Hyvä ystävä ei loukkaa, syrji, eikä kiusaa
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Kertomus ystävyydestä ja sen lopusta. Hän oli paras ystäväni koko lapsuuteni ajan. Ainakin hän oli minulle paras ystävä, hänelle minä sen sijaan olin yksi monista. Hän oli suosittu, kaunis ja taitava kaikessa. Poikiakin kiinnosti. Minä olin kömpelö, sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Joskus käyttäydyin niin törpösti, että oikeastaan oli ihme että minulla oli yhtäkään kaveria.
Hyvä ystävä hän olikin minulle, monin tavoin. Toisinaan hän teki kuitenkin myös ikäviä ohareita. Sovimme esimerkiksi menevämme yhdessä jäätelölle, mutta sen sijaan hän lähti salaa toisen kaverin kanssa. Tai hän poimi yhden kaverin silmätikuksi, ja usutti kaikki muut härnäämään tätä yhtä. Usein se yksi olin minä. Jälkeenpäin hän kuitenkin aina pyysi anteeksi näitä tempauksia. Minä annoin, ja taas oltiin parhaat kaverit. En muista olleeni itse mukana tekemässä ohareita toisille. Tai ehkä olin niin tyhmä etten tajunnut.
Yläaste oli minulle vaikeaa aikaa. Jouduin kiusatuksi, paljolti kömpelyyteni takia. Ystäväni ei ollut siinä mukana, mutta ei hän minua puolustanutkaan, eikä minulle tullut mieleen sellaista häneltä odottaa.
Päädyimme eri lukioihin. Olin uudessa koulussani ensin yksin, mutta sitten löysin uusia ystäviä. Pääsin mukaan kaveriporukkaan, jossa minua kohdeltiin yhdenvertaisena. Uudet ystäväni pitivät puoliani. Ei puhettakaan, että olisi tehty ohareita, joita olisi pitänyt jälkeenpäin pyydellä anteeksi. Silmäni avautuivat, ystävyys voi olla tällaistakin.
Kuva Courtney Cook.
En silti halunnut katkaista välejä entiseen parhaaseen ystäväänikään, mutta me yksinkertaisesti näimme harvemmin, kun emme olleet enää samassa koulussa. Kun tapasimme, hän oli omituisen tyly minua kohtaan, mutta ajattelin vain että hänellä on huono päivä. Sitten hänen muut ystävänsä alkoivat käyttäytyä minua kohtaan suorastaan vihamielisesti. Mutta olin tottunut olemaan epäsuosittu, enkä osannut sitäkään jäädä kauheasti ihmettelemään. Jälkeenpäin olen tietysti tajunnut, että ystävänihän heidät oli puhunut minua vastaan.
Kunnes sitten tuli se suuri yhteenotto. Eräissä bileissä hän hyökkäsi kavereineen kimppuuni. Hän haukkui sekä minut että perheeni, niin kuin osaa vain se joka on tuntenut minut monta vuotta, joka tuntee arimmat paikkani ja joka tietää miten minua kipeimmin loukataan. Olin tilanteessa yksin, enkä kyennyt puolustautumaan mitenkään. Jälkeenpäin olin järkyttynyt ja odotin pitkään hänen tulevan pyytämään anteeksi, niin kuin aina ennen. Mutta tällä kertaa hän ei tullut. Oli pakko todeta, että se ystävyys oli sitten siinä. Emme enää olleet tekemisissä.
Kuva Kelly Sikkema.
Muutimme eri paikkakunnille opiskelemaan. Tapasin hyvän miehen, perustin perheen. Paljon myöhemmin hän otti uudestaan minuun yhteyttä, ja ilmaisi haluavansa lämmitellä välejä. Vastailin varautuneesti, kuulostelin kautta rantain mistä nyt tuulee. Odotin edelleen anteeksipyyntöä. Viestittelyn aikana minulle selvisi, että hän ei halunnut selvitellä lukioaikaisia tapahtumia. Hänestä se oli menneisyyttä, ja voisimme noin vain alkaa olla uudestaan kavereita. Vaan kun minulle se ei käy. Hän on loukannut minua, ja kääntänyt kaverinsakin minua vastaan. En tänä päivänä tiedä mitä valheita hän on minusta heille syöttänyt. En enää vastannut hänen viimeisimpään viestiinsä, eikä uutta enää tullut. Voin kuvitella miten hän nyt kertoo kaikille, miten leuhka siitä on tullut kun vanhat kaverit eivät enää kelpaa.
Nyt haluaisin oikeastaan vain, että joku selittäisi minulle hänen käytöstään. Miksi hän rikkoi välit, ja mitä hän haluaa minusta nyt? En keksi muuta selitystä sille, miksi hän ryhtyi lukioaikana minulle ilkeäksi, kuin että hänelle ei sopinut se, että löysin uusia ystäviä. Mutta siinäkään ei oikein ole mieltä, sillä minä olin hänelle aina vain yksi monista. Minä en koskaan ollut hänelle samalla tavalla tärkeä kuin hän minulle. Luulisi hänen olleen vain tyytyväinen, kun en enää roikkunut hänessä kaiken aikaa.”
Nimim. Helmipöllö
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vanha ketju, mutta toivottavasti olet löytänyt ratkaisun asian kanssa eikä entinen ystäväsi toivottavasti yritä ottaa sinuun yhteyttä.
Oma kokemukseni yhdestä ystävästä on samankaltainen, mutta ei yhtä paha. Tosin olen ruvennut miettimään joitain hänen loukkauksiaan ym. sanomisiaan.
Hän nauroi minulle kerran selän takana, niin että kuulin sen. Hän kiusasi yläasteella ystäväänsä ja suuttui kun mainitsin siitä vuosia myöhemmin hänelle.
Hän mitätöi minun ja toisen ystävämme mielipiteen kun kysyi meiltä sellaista.
Hän sanoi, että yksi ihminen puuttuu liikaa hänen päätäntävallassa olevaan asiaan ja kun mainitsin että ei tällä ole oikeutta puuttua, niin ystävä suuttui minulle.
Hän jättää saapumatta tapaamisiin ilmoittamatta ja myöhästyy niistä toisinaan yli puoli tuntia.
Hän sanoi häidensä jälkeen, että mietti sitä kutsuuko häihinsä pelkästään minut vai myös mieheni. Meidän häihin hän ja avopuolisonsa oli kutsuttu.
Nyt olen muuttamassa muualle ja hän suuttui ilmeisesti siitä minulle, koska piikitteli kommentoidessaan muuttoa.
Olen kotoisin pienestä kylästä, ja lapsuusaikana minulla oli vain yksi samanikäinen tyttökaveri. Koko alakouluajan vietimme paljon aikaa yhdessä, ja hän oli minulle tärkeä. Huomasin toki, että hän oli kiinnostunut eri asioista, ja ehkä tuhahtelikin minulle joskus. Olin maalaistalon tyttö, joka juoksi pitkin peltoja ja hyppi heinäladossa, ja hän oli hieno ja romanttinen. Mutta silti lapsuusaika meni hyvässä hengessä. Kun sitten siirryttiin isommille kentille yläkouluun, tukeuduttiin aluksi toisiimme uuden edessä. Mutta hyvin pian hän hylkäsi minut niin vihaisella tavalla, että järkytyin, eikä sen jälkeen enää oltu missään tekemisissä.
Ymmärrän, että isommissa piireissä hänellä oli vihdoin valinnanvaraa, ja minä en täyttänyt kriteereitä. Mutta hylkäämisen tunne oli rankka kokemus ihmiseltä joka minut tunsi. Harhailin seuraavat vuodet porukoista toiseen kolmantena pyöränä, sillä tytöillä on aina se yksi paras kaveri. Vetäydyin kuoreeni. Elämän varrella olen ollut piikkisika, ja työntänyt ihmisiä pois, ja minuun tutustuminen on vaatinut vaivannäköä.
Myöhemmin kuitenkin olen ystävystynyt ihmisten kanssa, jotka hyväksyivät minut sellaisena tallukkana kuin olin. En kuitenkaan usko että tuota tapahtunutta olisi voinut välttää tai tehdä toisin. Niin vain kävi, ja jos meillä olisi heti alun pitäen ollut valinnanvaraa, olisimme ajautuneet erillemme aiemmin. Se satutti, koska en arvannut niin tapahtuvan. Mietin vaan, olenko vieläkin piikkisika.
Juurikin energia syöpön ja ympäristön myrkyttäjän huomaa kyllä siitä mitä hän myös sinun kanssasi puhuu. Jos hän sinun kanssasi arvostelee muita ja puhuu kuin itse olisi muita parempi hän todennäköisesti jatkaa samaa sinun selkäsi takana sinusta. Tämä keittiöpsykologi sanoo että se on sosiaalista kyvyttömyyttä ja emotionaalista estyneisyyttä. Ei ole kykyä asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa. Tätä kun miettii niin haluatko itsellesi lähelle jääprinsessan jonka omatunto ei värähdä vaikka hän sinua satuttaa.
Keittiöpsykologin pätevyydellä ja saman tyyppistä dynamiikkaa kokeneena arvaisin, että sinulla oli tärkeä rooli hänen elämässään. Olit se henkilö, johon verrattuna hänellä meni omasta mielestään huononakin päivänä melko hyvin. Kun nostit statustasi, hän koki oman statuksensa vaarantuvan, ja yritti lytätä sinut takaisin maan matokseksi.
Hyvä kun irtauduit
Jotkut ihmiset eivät vain kykene normaaleihin ihmissuhteisiin. Ehkä luonnevika, ehkä kasvatuksen vuoksi, sosiaalisten ongelmien, epävarmuuksien, minkä lie. Syitähän voi olla vaikka ja mitä maasta taivaisiin.
Älä jää turhaan moista märehtimään, totea vain että koko ihminen ei ole sinun ongelmasi.
Olen minäkin tavannut näitä kaiken maailman ketkuttelijoita joiden kanssa saa aina olla varpaillaan. Paremmin pärjää ilman.
Kunhan kokeilee nyt vaan saako vielä pelattua kanssasi josko et vaadi anteeksipyyntöä ja sitä saa niin päädyt takaisin pelinappulaksi. Nämä ihmiset tarvitsevat ympärilleen tallottavia omiin tarkoituksiinsa mutta itse valitset suostutko.
Onneksi tuntuu että olet oppinut mistä tuulee. Hyvää jatkoa sinulle, pärjää paremmin ilman moista energia syöppöä ja ympäristön myrkyttäjää. Ei kai syyllä ole väliä vaan lopputuloksella 🙂
Kuulostaa todella tutulta, valitettavasti. Pystyn samaistumaan kaikkeen, mitä kirjoitat. Minun lapsuuden paras ystävä oli hyvin samanlainen. Pari vuotta sitten ymmärsin vihdoin, ettei hän tule koskaan muuttumaan parempaan päin eikä suhteessamme ollut mitään tervettä. Katkaisin välit, mutta asian työstäminen on ollut vaikeaa. Kyseessä on kuitenkin ihminen, joka on ollut elämässäni mukana niin kauan kuin muistan ja välillämme on paljon tärkeitä muistoja.
Olen miettinyt ystäväni käytöstä paljon ja todennut, että paljolti hänen myrkyllinen tapansa hoitaa ihmissuhteita juontaa juurensa hänen hylkäämisen pelkoonsa. Hän ei sietänyt lainkaan minun muita ystävyyssuhteita, koska koki asemansa niihin nähden uhatuksi. Siitäkin huolimatta, että hänellä itsellään oli lukuisia muita ystävyyssuhteita.
Hän tulkitsee muiden käytöstä herkästi hyvin negatiivisesti ja reagoi niihin omien tulkintojensa mukaan. Kaipa hän pyrkii tällä ennakoimaan sitä, ettei tulisi millään tavalla jätetyksi – hän haluaa olla se, joka hylkää.
Hän ei siedä millään muullakaan tavalla asioita, mitkä uhkaavat hänen itsetuntoaan. Oli se asia sitten hoikempi vartalo, kauniimmat ripset, perheenlisäys, urallaan menestyneempi, juhlissa sosiaalisempi, elämässään onnellisempi tai urheilusuorituksissaan kestävämpi. KAIKEN, mikä aiheuttaa hänelle alemmuuden tai kateuden tunnetta, hän pyrkii mitätöimään. Jos ei muuten, niin vaikka eristämällä sosiaalisesti ulkopuolelle, että voi kokea paremmuuden tunnetta. Osoittaakseen, että huomaatko, et ole mitään.