Huono äiti nukkuu pitkään
Herääs nyt jo, sun vauvasi itkee tuolla nälkäänsä! Lapsivuodeosaston hoitajan kommentti aloitti äitiyteni, ja sama linja on jatkunut jo yli kymmenen vuotta. Olen äiti, joka ei pärjää vähillä unilla, ja joka ei niistä tingi.
Se on ihmisten mielestä jotenkin kamalan väärin. Äidin pitää olla jatkuvassa univajeessa! Äidin pitää heräillä pitkin yötä! Äidin pitää nousta viideltä viihdyttämään lasta!
Minä en suostu. Totta kai sen mahdollistaa se, että siunauksekseni sain aamu-unisia lapsia. Sekä yöunisia! Ilmeisesti aika harvalla käy näin hyvä tuuri.
Tuurista riippumaton osa on valintaa. Minä en halua herätä aikaisin, enkä minä halua nukkua vähän. Työt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet sellaisia, jotka eivät vaadi kovin aikaista herätystä. En myöskään ottanut aamukukkujamiestä. Ennen lasten syntymää todella huoletti, mutta kuten todettua, kävi tsäkä ja en joutunut valvomaan.
Ongelmat tulivat ihan muualta. Joka ikinen perhekerho ja mammajumppa oli siihen aikaan kun me vasta heräilimme. Kaikki muut lähtivät puistosta, kun meidän aamumme alkoi. Meidän vanhempien työt alkoivat aamupäivästä, mutta päiväkodin puuhat kahdeksalta.
Oman vaikeutensa kuvioon toi se, että tokihan lapset perivät aamu-uniset geenimme. Oma äitini kertoi, kuinka hän puki sukkahousuja minulle samalla kun nukuin, kun ei saanut minua hereille, ja kuinka saatoin aamulla sammahtaa vessareissulla. Sama koski ja koskee omiakin lapsiani. Ihan kamalaa kiskoa koko perhe ylös vastoin luontaista rytmiä, ja painua ulos pimeyteen keskellä hyvää nukkumisaikaa!
Kaikkein vaikeinta kuitenkin ovat olleet asenteet. Ihmettely siitä, miksi heräämme niin myöhään. Kummastelu siitä, ettemme osallistu varhaisaamun aktiviteetteihin. Paheksunta, kun kerron, että en nouse kuudelta, kuten kaikki kunnon äidit, vaikka lapset sattumoisin heräisivät: joko käsken takaisin pehkuihin tai katsomaan videoita. Tai pistän puolison nousemaan, minä kun kärsin univajeesta häntä enemmän. Sen selittely, että ei, emme me valvo pitkin yötä, me vain tarvitsemme paljon unta.
Välillä tuntuu, että kaikenlainen muu oman edun ajattelu on äideille oikein ja suotavaa. Näe kavereita, käy viihteellä, hanki harrastus, palaa töihin, treenaa maratonille!, mutta nukkuminen ei. Äiti joka ei suostu tinkimään omista unistaan on itsekkyyden huipentuma. Vaikka aivan yhtä lailla siinä on kyse terveydestä huolehtimisesta, kun vaikka treenaamisessa tai terveellisessä ruokavaliossa. Silti en suurin surminkaan uskaltaisi omalla nimelläni tunnustaa, että minä olen äiti, joka käyttää markkinoiden tehokkaimpia korvatulppia siksi, että lapset eivät häiritsisi uniani!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ajatelkaapa miten paljon kummastelua saa tämmöinen yökyöpeli äiti… pelkkää yötyötä kohta 20 vuotta, vapaillakin mielelläni valvon ainakin 02 asti yöllä. Joskus aamuun. Siivoan ja mielelläni leivon öisin. Koirien kanssa lenkkeilen mieluiten klo 22 jälkeen vuodenajasta riippumatta. En ole koskaan ollut hyvä aamuherätyksissä. Perhekerhot aivan tuskaa. Illalla olen parhaimmillani kun muut jo rauhoittuu iltapuuhiin. Lapset sujuvasti valvoo myös, täytyy panostaa aina lomien aikana siihen että menevät aikaisin nukkumaan että jaksaa koulussa.
Aina on minulle kuittailtu ja ihmetelty sitä että olen aamuisin väsynyt. Minkäs sille voi. Oma rytmini on tämmöinen yöeläjän.
Silti heräsin toki aina lasten kanssa. Minä hoidin vauva-ajat aivan yksin. Kukaan ei auttanut joten vauvan tahtisesti mentiin. Ensimmäinen valvoi ja huusi yöt, toinen nukkui pitkät hyvät yöunet jo ihan vauvana eikä juuri heräillyt. Hyviä ihmisiä heistä on tullut, äidistä huolimatta.
Kun lapset olivat pieniä, heräsin kuuden, puoli seitsemän aikaan, jotta ennätin aamuhommat, lapset hoitoon ja ajaa töihin. Työmatka oli puoli tuntia. Mies oli ulkomailla töissä. Iltaisin lenkkeilin, huolehdin lapsista, tein jatko-opintoja lasten mentyä nukkumaan usein pikkutunneille saakka. Kuusi tuntia max unta, hyvin riitti. Vapaapäivinä taatusti nukuin aamulla, samoin lapset. En voi käsittää aikuisia ihmisiä, jotka nukkuvat klo 20 ja heräävät neljän viiden aikaan into pinkeänä suorittamaan esim. urheilua. Kuitenkin heitä pidetään tehokkaina ja meitä iltakukkujia huithapeleina.
Jep, itsekin aamu-unisena komppaan tätä, kyllä nukkua saa. Ja tenavat kanssa opetettu siihen, että aamulla ei metelöidä…touhuta saa ja jutella, mutta ei huutaa tai juosta. Onneksi ovat jo sen verran isoja, että osaavat aamutoimet itse ja sitten katsella telkkaria tai olla puhelimella
Mä olen myös ollut(lähes) aina hyvä nukkuja. Kuten myös mun lapset. Laitokselta saakka kaikki neljä 6h putkeen ja viimeistään kuukauden ikäisenä 10-12 tuntia. Aamuheräämiset on aina olleet yhtä tuskaa, mut nyt tän hetkinen työ vaatii heräämisen klo 6.15, jotta kerkii kasiksi töihin. Siihenkin näköjään sopeutuu, mutta vaatii illalla todella aikaisen nukkumaan menon, koska edelleen unen tarve 44 vuotiaana on n 9-10 tuntia. Viikko n 7 tunnin yöunilla tarkoittaa, että vedän viikonloppuna helposti unta kellon ympäri. Mut tää on selkeästi periytyvää, tää unen tarve, koska lapsilla, nyt jo aikuisuuden kynnyksellä, on ihan samanlainen. Edelleen.
Käytän tulppia ja unilääkkeitä, silti minä olen se joka herää yöllä, kun lapset pyytää peittoa tai tuttia tai whatever. Ja herää kuudelta. Luontainen nukkumaanmenoaikani on klo 23. Joskus noilla tropeilla saa aikaistettua, jos oon saanu lasten nukuttamisen jälkeen kaikki pakolliset hommat tehtyä, käytyä suihkussa, syötyä iltapalan ja pestyä hampaat ajoissa, vaikka useimmiten kello on silloin 22.45. En ole nukkunut yhtään kokonaista yötä sitten esikoisen loppuraskauden. Ukko sen kun koisii. Tai vaikkei koisisi, minä ne lapset joudun hoitamaan. Jokseenkin vituttaa lukea näitä ”mieheni hoitaa lapset, kun minä nukun” -juttuja. Ei sellaisia miehiä ole olemassa.
Ja nyt sieltä sitten tullaan sanomaan, että pane ukko pihalle. Kyllä, kunhan aika on kypsä. Vielä on sellaisia seikkoja, että ero aiheuttaisi suurempaa vahinkoa kuin yhdessä pysyminen. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta näin on. Kyllä ottaa päähän, että tuo mieslapsi pystyi feikkaamaan niin kauan, että pappi sanoi aamenen ja pulla oli uunissa. En kai mä muuten tollasta olis ottanu.
Lähdet sitten kun aika on kypsä ja pystyt sen turvallisesti tekemään. Täällä toinen näyttelijän kanssa hynttyyt yhteen lyöny. Nyt jo vapaa
Meillä lapset myös aamu-unisia niinkun minä. Vanhin on jo ylä koulussa ja koulu on todellakin tuottanut ongelmaa, vaikka meillä tää nyt ylä koulu ikäinnen menee nukkumaan 9-10 aikaan. Aamut menee siinä että kiskotaan sängystä ylös ja valituksia tulee että hän nukahtelee aamuisten tuntien aikana. Ollaan puhuttu monesti luokanvalvojan kanssa lääkäri ehdottanut melatoonia illaksi niin nukahtaisi aikaisemmin. Mutta kun se ei todellakaan ole ongelma nukkuu yössä kuitenkin sen 9 tuntia. Tällä hetkellä hän myös on alkanut juoda kahvia ja energiajuomia aamuisin jotta jaksaisi koulussa mutta ei siitäkään mitään apua ole ollut,
Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen aamu-unisen äidin lapsi. Sekä minä että veljeni olemme nukkuneet yhtämittaisia 8-10 tunnin öitä 3kk ikäisistä alkaen. Olemme aloittaneet aamumme katselemalla kaapelikanavilta lastenohjelmia sillä aikaa kun äiti nukkui, eikä äitiä saanut herättää ennen yhdeksää.
Meistä kasvoi itsenäisiä ja omatoimisia lapsia, ja välit äitiin olivat molemmilla loppuun saakka lämpimät.
Nuku sinä hyvällä omallatunnolla, kun se kerran on mahdollista. Mitä se kenellekään muulle kuuluu mihin aikaan teidän perheessä herätään!
Ihana juttu.
Aamuvetelä täälläkin.
Touhuan paljon ja mielellään illalla.
Se on joku hyve ,mukamas, kun herää kukonlaulun aikaan.
( Ja sammuu kello 21)
Noh, vähän niinkuin meidän perheessä, paitsi että minä olen se ainoa, joka nukkuu. Mies on hoitanut lapsen yöheräilyt unikoulusta saakka ja nousee tämän kanssa kuudelta. Minä jään nukkumaan ja nousen nolona kahdeksalta. Kello on puoli kaksi enkä saa pakotettua itseäni laittamaan kännykkää sivuun (voisi se olla kirjakin, moralisoijat!) ja mies on vedellyt sikeitä jo monta tuntia.
Mies on sanonut moneen kertaan ettei häntä haittaa herätä aikaisin, mutta silti tunnen syyllisyyden piston aina, kun itse jään torkkumaan vauvan rääkäistessä kaikki hereille.
Paitsi, että kirjan lukeminen väsyttää silmiä ja puhelimen näytön valo ilmeisesti piristää. Sitä ei sovi unohtaa, mutta mikäs siinä, jos homma toimii noinkin! Ei vaan kannata esim. lapsille kertoa/opettaa tuommoista.
Siis ihanaa!! Vihdoinkin kirjoitus kuin suoraan meidän perheestä!!
Kun menin menin perhekerhossa (iltapäivisin kokoontuneessa!!)mainitsemaan, että kolmekuinen vauvani herä yössä vain kerran, toisten äitien katseet olisivat voineet tappaa…
Ja voi sitä oman äitini motkotuksen määrää, kun lipsautin, että puolivuotiaamme heräsi aina klo 6.15 jolloin mieheni oli lähdössä töihin. Mieheni syötti ja vaihtoi vaipan, ja jatkoimme siitä sitten palleron kanssa vielä unia pari..(kolme-neljä tuntia)…
Edelleen taaperomme koisaa kanssamme kiitettävästi 😉
Jes! Vihdoin löytyi joku, joka ymmärtää hyvien yöunien päälle ja ei kykene eikä halua nousta kukonlaulun aikaan! Minua arvostellaan lähipiirissä edelleenkin siitä, että olen aamu uninen, enkä ole tästä hirveän pahasta tavasta päässyt eroon…. Supistaan ja arvostellaan joka ikinen kerta kun sukulaisien kanssa tavataan ja olen aina viimeinen kuka herää. Muut ovat jo kerenneet syödä aamupalaa, ulkoilla tai valmistella päivän ruokia valmiiksi kun laiska äidin irvikuva vasta kaipaa aamukahvia. Todella raivostuttavaa joutua arvostelun ja laiskaksi leimaamisen uhriksi, vain siksi että luontainen rytmini poikkeaa ”normaaleiden ihmisten” rytmistä.
Tämä vois olla minun kynätän sillä erotuksella etten tarvi niitä korvatulppia. Kun nukun niin ihan vähään en havahdu…