Hankin lapsen liian nopeasti suhteessa, joka on tuomittu eroon
Huono Äiti sai avautumisen:
”Hävettää.Erosin pitkästä ja erittäin vaikeasta suhteesta joitain vuosia sitten ja löysin eron jälkeen aivan ihanan, kiltin, huomaavaisen miehen joka oli täysin exäni vastakohta. Muutaman vuoden päästä aloin odottamaan ensimmäistä yhteistä lastamme , kummallakin oli ennestään lapsia. Raskausaika oli vaikea ja kiltistä miehestä alkoi tulla erittäin itsekkäitä piirteitä esille. Hän lähti mm lomamatkoille yksin kun jäin itse puolikuntoisena kotiin lojumaan, hän unohti vauvamme rakenneultran ja suhtautui raskausvaivoihini väheksyen. Vauvan synnyttyä hän lähti viikoiksi työmatkoille ja jäin yksin vauvan kanssa. Olin aiemmin sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja tunnistin jälleen uupumuksen oireita.
En ole mikään seinäruusu, saan kyllä asiani sanottua. Olen temperamenttinen ja varmasti omalla tavalla vaativa puoliso. Mies muuttui kuitenkin kokoajan itsekeskeisemmäksi ja hän vaati jatkuvasti enemmän osallistumista talouskuluihin mitkä oli jo ennen raskautta sovittu. Koko vauva-aika valui viemäristä hukkaan, olin ahdistunut, stressaantunut ja pelkäsin vanhempainvapaan päättymistä ja töihin paluuta pienen vauvan kanssa.
Yhtäkkiä kaikki arvomme olivatkin toistensa vastakohtia.
Hävettää että etenin suhteessa niin nopeasti etten ehtinyt tunnistaa näitä suhteen haasteita. On tullut erittäin selväksi ettemme sovi yhteen. Kasvatin aiemmat lapset avioliitossa ja nyt olen yhtäkkiä tulossa keski-ikäiseksi erovanhemmaksi. Edellinen ero oli jo vaikea, nyt tuntuu että koko pohja elämältä romahti ja sitä kuorruttaa lisäksi suunnaton häpeä siitä, että vielä tässä iässä tein näin ison virheen. Muut lapseni ovat jo aikuisia, koen suunnatonta epäonnistumisen häpeää ja uskoni omaan arviointikykyyni tässä asiassa on mennyt täysin.
Perhearvot ovat olleen minulle aina tärkeät. Oli äärimmäisen vaikea päätös lähteä edellisestä suhteesta ja se ero oli suurimmalle osalle ihmisistä helpotus. Tätä eroa kukaan ei tule ymmärtämään koska ”mieshän on niin kiltti ja mukava”… Lisäksi hautaan parisuhteen mukana viimeisenkin haaveen ydinperheestä mitä minulla , eikä lapsillani tule olemaan enää koskaan.
Enää en halua parisuhdetta. Mikään elämässä ei ole niin epävarmaan kuin rakentaa elämänsä toisen ihmisen kanssa, parisuhteen päättyessä kaikki mitä yhdessä on rakennettu romahtaa. Enää kolmatta kertaa en jaksa aloittaa kaikkea alusta, hyvä jos edes toista kertaa.”
Nimimerkki:
Suru
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Nuorena sain lapsen ja puolisoni oli tosi vaikea ottaa vastuuta toisena vanhempana. Mulla oli kunnianhimoisia suunnitelmia omalle uralleni, enkä voinut kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, joka ei ota 50% perheen vastuista. Erityisesti äitiysloman riski on keiksuttaa mues ajattelemaan, että hänen elämä jatkuu, kuten ennen, eikä ota omaa vastuutasn perheen asioista.
Mies ei oikein ymmärtänyt, että vauvan jälkeen hänen viikon reissu tarkoitti, että olin yksinhuoltaja. Tai että ekstempore lauantaiksi sovittu kaverijuttu tarkoitti, että mun viikon treeni jäi tekemättä.
Tästä sitten puhuttiin ja riideltiin ja lopulta mä tein ehdotuksen säännöistä, millaisessa parisuhteessa voin elää. Niitä hiottiin miehen toiveen mukaan, mutta ne olivat meille pelastus. Mies ymmärsi, etten ole hänen lastenvahti tai kodinhoitaja, vaan hän joko tekee puolet hommista, menot sovitaan hyvissä ajoin tasapuolisesti yhdessä tai erotaan.
Meillä homma lähti sitten toimimaan. Miehen kaverit kyllä pyöritteli silmiään, kun niiden mielestä tällainen sopimus (jossa vaimo tekee ”vain” puolet hommista) oli alistamista. Pelkäsivät varmaan, että niiden oma puoliso herää miettimään, miten heillä työt jakautuu.
Mutta kannattaa siis yrittää jutella ja sopia asioista miehen kanssa ja tehdä teidän suhteen säännöt, joihin olet itse (ja hän on) tyytyväinen. Harva mies (tai nainenkaan) on ajatustenlukija.
Sitten jos tämä ei onnistu, niin voi miettiä eroa. Toki yhteishuoltajuudessakin jonkinlaiset säännöt pitää olla.