Helikopterivanhemmuus voi johtaa lapsen burnoutiin
Ensinäkin selvennyksenä, koska vanhemmuuden termejä on sen verran paljon että edes toimitus ei aina pysy kartalla (kuten nyt vaikka kalmariäiti tai norsuäiti), helikopterivanhemmuus on siis sitä, että vanhempi on ylihuolehtiva ja puuttuu liiaksi lapsen asioihin. Pelastaa vahingolta ennen kuin sitä edes ehtii tapahtua. Pörrää paikalle ja puhaltaa kaiken mahdollisen vaaran kauaksi laskeutumispaikalta.
Sitten itse asiaan. Jos nyt vähänkin tuntuu siltä että kuulut helikopterivanhempiin, kannattaa löysätä hieman, sillä tutkimuksen mukaan vanhemman ylihallinnointi lapsen elämässä voi johtaa tulevaisuudessa nuoren aikuisen burnoutiin, ja vaikeuttaa lisäksi nuoren siirtymistä koulumaailmasta eteenpäin.
Tutkimus tehtiin Floridan Yliopistossa, ja on alunperin julkaistu amerikkalaisessa Journal of Child and Family Studies -julkaisussa. Tutkimuksessa kysyttiin 400:lta yliopisto-opiskelijalta heidän kasvatuksestaan ja suhtautumisestaan kouluun, tavoitteena tarkastella yhteyksiä helikopterivanheemmuuden ja opiskelijoiden burnoutien välillä. Tutkimus toteutettiin pyytämällä opiskelijoita arvioimaan kuinka tosia erilaiset väittämät kasvatuksesta ja kouluelämästä olivat heidän kohdallaan.
Huomattiin että opiskelijat jotka tunsivat lauseiden kuten “vanhempani ovat liiaksi mukana elämässäni” olevan totta heidän kohdallaan, kokivat myös että lauseet kuten “toivoisin että minulla olisi enemmän itsekuria” ja “tunnen että opiskelut kuormittavat minua liiaksi” olivat enemmän heille tosia.
Kuva Siora Photography. Ylin kuva Isaac Benhesed.
Havaittiin, että helikopterityylinen vanhemmuus estää tärkeää kehitystä tunteiden ja käyttäytymisen itsesäätelyn ympärillä. Nuoret joiden itsesäätelytaidot ovat puutteelisia, ovat alttiimpia uupumukselle. Helikopterivanheemmuus voi johtaa negatiivisiin tunteisiin oppimista ja koulutusta kohtaan, ja herättää erityisesti avuttomuuden, toivottomuuden ja katkeruuden tunteita.
Tutkijoiden mukaan helikopterivanhemmuus viestittää lapselle että heidän vanhempansa tekevät suuret päätökset heidän elämässään, suunnittelevat heidän tulevaisuutensa heidän puolestaan ja myös valvovat heidän koulumenestystään. Tämä johtaa siihen että lapsista tuntuu että kaikki mitä he tekevät on vanhempia varten, joten heiltä loppuu motivaatio menestyä.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tarkoittavat hyvää, aiheuttavat vahinkoa.
Lisäksi helikopterit on opettajien kimpussa, jos kullanmurun käytökseen uskalletaan puuttua. Muut lapset kuuluu myös syrjään työnnettäviin, jotta saadaan tilaa kingille/queenille. Ei hyvä lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta.
Jotkut ohjaa kentän laidalla vaihtopenkillä olevaa jälkikasvuaan: ”Noi kaksi teidän täytyy savustaa joukkueesta pois, niin saatte ite paremmat mestat. Lavastatte vaikka syyllisiksi johonkin”.
Konsulttivanhemmuutta?
Empiirisen kokemuksen pohjalta helikopterivanhemmuus (tai vastaava) aiheuttaa lapsessa myös huonoa itsetuntoa, joka näkyy kaverisuhteissa manipulointina, tarpeena alistaa muita ja vastuun välttelynä. Kolikon toisella puolella hyysätty lapsi herättää ikätovereissa ärtymystä, turhautumista, sääliä ja myötähäpeää.
Vanhempi saattaa todella uskoa, että tekemällä kaiken lapsensa eteen lapsesta kasvaa täydellinen ja turvatun kiintymyssuhteen tuote. Vanhemman tulee kuitenkin ymmärtää, että tietty turvattomuuden sietokin on uskoa siihen, että asioista voi selvitä ja täten myös oppia uutta.