Huono äitipuoli: ”Mä en ole perhettä, mä vaan… olen”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Pyöritän robotin tavoin koko huushollia. Mulla pysyy mielessä yhteisen lapsen hammaslääkäriajat, kissojen rokotukset, sähkölaskun eräpäivät, kauraryynien loppuminen, ruohonleikkurin bensatilanne, nuohoojan tarve, omat ja miehen työvuorot, miehen teinipojat peliajat, yhteisen lapsen sadevaatteet…
Mies ostaa lahjoja, hieroo jalkoja ja on ihana. Tekee myös kotitöitä, kunhan Mä muistan pyytää. Pyytää… Mä en jaksa enää pyytää.
Tajusin, että miehen ”ihanuus” on tapa kontrolloida mua. Hän tarvii mut kotitalouskoneeksi ja kalenteriksi, joten antaa näennäistä huomiota, mutta todellisen tilanteen tullen ei välitä oikeasti hyvinvoinnistani ja mielipiteistäni. Mä en kuulu perheeseen. Mies kuuluu, kahteen. Ykkösperheessä on hänen esikoinen ja esikoisen äiti ja hän itse. Toiseen kuuluu yhteinen lapsi ja mies. Mä vaan olen täälä, siinä sivussa.
Huomioitakoon tässä vaiheessa, että olivat eronneet 4 vuotta ennen kuin aloimme seurustella.
Mies ajattelee kaikessa ensimmäisenä ykkösperhettään. Teinipoika tulee ja menee sopimatta. Ennen oli vain kaikki viikonloput ja lomat, nyt usein keskiviikkoon asti, käy päivän äidillään ja palaa viikonlopuksi. Mies ei osta tai tee ruokaa, ja jos en erikseen lapsellisesti varaa piiloon, niin syövät kaiken ja minä teen sitten uutta, kun töistä nälkäisenä palaan. Käyn tietysti ensin kaupassa.
Teinipojan äiti haluaa kaikki vaatteet pojan mukaan meiltä lähtiessä, mutta tullessa ei sitten olekaan välttämättä vaihtovaatteita. Mies pesee pojan pyykit kiireessä ja kun odotellaan kuivamista, niin poika kävelee sen aikaa nakuna. Tämä on ainoa hetki kun mies pesee pyykkiä ilman erillistä käskyä, ykkösperheensä toiveiden mukaan. Lähtöä edeltävän aamun yönä pestään kaikki, kun pojan äiti niin kerran käski.
En voi sopia meille mitään menoja, vaikka yhteisen lapsen saisinkin hoitoon. Miehen ykkösperhe päättää, että teinipoika tuleekin nyt viikoksi meille, kun äiti lähtee reissuun. Ei multa kysytä, ei edes kerrota. Huomaan kun huomaan. Yleensä 9 tunnin työpäivän jälkeen, kun saavun kotiin, jossa verkkopelien äänet raikaa korviahuumaavasti. Mä pyysin puhumaan hiljempaa ja käyttämään kuulokkeita. Mies oli samaa mieltä, jaksoi muistuttaa poikaansa kaksi päivää. Muistuttaa nytkin, jos mä vaan pyydän.
Mä en rajoita, mä pyysin vain ilmoittamaan etukäteen ja pysymään sovitussa. Mä en pyytänyt valitsemaan vaan asettamaan rajoja. Mä pyysin vuosia, että sovitaan meilläoloajat ja pidetään kiinni, jotta mä jaksan olla hyvä, kun tiedän milloin voin olla rennosti kotonani taas. Tästä on puhuttu kohta 7 vuotta. Mies on kovasti pahoillaan ja arvostaa ja rakastaa, kunnes ykkösperhe tarvitsee jotain, joka on ristiriidassa sen kanssa.
Yhteisen lapsen kanssa mulla on sentään jotain hyvää. Me ei olla kaksistaan ihan perhe, ollaan pikemminkin kaksi ulkopuolista. Mä yritän kaikkeni poikani puolesta. Sekin vaan kasvaessaan on alkanut huomaamaan mihin perheeseen isi kuuluu. Isi kyllä on mukana, jos ykkösperheeltä ehtii. Oli jo isyyslomastaan viikon hoitamassa ykköspoikaansa, kakkospoika oli 3 päivää vanha, ykköspoika 6 vuotta, mutta äiti ei voinut sairastua, joten olivat tuomassa kipeää poikaa vauvani kotiin. Silloin sanoin ei, joten mies lähti ykkösperheen kotiin viikoksi. Ykkösperheen äiti poikaystävälleen…
Mä haluisin enää lähteä. En enää halua sopimuksia. Ei niistä kukaan muu pidä kiinni, joten turhia ovat. Mä haluaisin vain pois tän uhrattavan ihmisen paikalta. Yhteinen lapsi, mun poikani vaan estää. En riko hänen kotiaan. Niinpä jatkan, robotin tavoin.”
Nimim. Huono äitipuoli
Artikkelikuva Phillip Glickman.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 50 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Suosittelen lämpimästi eroa. Yhteisen lapsenkin takia.
Juttu on yli 3v takaa. Jälleen kerran kaipaisin päivitystä asiaan, että ollaanko edelleen yhdessä, kuka on kasvanut, kuka on ottanut vastuuta vai jatkuuko kaikki ennallaan.
Sääliksi käy kyllä teini poikakin.
Siis aivan älytöntä! Mies ei ole kasvanut mieheksi, vaan on mieslapsi.
Tee reissuja lapsesi kanssa ja reissaa yksin. Jätä lapsi silloin miehen hoiviin. Tee kivoja asioita.
Nostaisin hirveän metakan, jos ruuat olis syöty kun tulen töistä tai joutuisin kustantamaan ne, käymään kaupassa ja vielä tekemään. Ei.
Arvosta itseäsi ja lopeta ”ykkösperheen” palveleminen. Mies voi tehdä muutoksen, mutta tuskin tekee. Teini on kasvanut myös vastuuttomaksi, eikä osaa ottaa sinua huomioon. Ikävää hänelle. Työelämässä voi tulla ongelmia moisella asenteella.
Muuttakaa erilleen niin homma ratkeaa sillä. Ei tarvii välttämättä erota.
Toisaalta sanot että lapsen takia kestät mutta samalla katkeroidut. Jos puhe ei auta niin pitää hoitaa tekojen kautta.
Niinpä…. et ole ainut. Äitipuolia ei koskaan kunnioiteta.
Mitä rikkomista siinä on enää jos isänsä on jo rikkonut teidän kodin? Eroa nyt hyvä ihminen. Isän olisi mahdollista korjata nuo helpostikin vaan ei halua, arvosta itteäs enemmän ja lähde menee.
Kuullostaa tutulta. Nyt jo exä: n ex oli aivan mahdoton. Pojat 2 kpl tulivat yleensä joka viikonloppu luoksemme ja yhteisiä menoja oli vaikea sopia. Poikien äiti uhkaili ex:ää: jos et ota nyt poikia niin et näe enää ikinä. Lopulta sain puhuttua exälle järkeä että menee lastenvalvojalle ja kirjoittaa kaikki asiat ylös ennen sinne menoa niin saa sanottua kaiken. Rouva pyyhkäisi lastenvalvojalta kannat kopisten pois kun lv oli sanounut että hyvä kun olet kirjoittanut asiat ylös. Jonkin aikaa homma toimi mutta lopulta ex taas sai otteen miehestäni. Pakkasin tavarani ja muutin omaan kotiin lapseni kanssa.
Surullista, miten tästäkin taas paistaa läpi se, että vanhemmalla pojalla ei olisi oikeutta tulla ”sinun” kotiisi, jos siitä ei ole sovittu tai jos sinä et sitä halua… Omasta mielestäni lapset saa aina tulla kotiin. Ja jos niitä koteja on kaksi, niin sitten ne lapset saa tulla kumpaan tahansa kotiin, milloin tahansa.
Mitä taas mieslapseen tulee, niin häntä sinun ei pitäisi joutua passaamaan tai ohjeistamaan arjen perusasioissa. Muuttakaa erillenne, niin ongelma ratkeaa?
Teini- ikäinen pystyy itse omistamaan ja hallinnoimaan vaatteensa. Hän voi pyytää rahaa uusiin tai apua vaatehuollossa. Mutta sinun ei tarvitse hänen vaatteitaan miettiä.
Miehelle kehottaisin laittamaan rajat tekojen kautta, kun kerran asioista sopiminen ei auta. Sinä voit tehdä kivoja juttuja ja suunnitella lomia ja arkea teidän yhteisen lapsen kanssa. Opettele elämään elämääsi ilman häntä. Saattaa jopa reagoida siihen niin, että alkaa tupata mukaan ja pyytää keskustelua ja asioista sopimista
Nyt keskustelet miehesi kanssa asiasta. Kerrot rehellisesti mitä mieltä olet asiasta, mitä haluat. Jos mies ei ymmärrä tai halua asioista/säännöistä keskustella niin hän ei tule koskaan muuttamaan toimintaansa eli sitten parempi jättää hänet hoitamaan ex-perhettään ja jatkaa omaa elämää ilman kyseistä miestä.
Miksi ette voisi tehdä kaikki yhdessä asioita, yhtenä perheenä. Josko se lähentäisi teitä kaikkia. Ja jos nuoremman saa hoitoon niin teini voi olla myös yksin kotona niin voisitte miehesi kanssa lähteä joskus kahdestaan johonkin. Ja mitä teinin pyykkien pesuun tulee niin teinille voisi opettaa jo kuinka saa itse pestyä pyykkinsä on jo sen verran iso, että kykenee siihen.
En oikein tiedä mihin reagoisin ensin. Teinin vaatteet: Sanot miehelle, että pesee samalla muunkin pyykin. Ja ostakaa nyt herranen aika sille teinille useampi vaatekerta toiseenkin kotiin. Miten nöyryyttävää siitä teinistä mahtaa olla kulkea alasti äitipuolen edessä. Ne äidin luota tulleet vaatteet voi pestä heti kun teini tulee, vaihtaa ne sitten päälleen kun lähtee.
Sinun lapsesi kärsii enemmän sinun pahasta mielestäsi ja omituisesta perhetilanteesta kuin siitä että eroatte. Oikeasti. Oon nähnyt tämän niin monta kertaa. Jos lapsi jo huomaa olevansa kakkosprioriteetilla, niin tilanne ei vuosien saatossa parane.
Ymmärrän tavallaan miestäkin, hän on tuntenut se teininsä pidempään kuin teidän yhteisen lapsen. Mutta, hyvä vanhempi ei aseta lapsiaan eriarvoiseen asemaan. Hyvä vanhempi osaa asettaa sääntöjä ja rajoja ja pitää niistä kiinni.
Itse en jaksaisi tuollaista elämää, vaan lähtisin, olis yksi mieslapsi ja teini vähemmän huollettavana.
Et riko mitään lähtiessäsi, eihän teillä ole mitään mitä rikkoa. Kaikki on mennyt rikki jo vuosia sitten. Nyt oikeasti ala ajattelemaan itseäsi ja teidän yhteistä lasta. Ota ja lähde, muuten sinusta ei ole mitään iloa lapsellesi, olet vain väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Tuossa yhtälössä lapsella ei ole hyvä olla, koska sinullakaan ei ole. Tyytyväinen äiti, niin lapsikin on tyytyväinen.
Noh, kirjoittajan kokemus kuulostaa ikävältä. Siitä voinee jo itsekin tulkita jotain ja toisaalta syyttää vaan itseään, jos ei ole rohkeutta muuttaa asioita, nostaa kissaa pöydälle tai erota. Toisaalta ajattelen kyllä niin, että teinilapsella on kaksi kotia ja eikös kotiinsa saa mennä silloin kun haluaa? Aloittaja käyttää termiä ”meidän luona”. Sekin kyllä taas kertoo jotain. Kyllä naisen pitää ymmärtää eronneen miehen ottaessaan, että ottaa koko paketin ja siitä ei valiteta. Kuitenkaan kodinkoneen rooliin ei tarvitse eikä pidä suostua. Ehkä olisi oikeasti aika mennä pariterapiaan ja yhdessä pohtia sitä, onko tuo parisuhde enää toiveiden mukainen.
Ensinnäkin tsemppejä sinne arjen keskelle! ❤️ Toisekseen itse uusperheen äitinä (miehen kaksi vanhempaa plus kolme yhteistä) sanon, että miehen kanssa ensin kahden kunnon keskustelu aiheesta: miltä sinusta tuntuu kun sinut sekä yhteinen lapsi jää aina kakkoseksi kun exän perhe vaatii jotain. Sitten tarvittaessa teini mukaan ja hänen näkökulmansa tilanteeseen. Sitten yhteiset pelisäännöt KAIKILLE perheen osapuolille mukaanlukien teini, onhan se hänen toinen kotinsa. Mutta miehesi pitää ihan ensin sisäistää että parisuhde ei toimi jos sitä ei huolla myös pyytämättä eikä se ole teille parina oikein että sä väistyt aina exän tarpeiden tieltä. Se koti on myös sun kotisi ja sinulla on oikeus myös omaan aikaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka leimaa tuota tunnetta mustasukkaisuudeksi, kokeilkaa itse elää tilanteessa jossa miehen exä on vaikea (kokemusta on!) ja tulkaa vasta sitten moittimaan. Uusperhe ei toimi ilman yhteisiä pelisääntöjä ja yhteisiä sopimuksia. Ja kyllä nöis voidaan poiketa jos LAPSI/TEINI on itse sitä mieltä mutta ei jos exä vain haluaa koska on itse kipeä tai hups olisi matka tulossa. Ei vaan niiden sovittujen aikojen mukaan sovitaan sit omat menot kun on sitä omaa aikaa. Eli mies pöydän ääreen ja vakavat keskustelut ja vaadit yhteisiä sääntöjä. Jos ei onnistu niin sitten eri teille, lapsi ei mene siitä rikki vaikka ymmärrän ajatuksen ettei halua rikkoa perhettä. Jaksuja sinne todella paljon!
Miehelläsi tosiaan on kaksi perhettä, koska hänellä on kaksi lasta, jotka elävät eri perheissä. Ja hänen vanhemmalla pojallaan on kaksi kotia, joista toisessa asut sinäkin. Se ei muuksi muutu.
Jos vanhemman pojan äiti ”käskee” miestäsi pesemään lapsensa vaatteet ja sinä et, niin lienee odotuksenmukaista, että hän pesee vain vanhemman lapsensa vaatteet.
Miksi teit lapsen miehen kanssa jolla on jo lapsi ja ex?
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ota ero ja anna miehen tolskata yksinään sen ykköslapsensa kanssa. Miksi ihmeessä olet piikana kaikille?