Hampaat putoaa ennen suusta kuin meillä mies siivoaa
Huono Äiti sai avautumisen:
Onko minulla maailman ainoa mies, joka ei siivoa? Miksi hän ei siivoa? Nalkutanko liikaa? Olenko liian vaativa?Yli kymmenen vuotta sitten asuimme mieheni kanssa kaksistaan. Meillä oli kaksi koiraa ja kissa. Mieheni oli muutaman vuoden ehtinyt asua talossaan yksin ja silloin hoitanut siivoukset kohtuullisesti. Hän siis osaa siivota. Muutettuani tähän kotiimme otin, asiaa yhtään pidemmälle ajattelematta, vastuulleni siivoamisen kokonaan. Tai näin jälkeenpäin mietittynä mieshän luovutti siivouksen minulle. Hän ei vaivautunut edes imuroimaan, pöytien pyyhkimisestä puhumattakaan! Hän ei siivonnut omia jälkiään, ei yhteisiä sotkuja, ei mitään. Valmistettuaan ruuan hän kauniisti mainitsi, että minähän voisin siivota jäljet, kun hän kerran valmisti meille aterian. Minä tykkäsin touhuta kotona. Mies teki pitkiä työpäiviä ja minulla oli ylimääräistä aikaa. Mikäs siinä siivotessa…
Mikä tilanne meillä on nykyään? Perheeseemme kuuluu kolme pientä lasta, muutama lemmikki, minä ja mieheni. Kuka meillä siivoaa? Minä ja lapset sen mitä ikätasoltaan pystyvät. Mieheni ei edelleenkään siivoa.
Ensimmäisen lapsemme synnyttyä miehen syynä oli se, että hän käy töissä ja minä olen lapsen kanssa kotona, voin siis toimia yleisenä kodin hengettärenä hoitaen niin kodin, ruuan kuin lapsenkin. Kun itse palasin takaisin työelämään, mies keksi uuden syyn: hän tekee yrittäjänä pidempiä työpäiviä ja tienaa myös minua paremmin, minulla siis on aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa sekä koti että lapset. Onhan tässä toki totuus, mies tekee pitkiä päiviä, jokaisena päivänä viikossa ja myös tienaa minun vähäpätöistä palkkaani enemmän. Toisen lapsen aikana tilanne ei muuttunut mihinkään, minä edelleen hoidin kaiken kotona ja väsyin tämän taakan alle. Vaikeimpina päivinä mies tuli kesken työpäivän (kiukkuisena) muutamaksi tunniksi hoitamaan lapsia, jotta sain levätä. Kolmas lapsemme on nyt pieni taapero, joka vasta opettelee saako kaikki hyllyt ja laatikot tyhjentää lattialle. Minä rakastan lapsiani, haluaisin vielä neljännen, mutta minä en enää jaksa. En jaksa hoitaa yksin kaikkea.
Tänään mieheni taas jälleen kerran valitti, etten siivoa kotona tarpeeksi. Myönnän että meidän koti on todella sotkuinen. On koirankarvaa ja hiekkaa lattialla – vaikka imuroin joka päivä. Lapset unohtavat välillä viedä lautaset tiskikoneeseen ja ruokapöytä täyttyy astioista, ennen kuin minä huomaan ja siivoan. Taapero harjoittelee itsenäitä syömistä ja ruokailutila on monta kertaa päivässä sen näköinen. Taaperon lelut lojuvat lattialla, siivoan ne vasta illalla. Kysyin tänään mieheltäni, miksi hän ei voisi välillä myös auttaa siivoamisessa? Tällä kertaa mies vastasi, ettei hän edes sotke meillä! Ei siis tarvitse siivota, kun ei sotkeakaan! Totta, mies tekee edelleen pitkiä työpäiviä, eikä syö kotona kuin iltapalan. Suurin osa hänen päivästään kuluu työpaikalla. Meillä on kuitenkin kolme yhteistä lasta, miksi heidän jälkiensä siivoaminen on vain minun hommani? Miksi ruuanlaitto on ollut viimeiset seitsemän vuotta vain minun vastuullani? Miksi minä olen ainoa, joka tekee ruokaa meidän yhteisille lapsillemme? Miksi mieheni ei tee meillä mitään? Hän ei vaihda edes vessapaperirullaa uuteen, ei laita astioitaan tiskikoneeseen (tiskialtaaseen kylläkin), ei pese pyykkiä (ei edes niitä omia vaatteitaan), ei vie roskia, ei lenkitä edes omaa koiraansa. Nurmikon hän on tänä kesänä leikannut noin kolme kertaa.
Jos mieheltä kysytään, niin vastaus on siinä, että hänen työpäivänsä ovat pitkiä ja hän tienaa hyvin. Niin ja hänhän ei omien sanojensa mukaan edes sotke meillä!
Olenko huono vaimo? En ilmeisesti sovi yrittäjän puolisoksi. Tiedän että on olemassa äitejä, jotka hoitavat kodin, lapset, työn ja hellivät siinä sivussa miehensä piloille. Nipotanko turhaan? Tuntuuko minusta ihan turhaan siltä, kuin olisin yksinhuoltaja?
Niin ja siitä miehen tienaamasta rahamäärästä, miksi käyttää sitä tekosyynä, kun lapset eivät siitä kuitenkaan mitenkään hyödy. Minä maksan omista rahoistani lasten ruuat ja vaatteet, sekä oman (ja lasten) osuuteni asumisen kuluista. Lasten harrastusmaksut ja sähkölaskut sentään laitetaan puoliksi. Miksi minusta tuntuu siltä kuin eläisin 50-luvulla? Olemme mieheni kanssa sentään molemmat alle 40-vuotiaita, mutta välillä tuntuu siltä kuin joku olisi lähettänyt meidän perheemme aikakoneella historiaan.
Nimim. Tuhkimon ruuhkavuodet
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Miksi SINÄ maksat suurimman osan yhteisistä kuluista? Kun laitettiin hynttyyt yhteen mieheni kanssa, minulla oli huomattavasti suuremmat tulot. Tehtiin excel johon kirjattiin kaikki kuukauden menot. Sitten nettotulojen suhteen laskimme paljonko minun pitää maksaa yhteisistä kuluista ja paljonko mieheni. Tätä exceliä ollaan nyt jo yli 15 vuotta päivitetty ja muunneltu miten nyt elämä on tilanteita muuttanut. Hyvin toimiin, molemmilla jää myös ”omaa rahaa”.
Mitä tulee siivoamiseen: todella surkea tilanne. Mutta tässä ei auta muu kun keskustelu miehesi kanssa. Yhteiset lapset: yhteiset sotkut. Vastuuta myös lapset osallistumaan: siivotkoon omat lelut pois aina illaksi, astiat suoraan tiskikoneeseen jne.
Mutta suurimpana huolenaiheena on se että te ette vaikuta perheeltä. Jos miehesi viettää suurin osa herelläoloajasta muuaalla (syö vaan pienen iltapalan) niin jokin on vialla. Teidän kannattaa keskustella läpi tilanteenne, koska tällä tavalla syntyy vaan katkeria aikuisia.
Ottakaa siivooja, onhan miehelläsi varaa! Jos teillä muuten on ihan ok suhde (ilmeisesti, jos vielä 4. lapsesta haaveilet), niin miksi erota jonkun siivoamisen takia… Ei kenenkään, ei sinun eikä miehesi, kuulu työskennellä aamusta yöhön. Kun omat rahkeet ei enää riitä, ja on rahallisesti mahdollista, niin ostetaan sitten sitä apua.
Tottakai mieskin siivoaa, hoitaa kodin asioita ja laittaa ruokaa! Yhtälailla hän on aikuinen tässä perheessä ja molemmat käy töissä ja tuo rahaa talouteen. Ihan oma-alotteisesti pesee pyykkiä, siivoaa keittiötä yms. Eikä tämä tee hänestä mitään ylijumalaa eikä todellakaan minusta huonoa puolisoa/äitiä.
Meillä oli aikoinaan sama tilanne…mies aina töissä tai luottamustehtävissä.
Hoiti kyllä ns miestentyöt ja savusti kalan…ei koskaan tehnyt muuta ruokaa ellei ollut ihan pakko.
Tein töitä perhepäivähoitajana ja myös kaikki kotityöt. Ja luonnollisesti omat lapset arkena ja vapailla…se tarina päätyi eroon (tosin 20v yhteiselon jälkeen)
Muutaman vuoden päästä löytyi uusi mies. Teki mielellään ruokaa mutta edelleen kotityöt oli mulla, koska olin aina kotona Hän tosin teki reissuhommia viikot eli ei ollut myöskään kotona sotkemassa.
Elämäntilanne muuttui vielä kerran…vaihdoin ammattia ja lähdin töihin kodin ulkopuolelle. Mies jäi eläkkeelle ja kotiin. Edelleen tein kotityöt…
Meni yli 10 kk ennenkuin mies ’oppi’ laittamaan tiskejä ja imuroimaan…’pienen’ huomauttelun, nalkutuksen ja mykkäkoulun jälkeen 🙂 …nykyään hän jopa tykkää siivota.
Meillä meni myös niin, että minä hoidin kodin – olihan useamman vuoden hoitovapaalla ja mies oli yrittäjä. Tein oman osani ihan mielelläni, vaikka välillä väsytti. Mies kyllä välillä katsoi iltaisin lapsia, että pääsin menoihin tai sitten oli hoitaja. Mies teki myös paljon töitä. Tajusin sen kyllä silloinkin, mutta erityisesti nyt, kun häntä ei enää ole. Oli kuitenkin helppo elämä hänen rinnallaan, jos vertaa sitä tähän aikaan hänen kuolemansa jälkeen..lapset tosin on jo aikuisia. En tykkää tehdä ” miesten töitä”, mutta jollain tapaa se pitää kuitenkin hoitaa. Kaiken teettäminen jollain ammattilaisella on aika kallista🤔
Kuulostaa niin tutulta! Vaikka kuinka on yrittänyt ottaa puheeksi mikään ei muutu.
Eroa olen pohtinut jo yli vuoden.
Meillä poikkeuksena lapset ovat teinejä ja mies ei asu arkena kotona ollenkaan, kun on toisella paikkakunnalla töissä.
Kyllä se ero auttaa tohon. Eksäni teki aikalailla samoin ja käytti myös samalla tavalla taloudellisestikin hyväksi. Yksi ero oli että mies teki kotona etätöitä, väitti silti ettei sotkenut yhtään. Silloin joskus kun mies siivosi, hän heitti raivokkaasti lasten lelut ja minun tavarat rikki mukamas pois tieltä, ja haukkui krääsäksi. Ei siitä hänen siivoamisesta siis mitään iloa ollut. Omia tavaroitaan hän ei tietenkään koskaan rikkonut.