tai mitä tahansa mitä aikuiset haluaa tehdä.
Taannoin luin pari erittäinkin aggressiivista keskustelua siitä, kun jotkut vanhemmat vie lapsen päiväkotiin vaikka olisikin jostain syystä itse kotona. Jos Suomessa olisi käytössä kuolemanrangaistus, tämä olisi rangaistus niille äideille jotka tekevät niin!!
Minä olen yksi niistä äideistä. En käy töissä enkä ole työtön, olen itse kotona ja lapseni käy päiväkodissa 7h/päivä. Kun hän on siellä treenaan, luen, käyn kaupassa, siivoan tai teen jotain niistä asioista, joita haluan tehdä rauhassa. Ennen kaikkea nautin hiljaisuudesta ja hetken aikaa siitä että koti on siisti. Että näin.
Viikonloppuisin ja pyhinä oon ihan kypsä ja uupunut kun lapsi kotona. Annan hänet oikein mielelläni mummolaan hoitoon vaikka kolmeksi päiväksi. Syynä käytän sitä etten jaksa ajaa pitkää matkaa edestakaisin. Sitten oon vain kotona ja teen mitä huvittaa ja nukun aamuisin.
Ihan vain siksi että jostakusta tulee äiti ei tarkoita sitä että pitäisi olla jatkuvasti silmät auki, jopa öisin. Kai nyt ihmisellä on oikeus tehdä myös omia juttuja!
Tämä ei kuitenkaan ole ok, sen opin heti kun tulin itse äidiksi. Olen kuitenkin valinnut toisenlaisen tien olla hyvä äiti. Ja rakastan lastani silti yli kaiken. Silloin kun olemme yhdessä, hän saa (melkein) kaiken huomioni.”
Nimim. Maailman paskin äiti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 78 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Naurattaa nää kommentit. Meillä lapsen isä jos olisi työtön tai muuten vaan kotona arkisin, todellakin haluaisi viedä lapsen hoitoon eikä olisi sen kanssa. Kesälomalla oli just tämä meininki, että jos minä töissä ja hän on lomalla, lapsi hoitoon. Ja viikonloput oli pitkään sitä, että hänen mielestä lapsi pitää joka vkl saada isovanhempien luo hoitoon ja mielellään yöksikin. Mutta jos nainen sanoo jotain tuollaista että ei jaksa lapsen kanssa oloa, kaikki on kauhuissaan.
Oikeus johonkin tarkoittaa käytännössä jonkun toisen velvollisuutta johonkin. Tässä kirjoittaja olettaa, että hänen oma päätöksensä tehsä lapsia velvoittaa jonkun muun, joko yhteiskunnan, mummon tai jonkun muun sukulaisen pitämään huolta siitä, että kirjoittajan ”oikeus omaan aikaan” toteutuu.
Joku toinen äiti vie lapsensa kauemmas hoitoon, koska lähitarhalla on aloittajan mielestä velvollisuus on huolehtia aloittajan oikeudesta treenata, lukea ja siivota rauhassa – vaikka päätös tehdä lapsiä oli hänen.
Joku toinen maksaa verovaroistaan sen, että aloittajalla on oikeus treenata rauhassa – vaikka päätös tehdä lapsia oli hänen.
Aloittajan sukulaisilla on aliuttajan mielestä velvollisuus huolehtia hänen lapsistaan jopa päivien ajan, koska aloittajalla on oikeus juoda aamukahvinsa rauhassa – vaikka päätös tehdä lapsia oli hänen.
Ja mikä surullisinta, aloittajan lapsilla on viettää päivänsä hoidossa tai muutoin poissa kotoa, koska aloittajan oikeus olla kotona, nukkua ja tehdä mitä huvittaa on merkittävästi tärkeämpi kuin lasten oikeus viikonloppuisin olla kotona, nukkua pitkään ja tehdä kotona mitä huvittaa.
Aloittajalla on oikeuksia, muulla maailmalla on velvollisuuksia.
Harmittaa lapsen puolesta! Lapsi varmasti vaistoaa, etteivät vanhemmat halua olla hänen kanssaan, jos hoitopäivät ovat noin pitkiä ja viikonloput vietetään myös isovanhempien hoivissa. Kokemukseni mukaan, lapsen suhde vanhempaan tulee olemaan jatkossakin mutkikas. Toivoisin silti olevani väärässä, sillä tällaisia perheitä on nykypäivänä lähes jokaisessa päiväkodissa.
Siis jos ”ei jaksa omaa lastaan”,tai jotain mikä tulee lapsen mukana,ei ole ollut 100% valmis vanhemmuuteen. Voi rakastaa,mutta ei vaan ole ollut valmis sen tuomaan vastuuseen. Ikinä,ei yhtään sekuntia,ole käynyt mielessä omien 4:n lapsen kohdalla ,etten olisi paikalla,ottaisi vastaan mitä tulee ja tekisi parhaani heidän eteensä. Hoidin käytännössä aina yösyötöt , Kuljetin tarvittavat ja jäin lopulta yh:ksi ,kun lapset oli 1v , 3v , 7v ja 9v. Pari vaippapöksyä ja pari ala-asteella. Vuoden kuluttua siitä soitin sossuun ja kysyin apua,edes yhdeksi vklopuksi,ja sain vapaa vklopun.🤩 mutta ensimmäisen 10v heräsin aina kaikkien lasteni kanssa samaan aikaan samasta talosta. Se on ihan normaalia. Tulee vielä aika ,kun kaipaat heitä ja pyydät edes käymään❤️, kokemuksella, isovanhemmillani on 4 sukupolvea jälkikasvua.
Totta puhuu itsestään, hän todella on paska mutsi. Suosittelen että eroaa miehestään ja jättää lapsen isälleen. Voisi sitten rauhassa ”rakastaa” lastaan vaikka kerran kuussa tunnin verran sunnuntaisin. Toivottavasti edes isä on läsnä ja viihtyy lapsensa kanssa.
Kiitos tästä! Meille on syntymässä kuopus kun esikoinen on reilu 2v, ja aion kyllä laittaa esikoisen päiväkotiin 2-3 päivänä viikossa, että saan joskus edes levätä ja olla kaksin vauvan kanssa. Olen saanut kauhistelua tästä ajatuksesta ja se on tuntunut väärältä, mutta tämä teksti toi taas hetkeksi paremman mielen, että en mikä ole p*aska äiti jos taapero on pari päivää viikossa hoidossa ja minä lepään kotona.