Hyvä äitipuoli, huono puoliso?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Vanhempani erosivat minun ollessa ja sisarusteni ollessa alle kouluikäisiä. Äiti oli aina tuuliviiri, isä kymmenen vuotta vanhempi alkoholisti. Eron jälkeen he kuitenkin pystyivät hienosti hoitamaan asioita yhdessä ja käymään yhdessä perhelomilla monien vuosien ajan. Äiti ei ikinä löytänyt sitä uutta ja oikeaa vierelleen, ei vieläkään kymmenien vuosien jälkeen. Isän kohdalla tilanne oli toinen.

Kolmannella luokalla ollessani isä tutustutti meille uuden naisen. Kauniin naisen, jolla suuri ja kiltti koira. Hänkin saman ikäinen kuin äitini, mutta en ollut ikinä nähnyt aikuisilla niin toimivaa suhdetta. Siitä naisesta tuli minun toinen äitini. Täällä palstalla usein lukee plus-äitien ja äitipuolien kauheuksista ja virheistä, mutta minulle se nainen oli kuin unelma. Hän oli täydellinen.

Minulta meni noin kuusi vuotta, ennen kuin tajusin hänestä tulleen enemmän äitini kuin hän, joka synnytti minut. Keskimmäinen sisarukseni oli aina äidin tyttö, nuorimmainen isän kulta, mutta minä, minä olin hänen lapsensa. Huomaamattani, etääntyessäni äidistä, hänestä tuli minulle lapsuuteni kulmakivi ja roolimalli. Minä rakastin häntä enemmän kuin mitään.

Äitini ja hän eivät tulleet toimeen ollenkaan. Synttärit, rippijuhlat ja muut pidettiin aina kahtena, heitä ei saanut edes samaan rakennukseen yhtäaikaa. Ollessani kymmenvuotias, pahat riidat alkoivat. Ne äityivät oikeussaliin asti, ja ne vallitsivat minun koko nuoruuttani. Vastakkainasettelu oli aivan järkyttävää ja lapset laitettiin liian moneen otteeseen valitsemaan vanhempi, valehtelemaan toisen puolesta ja todistamaan toista vastaan. Tämä kaikki sai alkunsa hänestä.

Minulla meni liian kauan todeta kuinka vaikea ja kiero ihminen äitipuoli oli. Päälle päin hän teki kaiken oikein, hän letitti tukkani, mitä äiti ei ikinä tehnyt. Hän järjesti kaverisynttärit, mitä äiti ei ikinä tehnyt. Hän lohdutti kun itkin kissan kuolemaa, mitä äiti ei ikinä tehnyt. Hän oli ainoa, joka kysyi minulta tarvitsenko ammattilaisen apua vuosien masennuksen jälkeen. Hän oli ainoa, joka sai minut tuntemaan rakkautta. Mutta tämän kaiken aikana hän manipuloi, hän syyllisti, hän rikkoi suhdettani äitiin ja hän teki isäni elämästä helvettiä.

Minä lähdin vanhempien luota pois heti kun pystyin. Jätin sisarukseni sinne kärsimään, mistä tunsin suunnatonta häpeää. Tänä päivänä isä elää onnellista elämää ilman häntä, mutta minä en tule ikinä pystymään vihaamaan häntä. Hän kasvatti minut, enemmän kuin oma äitini. Edelleen kaikista sattuvimmat kommentit äidin suusta ovat, kuinka muistutan häntä.

Olin suunnitellut tuleville lapsilleni kolmen mummun kutsumanimet. Haaveilin hänestä häissäni, hänestä auttamassa vauvan kanssa, hänestä odottamassa minua kotiin. Ikävöin häntä joka päivä, ja tunnen suunnatonta syyllisyyttä siitä, että kaipaan ihmistä joka teki jokaiselle läheiselleni järkyttävää hallaa ja kurjuutta. Lapsi minussa ikävöi äitiään.”

Nimim. Kahden äidin lapsi

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.